Dario Argento

Profondo Rosso ‑ketjussa tuli Rantalalta ja Artisatanilta aika pahaa palautetta Argenton tuotannosta. Yleisesti ottaenhan miestä pidetään visionäärinä ja ohjaajanerona, mutta ovat ennenkin vastarannan kiisket älähtäneet, esim. Linnan Esa.

VALITSE PUOLESI.



Laitoin tuon kolmannenkin vaihtoehdon, jotta voisin itse äänestää sitä. Tenebre ja Phenomena (kasariheviä lukuunottamatta, voi helvetti) kolahtivat aika paljon, ja Suspiria pitäisi katsoa uusiksi asap. Opera oli muistaakseni ihan ok. Infernossa on helvetin hyvä ja unenomainen alkukohtaus, se jossa sukelletaan vaaleassa paidassa, mutta muuten oli melkoista haahuilua. Pari elokuvaa on jäänyt kesken. Värien käyttö on upeaa. Ohjaajana pidän häntä kuitenkin yliarvostettuna mutta en tunne sen kummempaa aggressiota asian vuoksi. Profondo Rossoa en ole nähnyt, mutta Futuren levy tulee hommattua ihan lähiaikoina.

Täytyy ihmetellä miten Tenebre on niin pidetty – jopa Artisanilta irtoaa kehuja. Tyhmä ja epälooginen siinä määrin että tuntuu pakonomaisten genre-elementtiensä kanssa giallo-parodialta, surkeasti näytelty (dialogi on aivan naurettavaa!) ja jännityselokuvana täysin epäonnistunut (ei siis jännitä missään vaiheessa ja minä sentään olen melko kova jännittämään elokuvissa). Audiovisuaalisesti kohtalaisen ankea ja murhat jäävät mielikuvituksettomiksi, lopun överigoreilutkin näyttivät vain hölmöltä. Onnistuu kuitenkin saamaan aikaan joitain häiriintyneitä viboja ja onhan tässä muutamia mielenkiintoisia juttuja, joten: **

Tenebre on Argenton elokuvista jaetulla kolmossijalla. Erinomainen.

****½

Tunnemaailman pohjalta puolesta, matemaattisesti vastaan. Muutama elokuva on yhä näkemättä, mutta nähtyjen perusteella Argenton elokuvien laadun ja roskan prosentuaalinen suhde on 36/64. Mukaan mahtuu muutama täydellinen täysosuma, jotka kuuluvat genrejensä parhaimmistoon, ja sitten taas toisaalta muutama täysin ala-arvoinen huti. Ilman Suspiriaa ja Profondo rossoa mies tuskin nauttisi nykyisestä maineestaan. Esimerkiksi ´eläintrilogia´ – kaikesta oman aikansa suosiosta huolimatta – ei oikein millään tapaan lukeudu giallojen terävimpään kärkeen, ihan hyviä elokuvia toki. Onko se sitten uusiutumiskyvyttömyyttä vaiko sinnikkyyttä, että mies on viimeiset parikymmentä vuotta iskenyt päätään samaan kantoon, sitä en tiedä. Ehkä miehen seuraava elokuva (joka muuten kantaa omaperäistä nimeä) sen kertoo.

Se virallinen makumittari:



Tenebre ***

Sen verran monta elokuvaa on näkemättä, ettei pysty täyttä kokonaiskuvaa hahmottamaan, mutta kieltämättä arvostuksessa on jonkin verran ns. hyvän miehen lisää. Ovathan Argenton elokuvat pääsääntöisesti visuaalisesti kiinnostavia, mutta kikkailu menee välillä pahasti metsään ja sisältö tuppaa kärsimään liian monessa tapauksessa. Toistaiseksi nähtyjen perusteella voisi antaa puoltoäänen, mutta taitaa olla parempi palata asiaan vasta, kun on pari uusinta sisäistetty.

L'uccello dalle piume di cristallo ****

Profondo rosso ****½

Suspiria ****

Inferno ***

Tenebre ***½

Phenomena ***

Opera ****

La sindrome di Stendhal ***½

PUOLESTA

Vaikka todelliset onnistumiset ovat olleetkin viime aikoina (Stendhalin jälkeen) kortilla.

Spiritual Boxer ( 7.12.2008 22:53)

Audiovisuaalisesti kohtalaisen ankea ja murhat jäävät mielikuvituksettomiksi, lopun överigoreilutkin näyttivät vain hölmöltä. Onnistuu kuitenkin saamaan aikaan joitain häiriintyneitä viboja ja onhan tässä muutamia mielenkiintoisia juttuja, joten: **

No onhan siinä yksi mageimmista kamera-ajoista mitä kankaalla on ikinä nähty eli en sanoisi aaveesti ankeaksi. Sinänsä elokuva ei kuulu omiin Argento suosikkeihini, ja tosiaan vaikuttaa jotenkin enemmän gialloparodialta kuin "oikealta" giallolta.



Sanoisin että diggaan kovasti noin puolesta miehen ohjauksista ja se toinen puolisko ei ehkä nappaa, muttei häiritsekään. Esim. Suspiria ei ole ikinä sytyttänyt. Uudemmista elokuvista pidin jossain määrin Non ho sonnosta, vaikka on tullut nähtyä vain pahasti pätkitty versio. Sitä uudempia en ole nähnytkään.

Red Right Hand ( 8.12.2008 09:29)

Spiritual Boxer ( 7.12.2008 22:53)

Audiovisuaalisesti kohtalaisen ankea ja murhat jäävät mielikuvituksettomiksi, lopun överigoreilutkin näyttivät vain hölmöltä. Onnistuu kuitenkin saamaan aikaan joitain häiriintyneitä viboja ja onhan tässä muutamia mielenkiintoisia juttuja, joten: **

No onhan siinä yksi mageimmista kamera-ajoista mitä kankaalla on ikinä nähty

Jep, ja lisäksi musiikki on parempaa kuin missään muussa Argento-elokuvassa.

Non ho sonno (2001) aka Sleepless oli erittäin onnistunut. Ehkä elokuva ei sinällään ole kovin kunnianhimoinen ja sisältää muutamia 'plagiointeja', jotka otettu miehen aikaisemmista elokuvista (mm. lastenlaulu murhien keskiössä). Mutta sujuvan menon lisäksi löytyy visuaalisesti hienoja kohtauksia Goblinin musiikin kera, eikä juonessakaan loppujen lopuksi ole mitään vikaa.

Spiritual Boxer ( 8.12.2008 00:53)

Täytyy ihmetellä miten Tenebre on niin pidetty – jopa Artisanilta irtoaa kehuja. Tyhmä ja epälooginen siinä määrin että tuntuu pakonomaisten genre-elementtiensä kanssa giallo-parodialta, surkeasti näytelty (dialogi on aivan naurettavaa!) ja jännityselokuvana täysin epäonnistunut (ei siis jännitä missään vaiheessa ja minä sentään olen melko kova jännittämään elokuvissa). Audiovisuaalisesti kohtalaisen ankea ja murhat jäävät mielikuvituksettomiksi, lopun överigoreilutkin näyttivät vain hölmöltä. Onnistuu kuitenkin saamaan aikaan joitain häiriintyneitä viboja ja onhan tässä muutamia mielenkiintoisia juttuja, joten: **

Roger that! Musat ja gore on hyvää, loput elokuvan osa-alueet ihan kurapaskaa!



Ja kertokaa Deep Red ‑fanit minulle mikä vittu siinä filmissä on niin hyvää? Visuaalisesti kiinnostava? EHKÄ jos siihen riittää muutama kamera-ajo Goblinin musan säestyksellä, mutta muuten EI. Jännittävä? No EI vitussa! Mielenkiintoinen? EI! Hieno värimaailma? JOO, mutta niin on Batman & Robinissakin, mutta ei se silti tee siitä mestariteosta! Hyvin näytelty? EI, osaisin itse yhtä hyvin. Vitun tylsä? JOO!

Unohdit tarinan, joka on vitun hyvä.

Disco Studd ( 8.12.2008 14:07)

Unohdit tarinan, joka on vitun hyvä.

eri mieltä

emmie ny tiiä. On tullut niin myöhäisellä iällä tutustuttua Argentoon, että en osaa sanoa onko siihen mennessä kasaantuneet odotukset olleet liian suuria. Vieläkin kyllä on monta Argentoa näkemättä. Suspiria on ollut tarkoitus tarkistaa uudestaan, koska ensimmäisellä kerralla oli vaikea mieltää sitä mestariteokseksi, vaikka loistavia kohtauksia sisälsikin. Inferno on tähän mennessä kolahtanut parhaiten, vaikka tämän suhteen taidan olla vähemmistössä, parempi se kuitenkin oli kuin Suspiria. Tenebre oli aivan hyvä, Cat O' Nine Tails ja Bird with a Crystal Plumage ihan katsottavia. Phenomena taas sisälsi kyllä liikaa naurettavia piirteitä hyvien vastapainoksi, että ei sitä kyllä aivan täysillä voi diggailla. Deep Red odottaa katsomista, yrittänyt pitää odotukset tasaisina ettei taas tule suurempaa pettymystä Stendahl Syndromea en ole vieläkään saanut tsekattua, vaikka on hyllyssä lojunut lievästi sanottuna muutaman vuoden. Ei näistä katsotuista mikään niin paska ole ollut, että vastaan olisin mutta en kyllä kybällä puolestakaan. Eli...

JMustonen ( 7.12.2008 23:26)

Onko se sitten uusiutumiskyvyttömyyttä vaiko sinnikkyyttä, että mies on viimeiset parikymmentä vuotta iskenyt päätään samaan kantoon, sitä en tiedä.

Kyllähän Argento pyrki uudistumaan Stendahl Syndromella ja Phantom of the Operalla.

Rantala ( 8.12.2008 10:47)

Ja kertokaa Deep Red ‑fanit minulle mikä vittu siinä filmissä on niin hyvää? Visuaalisesti kiinnostava? EHKÄ jos siihen riittää muutama kamera-ajo Goblinin musan säestyksellä, mutta muuten EI.

Mun mielestä Deep Redissä on about jokaikinen kuva todella kaunis ja kompositiot on viimosen päälle harkittuja, että tuskin se nyt mistään parista ajosta on kiinni. Tähän voi tietty vaikuttaa sekin että viimeksi kun DR:n tsiigasin olin polttanut muutakin kuin kynttilöitä, mutta kyllä mä olen tota pitänyt visuaalisesti tosi maalauksellisena ja hienona ihan ekasta katselukerrasta asti. Sä et vaan Rantala tajuu.