BACK vittu TO muthafukin BASICS saatana!

Suunnilleen näin:

Religulous, **½

Hush, **-

JVCD, **

Disco 9000, **-

Faker$, **½

The Last House on the Left, ***½

Knowing, **½

Moving Target, ****-

Martin, ****

Embodiment of Evil, ***½

Sugar Cookies, **½

Adventure in Denmark, **-



Hyvät festarit, kiitoksia järjestäjille.

Ihan vaan muutamasta pätkästä kommentti.

Embodiment of Evil

Alussa episodimainen eteneminen tuntui erittäin tyhmältä, mutta jälkeenpäin ajatellen leffan ongelmat olivat ehkä toisaalla. Pateettinen poeettisuuskin puudutti persettä, vaikka sanoma kohdallaan olikin. Illan parhaita silti. Edit: Jäin vähän miettimään että oliko englanniksi leffan tekstittänyt taho täysin ymmärtänyt portugaliksi kiroilemisen kaikkia aspekteja ja mahdollisuuksia.



The Last House on the Left

Samoja fiiliksiä kuin muilla. Tehokasta, mutta siistiä. Ns. "irtoperunamultaus" ‑mekanismi. Alkuperäisen filkan silloista sotauutisoinnin raakuutta ylittämään pyrkivä motiivi, sekä sen näyttelijöiden välinpitämättömyys näyttelemistään kohtaan tekivät pätkästä kylmän aivan omanlaisella tavalla. Tämä remake on varmaan ihan mielenkiintoinen pätkä itsessäänkin, mutta epäselväksi jäi oliko remakessa mitään vastaavaa repyrkimystä.



Creepy Christian Films

Pätkien kesyys ja korkea taso yllätti negatiivisesti. Ihan mieleenjääviä silti. Mutta Nicholas Cage oli kyllä paljon kriipimpi:



Knowing

Snaijaatko, tiedätkö, ymmärrätkö, tajuutko... Jne. Elokuva paisui ylittämättömäksi torttuvuoreksi ja todennäköisesti tyhjensi maailmankaikkeuden alleviiva-varastot. Jessus mitä shittiä! Masokistishumoristisessa mielessä tykkäsin.



Suurkiitokset järjestelyistä! Ihanaa, että jaksatte pyyteettömästi järjestää näitä festivaaleja vuodesta toiseen.

Kiitos, kiitos, KIITOS jälleen järjestäjille (ja kanssakatsojille) todella kivasta festarista! Tykkään niin paljon NV-menosta, että ekankin yön vähän vaisumpien leffojen jälkeen oli jo ihan iloinen olo, vaikka tokaan yöhön oli ainakin omien valintojen parhaimmat paukut säästetty. Sydäntälämmittäviä palkintoja tuli myös, ja jatkotkin oli taattua mukavaa laatua.

Religulous

Hauska ja naurattava, mutta ei tästä oikein muuta ole edes pystynyt sanomaan. Loppu meni turhan överiksi, eikä välttämättä muilla katsomiskerroilla (jos sellaisia tulisi) Maherin läpät ja haastatteluhäijyilyt enää niin edes naurattaisi.



Hush

Festarin huonoin. Ekat 20 minuuttia pelkkää hyvin raivostuttavaa pariskuntaa riitelemässä, ei näin! Muutenkin ihan älyttömän keskeneräinen juoni, olisi nyt vähän voinut avata jotain pahisten motiiveja (jollei sitten se pääpahiksen korostetun suuri hygieniantarve ollut joku avain tähän kaikkeen). Musiikkivalinnatkaan ei erityisesti mitään kohtauksia pelastaneet.



JCVD

Van Dammen hahmo oli todella mainio ja onnistuneen itseironinen, harmi kun ideasta jäi niin paljon potentiaalia käyttämättä. Pankkiryöstäjien sekoilu ja leffan visuaalisuus ei ihan iskeneet, mutta onneksi vastapainona oli hienoja, ymmärryksen ja wtf-zonen rajoilla liikkuvia monologeja ja van Dammen lyöty ilme, kun Seagal oli luvannut leikata poninhäntänsä…Milloin Lambert-leffa?



Disco 9000

Mukava fiilinki, eikä mua leffan sympaattisuus (tai pahiksen jääminen aika kesyksi) suuremmin haitannut. Dialogissa pari koko festarin parasta kohtaa: How many digits are we talking about? ja tähän afromiehen sormi- ja ilmeyhdistelmävastaus: SIX sekä tietenkin jo klassikoksi noussut ”Only my friends call me Midget”.



Swastika Savages

Alussa esiteltiin aineksia kaikkiin klassikkoelokuviin (miinus kääppärit), eikä lopun tylsemmistä osuuksista huolimattakaan tullut pilkittyä. Hienot alkutekstit!



Last House on the Left

TODELLA hyvä, pidän alkuperäisestäkin, mutta tästä vielä enemmän. Tuntui tämänkertaisia pahiksia katsoessa todentuntuisemmalta valinnalta, että metsässä



Knowing

Varmaan festarin kivoimpia katsomiskokemuksia, kun sai yhtä vastaanottavaisen ja samoilla Cagen arvostamisaaltopituuksilla seilanneen yleisön kanssa hirnua kaksi tuntia putkeen. Their faces...*Cagen järkyttynyt Cage-ilme*...burning!



Embodiment of Evil

En ole mitään muita Coffin Joe ‑leffoja nähnyt, joten osa koko leffan charmia tuntuikin olevan koko hahmon brassimachobullshit-maailmaan tutustuminen. Hienoja, mielikuvituksellisia juttuja ja paljon hyvää menoa, lierihattuinen pappa taapertamassa faveloiden kaduilla iski näkynä hellyttävästi suoraan sydämeen.



Martin

Todella hyvä tarina, harvemmin naisia ahdistelevasta hyypiöstä on alkanut välittää näinkin paljon kuin tässä leffassa. Knowingin lisäksi toinen festarin leffoista, joka on jäänyt pyörimään mystisesti päähän.



Hunka Junk

Yllättävän hyvin pysyi näissäkin hereillä, vaikka koominen kristillinen friikkeily ja tuputtaminen jäivätkin hyvin pieneen rooliin, kun pätkät oli kaikki niin pitkiä ja muuten hyvin tehtyjä.



Sugar Cookies

Oikein mukava, harmi kun timeslotti ja leffan rauhallinen tempo takasivat sen, että loppupuolelta meni parikymmentä minuuttia torkkumiseksi (tällä kertaa tosin ainut kunnon pilkkimiskerta koko festarin aikana). Ja hmm, viime NV:nkin lauantaiyön kuudennessa leffassa oli Lynn Lowry (I’m not trying to tell you anything….These numbers are trying to tell you something!).



Adventure in Denmark

Lunasti puhtaasti kaikki ennakkohehkutukset. Todella hyvä! Turkkia käyttänyt päähenkilö sekoili niin ihanan elävästi, että melkein odotti seuraavaksi laulunumeroa…

Ravintola Cella. Vorchmack, jallu snapsit ja bisse pistivät mukavasti "päivän" käyntiin.

Kustaa Vaasa. Bissee, bissee, bissee...

Loose. Valkkarii, bissee, napsuja, parit Bloody Maryt.



:siirtyminen kotiin, joka menee vähän pieneen:



Heinähattu. Parit hehtobisset.

Abin Baari. Nyt alkaa jo muisti pätkimään. Varmaan kaljaa tuli juotua.



:puhelinvastaajaviesti 23:20 "jos haiset taas viinalta ja rasvalta voit nukkua sohvalla":



Herätys noin 9:00 omasta sängystä.



Hauskaa oli. Nyt on tietysti vähän morkkis siitä, että kalansyöntiskaban kakkoselle tuli annettua niin huonot palkinnot. Korjataan tilanne ensi vuonna.

Last House on the Left 6/10

Ei nyt maailman omaperäisin idea remaketa leffa vahvistamalla nais(=tyttö)hahmoja eikä kovin hyvä sellainen kun uhrikuvio siitä ilmeisen paljon kärsi alkuperäiseen verrattuna ja mukaan tuli turhaa thrillerirakennetta. Silti omalla tavallaan ihan kelvollinen uudelleenlämmitys.



Knowing 6/10

Ihan jees kuumotusspektaakkeli mutta todella kaukana Grand Master Shyamalanin tasosta. Kalkkunaksi toki mukavasti epäjohdonmukaisuutta ja tarkoituksetonta visuaalista herutusta mutta samalla varsin ilmeinen ja perus-hollywoodmainen tekele vailla persoonallisuutta. Tuhoa ja kuolemaa jaettiin kiitettävästi koko maailmalle. Pisteet olisivat nousseet jos paratiisiplaneetalle olisi päätynyt Nicholas Cage ja kolme naaraskania.



Moving Taget 7/10

Corbuccilla homma hallussa: kässäristä josta olisi voinut seurata pelkkää tyhjänpäiväistä spoof-ryntäilyä oli syntynyt erinomaisen sujuvaa ja itsensä just sopivan vakavasti ottavaa viihdettä.



Hush

Yritin hetkittäin nukkua mutta nähdyn perusteella arvosanaksi turhat 3/10.



Embodiment on Evil 6/10

Ilman muuta ilokseen tämän katsoi kivojen visuaalien ansiosta mutta olihan meno pahimmillaan sivuhenkilöineen kuin jotain huonoa Torrentea Jodorowsky-vaihtella. CF lateli vanhat turvalliset fraasit mutta onnistui siitä huolimatta vaikuttamaan symppikseltä papalta joka vastustaa ikäviä juttuja (=kirkko ja poliisi) eli aika kaukana oltiin alkuperäisideasta. Silti kirkkaasti parempi kuin mitä uskalsi toivoa. Mahtavia makaabereja irrallisia kauhukohtauksia löytyy kuitenkin useammankin leffan tarpeisiin kuten sinisen demonin ilmestyminen, kattoon ripustetut noitasiskokset ym.



Sugar Cookies 5-6/10

Mukana mm. nuoren Visa Mäkisen näköinen pullukka cruisaamassa 42nd (?) streettiä. Alun interiööri täytynee joskus vilkaista devarilta väreissä.



Adventure in Denmark 6-7/10

Hyvää, turvallista lopetusleffahupsuilua. Parissa kohtaa nerokas. "No reason here! Go... Go..."



Nautittavat festarit ja Hushia lukuunottamatta uutuusleffat parempia kuin mitä olisi voinut odottaa ensikuulemalta. Disco 9000 ja Moving Target festarileffoina erinomaisia vuorokaudenaikaan katsomatta toimivia vintage-harvinaisuuksia eli suurkiitokset niiden esiin kaivamisesta hyvinä printteinä. Kahden yön systeemi toimi ihan hyvin.

Yotsuya ( 5.4.2009 22:21)

Red Right Hand ( 5.4.2009 18:27)

Koukusta ripustamiset ja parit muut lävistysefektit olivat ilmeisesti ns. aitoja?

Joo, musta ei järin toimiva elokuvallinen ratkaisu nykyään kun tietää että porukka harrastaa tollaista huvikseen.

Niinpä. Kelattiinkin frendin kanssa että seuravaaksi joku palkkaa kidutuskohtaukseen jonkun tyypin heilumaan tiiliskivet palleissa.

Moving Target ***

Embodiment of Evil *****

Sugar Cookies ****

Martin ****1/2

JCVD **1/2

Last House on the Left ***1/2

Adventure in Denmark ****

En ole ikinä nähnyt näin montaa leffaa NV:ssä.

Martin ****

Hush ***

JCVD ****

Knowing **½

Sugar Cookies **

The Last on The Left ***½

American Swing ***½

Embodiment of Evil **

Adventure in Denmark **

Yotsuya ( 6.4.2009 13:01)

Mukana mm. nuoren Visa Mäkisen näköinen pullukka cruisaamassa 42nd (?) streettiä.

Unohdinkin jo taman... Rautainen sivuhahmo ja todella hammentava yhdennakoisyys Jonah Hillin kanssa!

Tattista tosiaan jälleen mukavasta vestivaalista.

The Last House on the Left ***

Toimi mielestäni oikein hyvin yksinään ilman turhia vertailuja alkuperäisteoksiin. Suut suppuun, hyvää ja hauskaa nykykauhua tämä. Pari oikein muikeaa kamerakohtausta.



American Swing ***+

Kiinnostava, viihdyttävä, hauska dokumentti. Tavallisesta harmaasta kulttuurista poikkeavat ilmiöt kiehtovat aina, joten toimipa hyvinkin hyvin.



Creepy Christian Films

Surullista, mutta myös huvittavaa katsottavaa. Ensimmäinen musiikkivideo oli hyvin ahdistava kokemus.



Encarnação do Demônio **-

Muutamia oikein mukavia yksittäisiä kohtauksia, mutta muuten aika lässähtävä elokuva. Aiempien elokuvien samplaaminen ei oikein toiminut mielestäni, mutta muutama flashback hallusinaatio ‑kohtaus oli kyllä oikein mallikasta katsottavaa. Muutamia mukavia nauruja ja viihdyttävää katsottavaa, aika sympaattinen oikeastaan.



Martin ***½

Oikein hyvä sekoitus kauhua ja teinin henkisten ongelmien pyörittelyä suhteutettuna ympäristöön, kulttuuriin ynm.



Disco 9000 *½

Hölmö elokuva, toki. Hauskaa discoilua ja muutama hyvä nauruttelu.



Denmark **+

Georgen toilailut muistuttivat paikoitellen hieman liikaa nykyisiä huonoja amerikkalaisia komedioita. Parhaita paloja tässä oli muutamat mukavat absurdit (tahattomat ja ehkäpä tahalliset) käänteet ja kohtaukset. Eksoottinen ja viihdyttävä elokuva.

Vielä omat lässytykset nähdyistä leffoista:

Hush **

Siinähän se meni. Lievä pettymys kyllä, vaikkei nyt ihmeemmin odotuksia ollutkaan. Sääli, ettei hyvästä perusideasta saatu oikein mitään uutta ja omaperäistä aikaiseksi. Tunnelma oli sinänsä ajoittain aika kohdillaan. Paniikin vallassa olevan päähenkilön epäloogiset toilailut ja niistä etenevät tapahtumasarjat saattaisivat parhaimmillaan olla hallitun absurdia nerokkuutta (Donkey Punch), valitettavasti ne ovat tässä pääasiassa vain absurdeja ja ärsyttäviä. Ohjauksen ja käsikirjoituksen puolesta tää oli kyllä melkoista hapuilua. Ja voi oikeesti vau sitä tapaa miten motiivi paljastettiin. Yllättävästä silmäväkivallasta ja muutamista hauskoista läpistä on pakko antaa snadisti pisteitä lisää.



The Last House On The Left ***½

Todella hyvä. Tässäkään ei nyt sinänsä ollut mitään uutta ja ihmeellistä, mutta onhan tämä hiton viihdyttävää ja taidolla tehtyä väkivaltaa. Suoraviivainen ja yllättävänkin paljon samalla kaavalla väännetty, kuin alkuperäisversio. Perheen faijan kostoretki elokuvan loppupuolella hakkaa muuten sen Cravenin version sata nolla, Tämä on jo toinen varsin onnistunut Craven-remake. Jos nyt joku vain tajuaisi vielä uusia sen Swamp Thingin, joka eniten kaipailisi kasvojen kohotusta.



American Swing ***

Nyy jook puhetta on aina kiva kuunnella. Viihdearvoltaan kovaa kamaa, tosin loppua kohti edettäessä aletaan toistamaan liikaa itseään, kun mielenkiintoiset jutut tuntuvat loppuneen kesken. Tunnin mittaisena tää toimisi paremmin. Soundtrack on aivan timanttinen.



Embodiment Of Evil ***½

Luulin, että LL Cool J:n ura on ohi, mutta olinkin näköjään väärässä. Ladies Love Cool Joe, tai noh lähinnä toisinpäin. NV:n törkein matsku osuikin sitten tähän leffaan. Täynnä järjettömän hienoja ja epäkorrekteja kuvia, sikailua, sadismia, misogyniaa, jne… Kokonaisuutena tästä on vaikea puhua, mutta elokuvan lukuisista leuat pudottavista kohtauksista ei voi olla diggaamatta, tai arvostamatta. On tämä José Mojica Marins melko härski äijä, samalla kuitenkin visiota löytyy takaraivosta. Coffin Joe –trilogian varhaisemmat osat ovat mulle ihan tuntemattomia, mutta yritetään paikata se aukko sivistyksessä lähitulevaisuudessa.



Martin ***½

Kaunis elokuva, joka nyt ei ihan päässyt oikeuksiinsa. Kuten joku tais jo aikaisemmin todeta, niin ei vaan jotenkin sopinut fiiliksiin tähän väliin NV:ssä. Erittäin freesi, fiksu ja sympaattinen elokuva. Martin on symppis jäbä ja Romero on ollut aikaansa edellä. Tässä heitetään romukoppaan monia kliseitä ja se tehdään niin luontevan tyylikkäästi, että on pakko ihailla. Paremmissa olosuhteissa tai fiiliksissä tää on ihan neljän tähden matskua, nyt on pakko pudottaa puolikas. Tosin paha omasta aivovammasta on elokuvaa syyttää.



Creepy Christian Films –

Enpä ehtinyt paljoa nähdä. Päätin ottaa taktisen tauon ja lähteä safkaamaan.



Disco 9000 **½

Siinä ja siinä viihdyttävä bläkkis. Kyllä mä ainakin tätä tanssahtelua katselen ihan mielelläni, tosin puudutus iski vastaan loppua kohti, kun läpänheittokaan ei ollut sitä ghetto-shakespearea, mihin tämän genren elokuvat parhaimmillaan pystyvät. Fass Blackista tuli tosiaan snadisti Eazy-E mieleen, mutta (tahattomasti) hauskempi kaveri oli ”only friends call me” Midget. Johnnie Taylorin soundtrack (mikä oli mulle bläkkismusafanina entuudestaan tuntematon) oli yllättävänkin hyvä. Korjatkoon muuten joku, jos oon väärässä, mutta mun mielestä elokuvassa ei viljelty n-sanaa KERTAAKAAN, millä ei periaatteessa ole mitään väliä, mutta genrensisäisenä ilmiönä se on super harvinaista. Peräti ehkä ensimmäinen kerta kun tullut mulle vastaan. Meno oli muutenkin aika korrektia kun katteli loppukohtauksen luoditonta paperisotaa. Tää oli vähän kuin giallo ilman murhakohtauksia.



Adventure In Denmark ***½

Oivallinen lopetuselokuva. Se kiinalainen spede-huumori toimi aamutuimaan aivan mainiosti. Hyvää musaa, tarpeeksi urpoa meininkiä, sekä ei hyviä mutta viihdyttäviä mättöjä. Sen toisen veijarin talvivaatetus oli hauskaa katseltavaa. INGRID!





Hyvät oli festarit, vaikka ihan se napakymppi elokuva tuntui puuttuvan. Ihmeen hyvin tuli jaksettua, enkä yllättäen edes pilkkinyt kertaakaan. En muista havainneeni muuten ihmeempiä väliaikashow meininkejä, tai sitten istuin vain aina väärässä salissa. Tosin hyvä niinkin.



Kiitos.



Jos sinne EKEK:iin sitten jaksais tulla.

moska ( 5.4.2009 17:15)

Adventure in Denmark

Saatana viis minuuttia Careful With That Axe Eugenea putkeen!

Mietinkin siinä kohtauksen aikana että hitto mikä mahtistyge. Hyvä että nimi selvisi, vaikka taisikin olla pikkasen editoitu versio... Jessus mikä elokuva.

Knowing: Häkellyttävä meno! Viihteellisyyden puolesta illan toiseksi paras. Mutta oliko Cagella aksentti?! Also Known As:

Know1ng (USA) (alternative spelling)



Hush: Ei totaalisen avuton (muistelisin että oli joku jännäksi luokiteltava kohtauskin jossain) mutta niiiin nähty. Ei voi suositella.





Embodiment of Evil: Illan paras. Olihan tässä vikansa mutta niin oli myös vanhoissa CJ-pätkissä. Lävistysjutut särähti myös. Vastapainoksi olikin sitten helvetisti matskua josta ei vaan voinut olla innostumatta.



Disco 9000: Olin vähän poikki eikä tää oikein lähtenyt. Fass, Midget ja Synttärikakkutanssija oli jees. Missasin osan.





Creepy Christian Films: Ei nyt ihan päräyttävintä matskua ollut tarjolla.





Adventures in Denmark: Hyvä lopetuselokuva. Haluun Köpikseen.



Knowingissa, Embodimentissä ja Adventuresissa oli kaikissa vitun siistit alkutekstit!

JCVD **½

Sympaattinen pläjäys, ei muuta.



Disco 9000 *½

Ääh. Olin jotenkin sekoittanut tämän Disco Godfatheriin. Todella tylsää meininkiä.



Swastika Savages ***½

Tämähän oli yllättävän laadukas Adamsonin leffaksi. Alkutekstijakso oli niin NV-henkeä että.



Last House on the Left **

Njaah. Ei mittään uutta todellakaan. Alkukohtauksessa Krug vaikutti jotenkin tiukalta hahmolta mutta lässähti sitten saman tien.



Knowing "*****"

Kylläpä sai nauraa pitkästä aikaa, unohtui kaikki murheet & vitutus. Ehkä eniten 100% WTF-kohtauksia yhdessä elokuvassa ikinä.



Embodiment of Evil ****½

Festarin paras, hitto että tuli hyvälle mielelle. Täydellinen päätös trilogialle. Marinsilla on enemmän visiota ja tyylitajua kuin kaikilla uuden polven tekijöillä yhteensä. Yksi parhaista jutuista Coffin Joe – hahmossa on ristiriitainen suhtautuminen pelottaviin näkyihin ja oman filosofian kyseenalaistaminen. Tehosteet olivat aivan omalla tasollaan, kuten oli jo vanhoissa Coffin Joe ‑leffoissa. Rahalla ei todellakaan saa kaikkea.



Tämän alkaessa salissa oli selvästi harras ja kunnioittava tunnelma, tuli ihan kylmät väreet. Tällaiset pienet jutut on niitä, minkä takia näille festareille on tultava no matter what.



Martin ****

Näin ekaa kertaa ja onhan tämä todella hyvä. Eikö kukaan muu ole huomannut, että nuori Tom Savini näyttää Tohkalta?



Moving Target ***

Lopun juoksussa oli Companeros-henkeä.



Creepy christian films ***

Phatom Lake oli timanttia, loput tylsiä. Yleisön naurun takia jäi kuulematta hyväksyykö Sahhmi Jeesuksen sydämeensä?



Sugar Cookies **½



Adventure in Denmark ****

Täysosuma lopetusleffaksi, aidon hyväntuulista menoa.



Kaksi yötä leffoja alkaa olla fyysisesti maksimi. Mutta viis siitä, kun tietää miten hyvää se mulle tekee!

Last House on the Left – ei mitään uutta remake-rintamalta. Tarpeeton uustulkinta, joka sössii kaiken sen mikä alkuperäisessä elokuvassa oli tärkeää. Mauton loppuhuipennus erottuu mitättömästä kokonaisuudesta, mutta ei suinkaan positiivisesti.



Knowing – parempaa uskispropagandaa kuin Creepyt Christian Filmsit. Toivottavasti kreationistit ja ID-tiedesuuntauksen kannattajat pääsevät vaikuttamaan Hollywoodissa vastaisuudessakin, jos jälki on yhtä päräyttävää. Loppunostatuksen aikana on pakko ihailla elokuvantekijöiden pokan määrää. Eihän kukaan voi tällaista edes vihata, vai voiko?



Moving Target – en ymmärrä niitä, joiden mielestä tämä oli väärä elokuva väärään aikaan. Päinvastoin, toimiva vintage-elokuva ilman ironiaa ja camp-aspektia oli just oikea valinta tässä kohdassa yötä. Reilu moraalittomuus ja asiallinen meininki takaavat taidenautinnon. Tunnelma pysyi tiiviinä, vaikka Naurava Eukko ™ yrittikin toimintakohtauksissa vetäistä pakonomaiset hörähdykset.



Hush – jos pitäisi määritellä absoluuttisen keskinkertainen elokuva, niin se on tässä. Hajutonta ja väritöntä pikkujännitystä. Tarina juoksee eteenpäin asianmukaisesti, mutta kunnon kauhujännäriksi tämä oli toivottoman lattea.



Embodiment of Evil – nousee viikonlopun parhaimmaksi elokuvaksi. Tekorankistelevat mainstream-gornoilijat saisivat ottaa tästä oppia, miten kidutetaan ihmisiä niin että katsojakin kärsii.

Tämän leffan aikana Nauravan Eukon ™ hörötys alkoi olla jo poikkeuksellisen häiritsevää – ja häiriintynyttä. Valkokankaalla kun ei todellakaan tapahtunut mitään vahingossakaan hauskaa. Sen ymmärsivät kyllä kaikki muut penkeissä hikoilleet katsojat, mutta tämä yksi käkättää kuin Poliisiopistossa. Ei voi enää puhua mistää "kiva kun on hauskaa" ‑ilmiöstä. Nyt tunnustakaa: oliko se jonkun elitistin seuralainen vai oliko se joku teistä? Jos näin oli niin älkää enää koskaan ottako naistanne mukaan Night Visionsiin. Koskaan!



Sugar Cookies – zzzzzzzzzzzzzzz...



Adventures in Denmark – aika epäkorrektia kansallista profilointia, mikä on vain hyvä asia. Alussa tosiaan näytti siltä, että hyvistä lähtökohdista ei ole uskallettu työstää kilttiä matkailumainosta asiallisempaa matskua, ja mielessä kävi jo nukkumaan meno ekan puolen tunnin jälkeen. Mutta sitten alkoi tapahtumaan ja paljon. Tappelukohtaukset olivat tarinan puolesta turhia mutta kansallis-esteettisestä näkökulmasta tarpeellisia. Oleellista oli kuitenkin todella typerä pilluhuumori.



Kattauksen puolesta tämän vuoden BtB ei ollut kaikkein parhainta parhautta, mutta tunnelma oli jälleen hikinen ja viihdyttävä.

Seuraavana iltana tapasimme vaimoni entisen teekkarikaverin, joka diilasi viime syksyn MH-liput. Silloin selvisi, että molemmat neitokaiset ovat olleet Tohkan assaroitavana TKK:lla vuosia sitten. On se maailma pieni.