BACK vittu TO muthafukin BASICS saatana!

Disco Studd ( 6.4.2009 23:28)

Kattauksen puolesta tämän vuoden BtB ei ollut kaikkein parhainta parhautta, mutta tunnelma oli jälleen hikinen ja viihdyttävä.

Seuraavana iltana tapasimme vaimoni entisen teekkarikaverin, joka diilasi viime syksyn MH-liput. Silloin selvisi, että molemmat neitokaiset ovat olleet Tohkan assaroitavana TKK:lla vuosia sitten. On se maailma pieni.

Siis onko vaimosikin TKK:lta? Itse tapasin yhden entisen oppilaani Pietarissa viime viikolla. Oltiin ex-Neuvostoliitto maiden ilmansuojelukonferensissa ja tää mimmi oli nykyään duunissa YK:n Joint Research Centerissä Isprassa (Italiassa). No joo, ala oli sentään ympäristösuojelu, eikä mikään syötä kaloja ihmisille ja pakoita katsomaan gorea.

Disco Studd ( 7.4.2009 00:28)

Valkokankaalla kun ei todellakaan tapahtunut mitään vahingossakaan hauskaa.

En käynyt jälkimmäisen näytöksen aikana salissa, joten en kuullut ko. nauruja mutta kyllähän Embodiment of Evilissä on paljonkin hauskaa. Ei sitä tarvitse otsa rypyssä katsoa. Muistan kyllä nauraneeni elokuvaa Berliinissä katsoessani, tosin yhtä paljon onnesta kuin hauskuudesta.

Disco Studd ( 7.4.2009 00:28)

Tämän leffan aikana Nauravan Eukon ™ hörötys alkoi olla jo poikkeuksellisen häiritsevää – ja häiriintynyttä. Valkokankaalla kun ei todellakaan tapahtunut mitään vahingossakaan hauskaa. Sen ymmärsivät kyllä kaikki muut penkeissä hikoilleet katsojat, mutta tämä yksi käkättää kuin Poliisiopistossa. Ei voi enää puhua mistää "kiva kun on hauskaa" ‑ilmiöstä. Nyt tunnustakaa: oliko se jonkun elitistin seuralainen vai oliko se joku teistä? Jos näin oli niin älkää enää koskaan ottako naistanne mukaan Night Visionsiin. Koskaan!

Second that.

Flash ( 7.4.2009 00:57)

Disco Studd ( 7.4.2009 00:28)

Valkokankaalla kun ei todellakaan tapahtunut mitään vahingossakaan hauskaa.

En käynyt jälkimmäisen näytöksen aikana salissa, joten en kuullut ko. nauruja mutta kyllähän Embodiment of Evilissä on paljonkin hauskaa. Ei sitä tarvitse otsa rypyssä katsoa. Muistan kyllä nauraneeni elokuvaa Berliinissä katsoessani, tosin yhtä paljon onnesta kuin hauskuudesta.

Samaa mieltä Embodiment of Evilin hauskuudesta. Jos nyt en nauranut ääneen, niin ainakin hymyilin leveästi monesti leffan aikana.



Minä olin tuossa jälkimmäisessä näytöksessä ja huomasin kyllä tämän nauravan naikkosen muttei se minua mitenkään erikoisesti häirinnyt. Minun puolestani tere tulemast vaan jatkossakin höröttelemään. Porttikiellottajilla on ollut joko pinna kireällä väsymyksestä tai sitten teillä oli jo aiemmista näytöksistä valmiiksi naurumitta täynnä.

hamitu ( 7.4.2009 11:46)

Flash ( 7.4.2009 00:57)

Disco Studd ( 7.4.2009 00:28)

Valkokankaalla kun ei todellakaan tapahtunut mitään vahingossakaan hauskaa.

En käynyt jälkimmäisen näytöksen aikana salissa, joten en kuullut ko. nauruja mutta kyllähän Embodiment of Evilissä on paljonkin hauskaa. Ei sitä tarvitse otsa rypyssä katsoa. Muistan kyllä nauraneeni elokuvaa Berliinissä katsoessani, tosin yhtä paljon onnesta kuin hauskuudesta.

Samaa mieltä Embodiment of Evilin hauskuudesta. Jos nyt en nauranut ääneen, niin ainakin hymyilin leveästi monesti leffan aikana.



Minä olin tuossa jälkimmäisessä näytöksessä ja huomasin kyllä tämän nauravan naikkosen muttei se minua mitenkään erikoisesti häirinnyt. Minun puolestani tere tulemast vaan jatkossakin höröttelemään. Porttikiellottajilla on ollut joko pinna kireällä väsymyksestä tai sitten teillä oli jo aiemmista näytöksistä valmiiksi naurumitta täynnä.

Eniten tuo henkilö häiritsi mua Knowingin aikana. Jos elokuvassa tapahtui jotain, niin tää muija hekotteli mielipuolisesti ja taisi taputtaa käsiään. Jos ei tapahtunut mitään, niin sama homma. Arvaat varmaan mitä sitten tapahtui, kun elokuvassa oli oikeasti hauska hetki...

JaJa ( 7.4.2009 11:54)

Eniten tuo henkilö häiritsi mua Knowingin aikana. Jos elokuvassa tapahtui jotain, niin tää muija hekotteli mielipuolisesti ja taisi taputtaa käsiään. Jos ei tapahtunut mitään, niin sama homma. Arvaat varmaan mitä sitten tapahtui, kun elokuvassa oli oikeasti hauska hetki...

En ollut ko. näytöksessä enkä ylipäänsä ole nähnyt Knowingia, mutta lukemistani kommenteista päätellen tuollaisen käytöksenhän pitäisi vain tukea ko. elokuvan tuottamaa sekopäistä nautintoa...



Mutta jos asiaan palaa, niin ilmeisesti olin ko. tapauksen kanssa samassa salissa vain Moving Targetissa ja (jälkimmäisessä) Embodiment of Evilissä. Ja jos kalansyöntikilpailu oli Sugar Cookiesin alussa, niin siinä myös sillä silloin bongasin tämän tapauksen varsinaisesti ensimmäisen kerran. Ei häirinnyt minua.



Lähinnä sen vuoksi aloin tähän ylipäänsä vastaamaan, että omasta mielestäni kotiinjäämiskehoitukset nettifoorumin anonyymiteetin suojasta heitettynä eivät ole korrekteja etenkään kun henkilökohtaisesti paikan päällä ei ilmeisesti kellään ollut munaa sanoa hänelle yhtään mitään.

Kyllä siiinä rupesi mitta täyttymään, kun sen hullun käkätystä sai kuunnella kaksi yötä putkeen joka helvetin leffan aikana. Muistelisin, että yksi leffa oli eri salissa, tai sitten käkättäjä oli poikkeuksellisesti simahtanut. Muuten oli taas oikein makoisat festarit, mitä nyt perjantain setti oli aika tylsähkö. Kiitokset järjestäjille jälleen kerran! Käytetyistä lipuista muuten sai oikein toimivan muistipelin.

Pe:

Martin

Edelleenkin oikeasti hyvä. Ferraran Addiction on varmaan riipinyt tästä jotain vampyyritodellisuuden kuvausta. Leffaa näkemättömille olisi varmaan pitänyt mainita hanakammin, että aamuyön slotti voi olla turhan raskas, putken ykkösenä tälläinen vakavahenkinen meneekin ihan mukavasti. Tuli myös ihmeteltyä, eikö ihmiset hörähdelleet enemmän Romeron pappiroolille.



Creepy Christian Films

Odotin jotain paljon stydimpää tavaraa, kun kerran semmosta on olemassa. Siinä toisessa leffassa oli kyllä hieno kristillinen mustavalko-paatos, ja luulisin että näiden filkkojen normaalille yleisölle se delannut mummo on ollut varmaan paha kohta. Tekojalasta bonusta. Championsin musavideot olivat hykerryttävän kasaria, Nikolai liki paras setistä.

Jarkko Kuittinen ( 7.4.2009 00:17)

Yleisön naurun takia jäi kuulematta hyväksyykö Sahhmi Jeesuksen sydämeensä?

No hei, mitäpä muutakaan paatunut ateisti tekisi Hunka Junk ‑dvd:n ja "Snoopy"-kuumavesipullon eteen? Praise lord!



JCVD

Elokuvan keskipiste J-C toimi, muuten elokuva pyöri laimean hassuttelun tasolla. Kattoon nousevia monologeja olisi saanut olla vaikka kuinka monta enemmän!



Disco 9000

Aika plässähdys odotuksiin nähden, mihin lienee se mainostettu extreme violence piilotettu? Puolikääppäri, Fass Blackin aurinkolasit ja ulkokuvat klubista viihdyttivät.



The Faker$

Lätkähti samalla tavalla lopulta tylsäksi agenttijuoksenteluksi kuin viime(?) vuoden Operation Kid Brother, harmi ettei natseistakaan saatu kauheasti irti. Jonnekin ne kommaritkin tais vaan hävitä? Alkuteksteissä oli asennetta!



La:



Last House on the Left

Kerrassaan positiivinen yllätys. Ei pärjää törkeydessä alkuperäiselle, mutta voinen uskoa että teinit popcorniteatterissa eivät osaa arvata mitä saavat kankaalta naamalleen – Sara Paxton näytti ihan joltain geneeriseltä nuortensarjan näyttelijältä. Johtui se sitten kofeiinitärskystä tai mistä ikinä, ainakin yllätysseksi ja käsi keittiön altaassa näyttivät oikeasti ilkeiltä.



Loppukohtaus lässäytti pannukakun, moottorisaha, "piss your pants/blow your brains out" ja Hessin karisma puuttuivat – itsenäisenä elokuvana tämä toimisi paljon paremmin kuin remakena. Krugin jengin naisjäsen oli kiitettävän skitso, muuten törkyä oli tylsästi saksittu. Kuitenkin nostan peukkua käsikirjoittajalle ja ohjaajalle yksityiskohtien tajusta tai mistä tinkimättömyydestä ikinä, tarinaa kuitenkin oli väsätty selvästi hartaudella. Pari asiaa jäi mietityttämään: oliko Krugista tarkoituksella tehty latteampi hahmo kuin Hessin Krugista vai oliko kyse näyttelijän karismattomuudesta ja oliko Marin kohtalossa jotain viittausta alkuperäisen version Krug and the gang ‑versioon?



American Swing

Hieno dokkari ja hyvää kerrontaa vapaan seksin viimeisestä vuosikymmenestä. Alussa ei meinannut pysyä kärryillä nopsaan vaihtelevissa tyypeissä, lopussa taas oisi saanut vähäsen tiivistää tai yrittää kertoa lisää läppää. Jäi vähän kiinnostamaan millainen oli 3rd grade buffet, kenties spermapitoinen?



Moving Target

Terhakkaasti eteenpäin menevä, tässäkin oli viitteitä rautaesiripun taakse Adamsonin pätkän tavoin. Titlet olivat kyllä hienot.



Hush

Passhhka. Epäkiinnostavat päähahmot, lattea juoni, ärsyttäviä sivurooleja, sietämätöntä chav-englantia. Moodyssonin Mammutti taisi kyllä olla tätäkin huonompi.



Embodiment of Evil

Setä jaksaa huitoa. Samaa mieltä kuin suurin osa muitakin kommentoijia: sisälsi paikoitellen hervottoman hyviä juttuja, mutta niiden yhteen koostaminen oli paikoitellen haparointia. Minusta bodmod-skenen läsnäolo näin vahvasti toimi ihan hyvin, riiputus ja suun ompeliminen juontuivat hyvin tarinaan, lähinnä näyttelijöiden reilusti tatskatut ihot ärähtivät turhan selvästi.



Sugar Cookies

Kummallista ja kiehtovaa. Harmi että värit olivat printistä lähteneet liki kokonaan (mitä ne tummemman pinkit kulumat olivat?), Mary Worynow oli mielettömän hottis kylpiessään safarihatun ja holkkiröökin kanssa. Lynn Lowry näytti yhtä friikille kuin myöhemmissäkin rooleissaan (tai ainakin Shiversissä, josta Lowryn vuorosanoista on sämplätty hollantilaisen Grendelin kappale Dream). Tohkan varoittelu verkkaisesta rytmistä oli ihan paikallaan.



Adventure in Denmark

Varsinaista Pekka ja Pätkä ‑huumoria, ei ehkä uppoa mulle täysillä, mutta onneksi elokuvasta löytyi muutakin hykerryttävää seurattavaa. Ykkössalin äänenvoimakkuus oli turhan isolla, edessä moni piteli korviaan taustajallatusten ja alkumusiikkien aikana. Pink Floydin Zaprieskie Point ‑musiikkien lisäksi tossa oli pätkiä ainakin Casino Royalen (1967) tilutuksista.



Kommentoiko muuten Jaja seuraavassa rivissä "no eihän sitä tarvinnut kauaa odottaa" tissejä vai Pienen merenneidon patsasta?

Sahhmi ( 7.4.2009 20:26)

Last House on the Left

Pari asiaa jäi mietityttämään: oliko Krugista tarkoituksella tehty latteampi hahmo kuin Hessin Krugista vai oliko kyse näyttelijän karismattomuudesta ja oliko Marin kohtalossa jotain viittausta alkuperäisen version Krug and the gang ‑versioon?

Mun mielestä Krugin hahmosta oli tarkoituksella tehty tuollainen sen sjaan, että olisi yritetty jotenkin ylittää Hessin suoritusta. Ja tosiaan mun mielestä tämänsuuntainen päätös oli erittäin hyvä. Last House on the Left ‑remake aiheutti festareiden parhaat kokonaisfiilikset.

Sahhmi ( 7.4.2009 20:26)

Kommentoiko muuten Jaja seuraavassa rivissä "no eihän sitä tarvinnut kauaa odottaa" tissejä vai Pienen merenneidon patsasta?

Nimenomaan pientä merenneitoa, vaikka kyllähän se siinä tissit paljaana keikisteli.

Flash ( 7.4.2009 00:57)

Disco Studd ( 7.4.2009 00:28)

Valkokankaalla kun ei todellakaan tapahtunut mitään vahingossakaan hauskaa.

En käynyt jälkimmäisen näytöksen aikana salissa, joten en kuullut ko. nauruja mutta kyllähän Embodiment of Evilissä on paljonkin hauskaa. Ei sitä tarvitse otsa rypyssä katsoa. Muistan kyllä nauraneeni elokuvaa Berliinissä katsoessani, tosin yhtä paljon onnesta kuin hauskuudesta.

Olen samaa mieltä Flashin kanssa. Marins itsekin vetää homman kieliposkella, joten ei kai nyt katsojankaan tartte olla kuin kirkossa. Jos jonkun mielestä esim. perseen viipalointi ja sen syöminen ei ole sysimustaa huumoria, niin mikäs sitten? Marinsin hysteerinen ylinäytteleminen tähän päälle... ei, kyllä siinä on aika hitosti hauskuuttakin.



Moving Targetissa höröttäminen oli kyllä outoa, ei kuitenkaan niin että olisi itseäni juurikaan häirinnyt. Ihmetytti kyllä välillä. Toisaalta MT oli kuitenkin suhteellisen kepeä elokuva, joten ehkä sellainen reipas muudi tarttuu sitten. Jokatapauksessa, ihmiset nauravat eri asioille, elä sen kanssa tai jää himaan.

Red Right Hand ( 7.4.2009 22:31)

Jokatapauksessa, ihmiset nauravat eri asioille, elä sen kanssa tai jää himaan.

Ymmärrän kyllä pitkälti tätä mutta vedän rajan Martinissa nauramiselle esim. joka kerta kun kuvassa näkyi tekoverta tai joka kerta kun ukko sanoi "Nosferatu".

Ja nauraminen on vähän eri asia kuin että yrittää huutaa HA HA HA HA kilpaa leffan kanssa. Ei nyt sattunu mielestäni mihinkään äärimmäisen häiritsevästi, mut etenkin Coffin Joessa kyllä vähän ihmetytti, ilmeisesti viinalla oli osuutta asiaan.

Tosiaan. Nyt muistankin, että se seurue nappasi välillä huikkaa taskarista.

Joo, ei elokuvia tosiaan tarvitse katsoa kuin kirkossa, eikä varsinkaan Nightvisionsissa, mutta liika on liikaa. Ja tuon leffan kohdalla se oli liikaa. Kun se hahatus ei mielestäni tuntunut edes spontaanilta vaan pakonomaiselta naurulta nauramisen vuoksi.

Yotsuya ( 7.4.2009 23:18)

Red Right Hand ( 7.4.2009 22:31)

Jokatapauksessa, ihmiset nauravat eri asioille, elä sen kanssa tai jää himaan.

Ymmärrän kyllä pitkälti tätä mutta vedän rajan Martinissa nauramiselle esim. joka kerta kun kuvassa näkyi tekoverta tai joka kerta kun ukko sanoi "Nosferatu".

Joo, toihan on se tyhjännauramisen peruskeissi. Vanhat efektit naurattavat automaattisesti. NV:ssä on nykyään paljon yleisöä jolle mikä tahansa vanha genre-elokuva (kuten mainittu MT tai Martin) on automaattisesti ja ennen muuta koominen. Mutta äh, nää läpätkin on kuultu joka NV:n jälkeen eikä ne tosiasiat miksikään muutu. (heh, kuka vielä muistaa I Spit on Your Graven näytöksen takavuosilta ja kaksi kikattavaa latinochicaa...) No toisaalta, kyllä kait joku Nicholas Cage ‑fani olisi voinut olla kikuissaan Knowing-yleisön reaktioista? (hymiö.)



Ko. nainen istui käsittääkseni jossain salin keskivaiheilla. Itse istuin 3- ja 4-riveillä eikä se nauru sinne asti hirveästi häirinnyt, vaikka kuului hyvin kyllä. Toki tässä tapahtuu helposti sellainen "tippuva hana" ‑efekti: kun nauru alkaa ärsyttämään, niin ärsytyskynnys madaltuu joka hiton kikatuksen myötä. Vaan minkäs teet.

Religulous

Vitutti samalla tavalla kuin internetväittelyn seuraaminen, jossa jollakulla on oikea mielipide, mutta argumentit ontuvat. Nauratti paikoin, mutta mitään sen positiivisempaa en voi sanoa.



Creepy Christian Films

Phantom Lake ja Nikolai olivat kovia. Mikä se hieno papukaija siinä teltan päällä oli? Mut joo, Saatana kutsuu minua on sata kertaa kovempi.



JCVD

Positiivinen yllätys. Se äksön-kliseisyyshän oli just osa hra päähenkilön itseironiaa.



Disco 9000

Nukuin. Olin hereillä sen "Only my friends call me Midget" ‑kohdan, eli en ilmeisesti missannut mitään.



Hell's Bloody Devils a.k.a. whatevs

Arvostettavan kreisi asetelma, mutta hyytyi loppua kohden, niin kuin moni muukin on sanonut. Kyllähän tuota agenttisäntäilyäkin jaksoi katsella, mutta missä natsit ja kommarit?



Last House on the Left

Ihan hyvä, mutta herää kysymys, miksi tämä remake piti tehdä. Vitun ärsyttävää sanojen 'last' ja 'left' droppailua. Miinusta myös siitä, että perheen loma-asunto taisi olla tien viimeinen talo vasemmalla. Kaikesta dissailustani huolimatta ei tämä huono ollut ja ihan mielelläni katsoisin uudestaankin, tosin kaukosäätimen kanssa. Tää kärsii siitä, että ainakin mun on mahdoton olla vertaamatta tätä alkuperäiseen, joka on vaan niin helvetin tyly.



American Swing

Hyvä dokkari kiinnostavasta aiheesta. Osa haastateltavista oli ilahduttavan seniilejä. Yhdellä mummolla oli puheenvuorojensa taustalla jäätävän hieno lasidildokokoelma.



Moving Target

Kiinnosti, mutta nukahdin silti. Harjoituksen puutetta, prkl. Pidin vähästä näkemästäni.



Martin

Tarina tirkistelijärunkkaripervertikosta, jonka sosiaaliset taidot ovat puutteelliset, mutta jossa ei olisi mitään erikoista, jos hänellä olisi käytössään internet. Juuri maanantaina saatoin yhden sielunveljensä Kouvolan junaan. Niin joo ja erinomainen leffa.



Embodiment of Evil

Ei tää ihan kasassa pysynyt. Kivaa katseltavaa silti. Ne bodymod-kohtaukset olivat kyllä perseestä: kliininen sideshow ja välineet oli helposti tunnistettavissa alan harrastajien yleisesti käyttämiksi. Joku jonglööraus olisi ajanut saman asian.



Sugar Cookies

Tämän olisi voinut tiivistää seuraavanlaiseen pakettiin: alkupätkä, 5 minuuttia lesboilua, loppupätkä.



Adventure in Denmark

Hämmästyttävää sekoboltsikamaa. Jaksoin katsoa siitä huolimatta, että pienet miehet välillä läpsivät toisiaan. Pink Floyd veti tän vielä ihan omalle tasolleen. Huhhuh.





Kiitokset erinomaisista festareista ja palkinnoista. Kyllä toi Dark Knight ‑kirja plus Wing Chung ‑leffa varmaan sen euron arvoisia ovat. Ohjelmistoa olisi voinut hyödyntää enemmän kilpailuissa. Plato's Retreat ja Piss your pants ‑skabat olisivat olleet näkemisen arvoisia.



En tainnut olla nauravan mielipuolen kanssa kuin pari kertaa samassa salissa, mutta silti teki mieli kuristaa.