Kirja- ja kirjastosensuuri

withnail ( 1.9.2008 00:53)

Menee jo off-topiciksi, mutta herkimmiltä ala-astevuosilta ei mulla löydy pahemmin traumaattisia leffakokemuksia sen vuoksi, että keskityin silloin kahlaamaan läpi kirjaston aikuisten osastoa (vailla huolia ikärajoista). Ja sieltä sitten löytyikin paheita! Kaari Utrion Ruusulaakso tuntuisi varmaan edelleenkin kaamealta, todella graafisena on piirtynyt kirjasta mieleen uskonnollisen miehen suorittama abortti vaimolleen tyyliin imurilla tai muulla yhtä hilpeällä. Jotenkin ihan hyvin kohtaukselta, jonka pituus oli kirjassa merkkimäärältään varmaan vain vähän enemmän kuin tämäkin viestini.

Huhhuh, Hardcore Kaari Utrio



On kyllä erikoista, että elokuville on yhä olemassa kokonainen valtion laitos määrittelemässä ikärajoja, mutta kirjojen suhteen ei kukaan enää liikauta evääkään. Hyvässä ja pahassa.

Kirjaston täditkin lainasivat auliisti ala-asteikäiselle Jean M. Untinen-Auelin Luolakarhun klaani ‑sarjan tiiliskiviä, joiden varsinkin myöhempien osien hekumalliset kuvaukset sekstailusta luolamies-ympäristössä avarsivat kummasti käsityksiä elämän totuuksista, kätevästi "historiallisten viihderomaanien" viattomissa kansissa. Ei ihme että koko sarja tuli kahlattua läpi.

Pitäisiköhän perustaa erillinen ketju puuttuvan kirja-sensuurin vaikutuksista?

Liisa_ ( 2.9.2008 13:09)

Pitäisiköhän perustaa erillinen ketju puuttuvan kirja-sensuurin vaikutuksista?

Virallisestihan kirjasensuuria ei ole, mutta näin kirjastotyöntekijänä todettakoon että käytännössä sensuuriakin alalla kuitenkin harrastetaan mm. kirjaston kirjavalintoja tehtäessä tiukkapipoisten tätien toimesta.

Kaverit yrittivät tilauttaa kirjastoon Fangoria-lehteä ja toivat kirjaston johtajatädille muutaman näytenumeronkin, mutta lehteä ei sitten koskaan tilattu jostain syystä. Silloin teininä vaahtosimme, että hitto mitä sensuuria, mutta nyttemmin olemme rauhoittuneet ja oppineet ymmärtämään ko. termin merkityksen.

No, jos kirjastojen aineistovalinnan yhteydessä jätetään tarkoituksella hankkimatta joku julkaisu, niin eiköhän sekin jonkinasteista sensuuria ole. Esim. jokin aika sitten Tapio Kotkavuoden kirjat "Vasemman käden polku" sekä "Saatanan mustat nahkasiivet" jätettiin Tampereella pois valikoimista kunnes asiakkaiden painostus pakotti nuokin teokset kokoelmiin lopulta ottamaan. Ja noissa tapauksissa valikoimiin ottamattajättäminen kuulemma tapahtui nimenomaan kirjojen "arvelluttavan sisällön" takia, ei siis siksi että aineistovalintoja tehtäessä nyt on jotain aina kuitenkin karsittava.

Cryptlord ( 2.9.2008 14:42)

Liisa_ ( 2.9.2008 13:09)

Pitäisiköhän perustaa erillinen ketju puuttuvan kirja-sensuurin vaikutuksista?

Virallisestihan kirjasensuuria ei ole, mutta näin kirjastotyöntekijänä todettakoon että käytännössä sensuuriakin alalla kuitenkin harrastetaan mm. kirjaston kirjavalintoja tehtäessä tiukkapipoisten tätien toimesta.

Kirjasensuuria on kuitenikn ollut olemassa virallisestikin ja tietysti se näkyy yhä kirjastojen kokoelmissa. Viime keväänä omalla työpaikallani koottiin näyttely kirjaston kokoelmien kielletyistä kirjastoista: kyllä niitä riitti. Ja eikös yleisillä kirjastoillakin ole jonkinlainen kokoelmapolitiikka olemassa?



Maailmansotien välisenä aikana kirjastoissa tehtiin kirjapoistoja lähinnä poliittisin perustein, mutta 50-luvulta alkaen kiellot koskivat lähinnä populistis-elitististä materiaalia: siveellisyyttä ja jumalaa pilkkaavaa matskua. Vielä 60-luvullakin kirjastoissa oli suljetuissa tiloissa "myrkkykaapit", joista haettiin kirjoja vain täysi-ikäisille. Eli jopa ikärajasysteemiä on kyllä pidetty yllä kirjastoissa.

Yritimme välttää Ruususen/Kurosen Pääministerin morsian ‑kirjan hankkimista kirjastoon, mutta joku professori tai vastaava sanoi, että se kuuluu kirjaston kokoelmiin. Joten sitten se hankittiin. Aika vapaamielisiä on ainakin omassa kirjastossa oltu hankintojen suhteen eikä tiedossa ainakaan viime aikoina ole kummempia kielteisiä hankintapäätöksiä.

Liisa_ ( 2.9.2008 13:09)

Kirjaston täditkin lainasivat auliisti ala-asteikäiselle Jean M. Untinen-Auelin Luolakarhun klaani ‑sarjan tiiliskiviä, joiden varsinkin myöhempien osien hekumalliset kuvaukset sekstailusta luolamies-ympäristössä avarsivat kummasti käsityksiä elämän totuuksista, kätevästi "historiallisten viihderomaanien" viattomissa kansissa. Ei ihme että koko sarja tuli kahlattua läpi.

Romantiikkaosastoltakin löytyi niin hauskaa matskua. Tuolla sai silmät pyöreinä lukea käsistä reisillä, liukuvista housuista ja selän alla murskautuvista vadelmista (koska lähes poikkeuksetta kaikkein parhaimmissa kohtauksissa (joille myös välitunneilla hihiteltiin kavereiden kanssa) oli mukana hikinen puutarhuri). Ammatiksi tosin kelpasi myös renki tai about mikä tahansa riistanvartija. Tai no periaatteessa kunhan henkilö oli jollain tapaa vastuussa tilan toiminnasta, niin hyvin meni (Mandy Lanen ranch-apulainen <3).



Kyllähän esimerkiksi nuortenkirjoissa on kattavasti edustettuna suoraan suoneen ‑osasto, raiskaukset, insesti ynnä muu aiheiltaan rankka kama, kuvauksiltaan hyvinkin roisina kohderyhmää pohdittaessa (varsinkin kun ne lähes väistämättä päätyvät myös nuorempien luettaviksi). Pointtina oli ehkä, että on paljon yleisesti hyväksytympää, että kaunokirjallisuus tuottaa paheita, eikä siihen kiinnitetä millään mittakaavalla yhtä paljon huomiota kuin leffojen samaiseen. Yleinen mentaliteetti oli aina vähän semmonen "kirjat good, leffat&tv bad". Tää on tätä sana vs. liikkuva kuva ‑kamppailua, mutta kasvaessa sai kyllä kirjatkin tarinansa tuntumaan elävästi todellisuudelta. Lainausautomaattiaikana ei täytyisi enää edes kirjastonhoitajaa nolostella.



Tuli keskustelusta mieleen, ettei pk-seudun kirjastoista taida enää löytyä Caligulaa dvd:nä. Pari vuotta sitten taisi olla vielä useampi kappale. En sitten tiedä menivätkö kaikki niin huonoon kuntoon (kun kaltaiseni pervot niitä kattoi) tai jäivät sille tielle tai sitten kirjastopoliisi vain kävi käsiksi. Kökkö leffa, mutta toivottavasti ei viimeinen vaihtoehto olisi silti totta (tod.näk. ne vain hajoili).

Cryptlord ( 2.9.2008 14:42)

Liisa_ ( 2.9.2008 13:09)

Pitäisiköhän perustaa erillinen ketju puuttuvan kirja-sensuurin vaikutuksista?

Virallisestihan kirjasensuuria ei ole, mutta näin kirjastotyöntekijänä todettakoon että käytännössä sensuuriakin alalla kuitenkin harrastetaan mm. kirjaston kirjavalintoja tehtäessä tiukkapipoisten tätien toimesta.

Tämä on ihan totta, eikä tätien holhousvietti pysähdy kirjavalintoihin. Nuorena jullina yritin lainata Robin Cookin Koomaa, mutta yritys katkesi tiukkapipoisen tädin kieltäytymiseen. Fiksuna rouvana hän johdatti minut lastenosastolle ja suositteli 3 etsivää ‑sarjan kirjoja.



Loukkaannuin todella väkevästi ja useamman vuoden ajan tungin haluamani kirjat suoraan koulureppuuni ja palautin ne sitten oikeille hyllypaikoille luettuani opukset. Myöhemmin työskentelin samassa kirjastossa sivariin liittyvissä asioissa ja kirjastonjohtajaa nauratti kovasti tarinani.

Moraalittomien elokuvien hankinta kirjastoihin on turvattu ainakin niin kauan kuin Cryptlord pääsee vaikuttamaan kirjaston dvd-valikoimiin...

Varoitus, viesti ei liity mitenkään Mikä elokuvaväkivalta on liikaa ‑asiaan.

QCine ( 2.9.2008 17:49)

Kaverit yrittivät tilauttaa kirjastoon Fangoria-lehteä ja toivat kirjaston johtajatädille muutaman näytenumeronkin, mutta lehteä ei sitten koskaan tilattu jostain syystä. Silloin teininä vaahtosimme, että hitto mitä sensuuria, mutta nyttemmin olemme rauhoittuneet ja oppineet ymmärtämään ko. termin merkityksen.

Kirjastojutuissa on puolensa ja puolensa. Holhoavien hankkimatta jättämisten lista olisi varmasti loputon, mutta kirjastolaitos on kyllä ollut itselleni niin pätevä jännitys- ja kauhukirjallisuuden sekä ‑sarjakuvan päälähde ala-asteiästä asti (jolloin multa puuttui lukuhaluja vastaavat resurssit ostaa kirjoja), että ei voi kuin kehua. Ja nykyään kun esim. mainitun Fangorian back issuet kiinnostaa (1990-2000-luvulta) niin en ala kiertää mitään divareita tai nettikauppoja vaan käännyn Helsingin, tarkemmin Itäkeskuksen kirjaston puoleen, sieltä ne löytyy.



Myös FIxien eli vanhojen videoiden harrastajan silmissä kaupunginkirjasto ohittaa nykyään komeasti kaupalliset leffavuokraamot, netin kautta saa iisisti ja halvalla varata VideoRaman, Mistarin tai United Filmin tapaisten kulttimaahantuojien tuotoksia joita en aina halua ostaa hyllyyn pölyttymään, vaan pelkästään tsekata max. viikon ajan. Mitään ääripläjäyksiä ei tietenkään juuri ole valikoimissa, mutta kiinnostavia harvinaisuuksia riittää. Harmittaa vaan, kun Rene Cardona jr:n Cyclonen (Mistar) kirjastokasetti näyttäisi kadonneen jonnekin.

Tulee aina mieleen se, kun skidinä pakoitin tätini ostamaan Noidan käsikikirjan Kojonperän sivukirjastoon. Melkoinen haloo siitä sitten syntyikin kylän muorien keskuudessa. Itse luin kirjan varmaan kymmeniä kertoja aina yhtä paskat housussa.

Tulee mieleen Ilta-Sanomien toimittaja Heikki "murhavideo" Haapavaaran 1990-luvun alun juttu suomalaisten käytöstapojen huononemisesta. Liittyy tähän siksi, että Haapavaaralle huonon käytöksen indikaattoreihin kuului Stephen Kingin romaanien kova kysyntä kirjastoissa! Se oli sitä aikaa ja mm. Jyväskylässä jotkut uskonnollis-poliittiset pamput kuulemma yrittivätkin saada Kingit pois kirjaston hyllystä.

Antti Tohka ( 3.9.2008 16:31)

Tulee aina mieleen se, kun skidinä pakoitin tätini ostamaan Noidan käsikikirjan Kojonperän sivukirjastoon. Melkoinen haloo siitä sitten syntyikin kylän muorien keskuudessa. Itse luin kirjan varmaan kymmeniä kertoja aina yhtä paskat housussa.

Janne Timonen ( 3.9.2008 13:34)

Cryptlord ( 2.9.2008 14:42)

Liisa_ ( 2.9.2008 13:09)

Pitäisiköhän perustaa erillinen ketju puuttuvan kirja-sensuurin vaikutuksista?

Virallisestihan kirjasensuuria ei ole, mutta näin kirjastotyöntekijänä todettakoon että käytännössä sensuuriakin alalla kuitenkin harrastetaan mm. kirjaston kirjavalintoja tehtäessä tiukkapipoisten tätien toimesta.

Tämä on ihan totta, eikä tätien holhousvietti pysähdy kirjavalintoihin. Nuorena jullina yritin lainata Robin Cookin Koomaa, mutta yritys katkesi tiukkapipoisen tädin kieltäytymiseen. Fiksuna rouvana hän johdatti minut lastenosastolle ja suositteli 3 etsivää ‑sarjan kirjoja.



Loukkaannuin todella väkevästi ja useamman vuoden ajan tungin haluamani kirjat suoraan koulureppuuni ja palautin ne sitten oikeille hyllypaikoille luettuani opukset. Myöhemmin työskentelin samassa kirjastossa sivariin liittyvissä asioissa ja kirjastonjohtajaa nauratti kovasti tarinani.

Ai siksi, että aioit tosissasi lukea Robin Cookia?

Ehkä sekin. Luulen kuitenkin että enämpi häntä huvitti se että 12-vuotias oli sitä mieltä että kirjaston akathan ei sitä sanele mitä Timonen lukee.