Kirja- ja kirjastosensuuri

Tuohon samaan sarjaanhan kuului lisäksi ainakin Salapoliisin käsikirja (sinikantinen), Vakoilijan käsikirja (punakantinen) ja Keksijän käsikirja (vihreäkantinen). Niitäkin tuli selattua pienenä jatkuvasti vaikkeivat aivan yhtä mielenkiintoisia olleetkaan kuin Noidan käsikirja.

Sitten oli tietenkin myös Sudenpentujen käsikirja.

Omalla ala-asteella Noidan käsikirja oli hieno kollektiivinen kokemus, koska se ilmestyi luokkahuoneeseen aikana jona kukaan meistä naskaleista ei ollut vielä nähnyt ainuttakaan kauhuelokuvaa. Kirja kiersi oppilaalta toiselle ja jaotteli oppilaat nopeasti herkkähermoisiin, friikkeihin sekä herkkähermoisiin friikkeihin, joista viimeisimmät alkoivat pelätä ihmissusilapsia ja tuijottivat ennen tunnin alkua haltioissaan liskonaisen kuvaa. Kirjassa taisi olla kuvia myös erilaisista vampyyrimytologian hahmoista, mikä aiheutti keskustelua Kissin jäsenten taustoista. Sanotaanko vaikka, että maa oli kynnetty valmiiksi ennen tulevia televisiossa esitettyjä kauhuelokuvasarjoja

moska ( 4.9.2008 02:06)

Voipi olla että monissa kirjastoissa nää kirjat on ns. luettu loppuun. Kirja löytyi pitkään 90-lukua meikäläisenkin ala-asteen "oman" kirjaston hyllystä, oli varsin suosittu.

Yksi syy kirjojen vähenemiseen voi olla myös nuorisoevankelista Riku Rinne joka ilmeisesti lainaili Noidan käsikirjoja useammastakin kirjastosta polttaakseen ne.

Lauri Lehtinen ( 3.9.2008 15:15)

Myös FIxien eli vanhojen videoiden harrastajan silmissä kaupunginkirjasto ohittaa nykyään komeasti kaupalliset leffavuokraamot, netin kautta saa iisisti ja halvalla varata VideoRaman, Mistarin tai United Filmin tapaisten kulttimaahantuojien tuotoksia joita en aina halua ostaa hyllyyn pölyttymään, vaan pelkästään tsekata max. viikon ajan. Mitään ääripläjäyksiä ei tietenkään juuri ole valikoimissa, mutta kiinnostavia harvinaisuuksia riittää. Harmittaa vaan, kun Rene Cardona jr:n Cyclonen (Mistar) kirjastokasetti näyttäisi kadonneen jonnekin.

Huomasin että oman kirjaston kokoelmistasta löytyy mm. tämä, mutta ei taida olla mikään päräyttävä tapaus.

Dremez ( 4.9.2008 11:38)

Tuohon samaan sarjaanhan kuului lisäksi ainakin Salapoliisin käsikirja (sinikantinen), Vakoilijan käsikirja (punakantinen) ja Keksijän käsikirja (vihreäkantinen). Niitäkin tuli selattua pienenä jatkuvasti vaikkeivat aivan yhtä mielenkiintoisia olleetkaan kuin Noidan käsikirja.

Osasyy Noidan käsikirjan pahamaineiseen profiiliin on saletisti se, että suomalaisen nimensä kautta se kuuluu "samaan sarjaan" kuin nuo täysin erihenkiset, todelliset käytännön opaskirjat pikku harrastelijoille.



Nimestään huolimatta Noidan käsikirja ei kuitenkaan ole mikään okkultismin tee-se-itse-manuaali (ja noituus on vain pieni osa kokonaisuutta), enemmänkin joku Verikekkerien miniversio päräyttävällä kuvituksella, jonka on joko pelätty tai haluttu olevan vähän muuta kuin se oikeasti on.

Lauri Lehtinen ( 4.9.2008 12:53)

Dremez ( 4.9.2008 11:38)

Tuohon samaan sarjaanhan kuului lisäksi ainakin Salapoliisin käsikirja (sinikantinen), Vakoilijan käsikirja (punakantinen) ja Keksijän käsikirja (vihreäkantinen). Niitäkin tuli selattua pienenä jatkuvasti vaikkeivat aivan yhtä mielenkiintoisia olleetkaan kuin Noidan käsikirja.

Osasyy Noidan käsikirjan pahamaineiseen profiiliin on saletisti se, että suomalaisen nimensä kautta se kuuluu "samaan sarjaan" kuin nuo täysin erihenkiset, todelliset käytännön opaskirjat pikku harrastelijoille.

Noidan käsikirja kuului myös omaan nuoruuteen. Toi nimiyhteys oli mun mielestä aina hyvin hämäävä

Lauri Lehtinen ( 4.9.2008 10:42)

Tietynlaisen porttiteorian mukaisesti Noidan käsikirjasta oli pakko edetä vähemmän graafisiin, mutta aikanaan karmivan kiehtoviin Valittujen Palojen postimyynti-huuhaa-opuksiin Uskomatonta mutta totta & Mysteerien maailma. Jompi kumpi löytyi usein hyllystä kyläiltäessä jonkun sukulaismummon luona.

Jaa... Minulla on nuo molemmat edelleen hyllyssäni. Voisikohan niillä rahastaa Huuto.netissä hölmöjä ikätovereita...

Disco Studd ( 4.9.2008 19:08)

Lauri Lehtinen ( 4.9.2008 10:42)

Tietynlaisen porttiteorian mukaisesti Noidan käsikirjasta oli pakko edetä vähemmän graafisiin, mutta aikanaan karmivan kiehtoviin Valittujen Palojen postimyynti-huuhaa-opuksiin Uskomatonta mutta totta & Mysteerien maailma. Jompi kumpi löytyi usein hyllystä kyläiltäessä jonkun sukulaismummon luona.

Jaa... Minulla on nuo molemmat edelleen hyllyssäni. Voisikohan niillä rahastaa Huuto.netissä hölmöjä ikätovereita...

Ainakin näitä mestariteoksia näkee usein kirpputorimyyjien pöydillä, ja tätä kautta on tullut itsekin halvalla hankittua. Selvästi yleisempiä kuin Noidan käsikirja, jonka joskus aikuisuuden kynnyksellä taisin hölmöyksissäni viedä divariin.

Minun käsikirjastani oli jo selkä revennyt, mutta en todellakaan muista heittäneeni sitä pois. Missä lienee nyt? Täytyy tehdä ensi viikolla äidin kellarissa pieni inventaario.

Lauri Lehtinen ( 4.9.2008 10:42)

Tietynlaisen porttiteorian mukaisesti Noidan käsikirjasta oli pakko edetä vähemmän graafisiin, mutta aikanaan karmivan kiehtoviin Valittujen Palojen postimyynti-huuhaa-opuksiin Uskomatonta mutta totta & Mysteerien maailma. Jompi kumpi löytyi usein hyllystä kyläiltäessä jonkun sukulaismummon luona

Jep! Tosin eräiden ei tarvinnut mennä mummolle asti, kun porukat ostivat nuo pyynnöstä kotiin. Lukeminenhan on lapselle hyväksi.



Hyllystä löytyi Noidan käsikirjan lisäksi mainittu Mysteerien maailma, Tiedon rajamailla (tämäkin oli niitä VP:n isoja kovakantisia, olisiko ollut huuhaa-sarjan ensimmäinen?) ja Arthur C. Clarken Salaperäinen maailma. Jos oikein muistan, niin Mysteerien maailma koostui lyhyistä anekdooteista, kun taas Tiedon rajamailla valotti taustoja ja tapauksia varsin seikkaperäisesti – ja tietenkin täysin vakuuttavasti. Erityisesti mieltä on jäänyt kalvamaan pari graafisesti kuvailtua riivaus/manausjuttua.



Edit: ja tietysti tämä tapaus... TR:n versiossa kerrottiin, että jalanjäljet olivat tarkalleen samassa linjassa "ikään kuin olento olisi edennyt jollain luonnottomalla tavalla tai sillä olisi ollut vain yksi jalka". Tapauksen selvittämiseksi itselleni riitti, kun muistin Noidan käsikirjasta kuvan intialaisesta rakshasa-demonista – etsikääpä kuva niin ymmärrätte. (Sama kuva löytyy muuten myös Morbid Angelin Blessed Are the Sick ‑vinyylin keskiöstä.)



Pitänee pelastaa nuo merkkiteokset omaan hyllyyn seuraavalla alkukodin visiitillä.

Luulisin, että Salaperäinen maailma (Kirjayhtymä?) ilmestyi mainituista kirjoista suomeksi ekana – Kristallikallokantinen kirja on spin-off Arthur C. Clarken isännöimästä sarjasta, joka tuli vuosia myöhemmin tv:stä. Ja vielä myöhemmin Magnolia antoi uusia yhteyksiä kirjassa laveasti esitellylle Charles Fortille ja sammakkosateille.

Valittujen Palojen Mysteerien maailma on osittain samoilla lumimiehen jäljillä ‑apajilla liikkuva sirpaleisempi selittämättömien tapausten kokoelma. Jutuissa on sekä lyhyttä uutiskamaa että hyvin seikkaperäistä selontekoa. Ahdistavan graafisesti kuvailtua riivaajahenkien manausta on tässäkin opuksessa.

On myös olemassa suht. tuore (suomennettu 1996)

Tieteen Kuvalehden Suuri Kirja: Mysteerit (alkup. Arthur C. Clarke's A-Z of Mysteries).

Kannessa niin ikään kristallikallo.

Antti Näyhä ( 4.9.2008 22:32)

Edit: ja tietysti tämä tapaus... TR:n versiossa kerrottiin, että jalanjäljet olivat tarkalleen samassa linjassa "ikään kuin olento olisi edennyt jollain luonnottomalla tavalla tai sillä olisi ollut vain yksi jalka".

Ei hitto, just tämä tämä pelotti pentuna ihan pirusti!! Oli tosin Mysteerien Maailmassa. Anyway, en saanut unta kun pelkäsin liikaa tätä luonnottomasti liikkuvaa olentoa... tuo tehokas sanamuoto sai kyllä mielikuvituksen liikkeelle. Toinen juttu oli joku kaksostyttöjen riivaus, jossa kerrottiin, kuinka nämä pystyvät kääntämään jalkansa umpisolmuun ja olemaan kyseisessä asennossa tuntikausia ilman, että kukaan voi tehdä asialle mitään. Pahalle haisevien höyhenien oksentaminen taisi myös kuulua ohjelmistoon. Sitten oli vielä raportti jollekin kukkulalle laskeununeesta UFOsta, jonka tutkija oli suunnannut taskulamppunsa pensaikkoon ja siellä oli ollut jättikokoinen hirviö, joka myös liikkui luonnottomasti "liukuen hitaasti kohti kuin raiteilla" tjs. Piirretty kuvakin tuosta oli. Kirja tilattiin isosiskolle mutta minä sitä enemmän luin ja mitään sanomista ei tullut eikä vanhemmat myöskään varoitelleet, että jutut ei ehkä ole ihan totta. Johonkin porttiteoriaan varmaan sopii, että ostin myöhemmin lähikaupasta Hullu Hullu Maailma ‑lehden (vai mikä sen nimi oli? Hymyilevä maapallo logona), jossa kerrottiin, kuinka avaruusolennot auttoivat ihmiset kuuhun. Taisi ollu joku "ex-NASAn paljastus", mullisti maailmankuvani. Ei siinä paljon kaupan tädin voivottelut auttaneet, että "tämä lehti on kyllä pelkkää roskaa, ei varmaan pitäisi myydä sinulle" tms. Myi sitten kuitenkin.



Niin ja lisää todisteita porttiteoriasta: nykyään luen mm. Fritz Springmeieriä ja eilen löytyi divarista Dänikenin Kaikuja avaruudesta... oh joy!

Disco Studd ( 4.9.2008 19:46)

Minun käsikirjastani oli jo selkä revennyt, mutta en todellakaan muista heittäneeni sitä pois. Missä lienee nyt? Täytyy tehdä ensi viikolla äidin kellarissa pieni inventaario.

Ja sieltä se löytyi syvälle haudattuna. Aijaijai. Rähjäisenä kuin haudasta noussut zombi se heräsi henkiin.



Kuvitus on edelleen kauhistuttavan upeaa ja länsimaisen kauhukulttuurin opastajana Noidan käsikirja pitää pintansa. On kuitenkin myönnettävä se tosiseikka, että lapsena kovan vaikutuksen tehneet asiat eivät tunnu enää aikuisena juuri miltään. Kuten kävi Hiidenvirran kanssa.

Tämä kirja pannaan talteen ja säilytetään jälkipolville.



Oikealla on "nachzehrer", jolla oli varsin kummallisia tapoja. Se istui haudallaan toisen käden peukalo tiukasti toisessa nyrkissä, sen vasen silmä oli aina auki ja se muraheli äänekkäästi syödessään viittaansa. Ohhoh!



Samasta pinosta löytyi se sinikantinen Salapoliisin käsikirja. Sairas kirja, joka opettaa lapset vainoharhaisiksi kunnon kansalaisiksi. Kuvituksessa kaikilla roistoilla on arpi poskessa, ja hattupäiset salapoliisit kyyläävät jokaisen ikkunan ja pensasaidan takana.

Tarkkaile epäilyttäviä tyyppejä ja opettele muistamaan heidän kasvonpiirteensä. Koskaan et tiedä, milloin heihin törmää uudestaan.

Jos näet jonkun toimivan epäilyttävällä tavalla, kysy, mitä on tekeillä.

Tiedättekö minkälainen sarja on Mystiikan Maailma? Kirjaston poistokirjoista tuli otettua sarjan osat Kummittelu ja Kuolleet Elävät.