16.3.2012 00:09
Olen italokauhun, myös Argenton suhteen vielä noviisi, mutta erittäin innostunut sellainen. Muutama leffa Argentolta vasta nähtynä, mutta uskallan jo nyt nostaa hänet yhdeksi suosikkiohjaajistani. Lyhyet vaikutelmat näkemistäni pätkistä:
‑Suspiria täyttä neroutta, eräs hienoimmista kauhuleffoista koskaan. Tunnelma, kuvaus ja yleinen häiriintyneisyys on jotain aivan huikeaa. Erityiskiitos vielä soundtrackille, oikeasti parhaat ja pelottavimmat koskaan kuulemani kauhumusiikit.
‑Inferno ei yllä edellisen tasolle, vaikka siinäkin on loistavia hetkiä. Jatkuvasti pihalla oleva "sankari", yleinen sekavuus ja musiikkien huono rytmitys latistavat hieman tunnelmaa varsinkin leffan loppupuolella. Vaikka Emersonin musat eivät yllä Goblinin tasolle ahdistavan kiehtovassa tunnelmassaan, päätheme on sinällään loistava. Sitä vaan käytetään aivan väärässä kohdassa ja liian vähän.
‑Mother of Tears ei tietenkään ollut samalla tasolla aiempien osien tai muiden italokauhuklassikoiden kanssa, mutta jos sitä niiden sijaan vertaa kauhuleffojen yleiseen nykytasoon, niin en lähtisi ihan lyttäämäänkään. Parempi kuin iso osa nykyään julkaistavasta tylsyydestä.
‑Phantom of the Opera – no joo, roskaahan tämä on mutta kuten joku mainitsi, kalkkunaviihteenä ihan menevä.
– Profondo Rosso/Deep Red – aivan törkeän hyvä jännäri, itseasiassa eka näkemäni Argento-tuotos ja myös ensimmäinen näkemäni giallo. Tunnelma, juoni, musiikit, kaikki toimii mahtavasti yhteen.
Lisää pääsen näkemään lähiaikoina, kunhan lähettävät Ruotsista tilaamani paketin. Poistin kolmen euron kappalehintaan Suomessakin julkaistun Argento-sarjan joista näkemättä siis Tenebre, Stendahl Syndrome, Phenomena, Cat o´nine tails ja Bird with the crystal plumage.
