Inglorious Bastards

Heti alussa tuli pelin henki selväksi: Tarantino vääntää taas ylipitkiä ja rönsyileviä dialogeja joissa keskitytään kohtauksen sisäiseen kikkailuun, mikä nyt ei tietty tullut yllätyksenä herran viime leffojen perusteella. Mutta roolihahmoilla pelleily ei edistänyt juonta paskan vertaa (vaikka Landaa mielellään seurasikin), vaan pikkunäppärää jutustelua sai seurata kunnes hyvä osuus leffateatteri-kohtauksesta eteenpäin alkoi. Joo-o, tätä menoa Tarantinosta tulee loistava sketsi-ohjelmien tekijä, mutta elokuvalliset kokonaisuudet saattaa olla hakusessa.

Ehkä vuoden paras ensi-ilta.

Näinhän se on.

Jos tästä nyt jotain enemmän kirjottais: Varmaan Tarantinon elokuvista parhaiten näytelty. Etenkin Mélanie Laurent tekee hienovaraisen roolisuorituksen (johon Uma ei kyennyt) ja Christoph Waltz toki loistaa natsina. Pitt oli enimmäkseen hauska, vaikkei se siltä trailerissa vaikuttanutkaan. Lukuisista sivuosista on syytä mainita ainakin ensimmäisen kohtauksen maajussi, Michael Fassbender ja aina yhtä loistava Mike Myers.

Elokuvan paljon parjattu rakenne on loistava. Tarantinon tarinankerronta on täynnä yllätyksiä, mutta jokaisella juonenkäänteellä on oma viehätyksensä. En oikeastaan tiedä ketään muuta elokuvantekijää, joka pystyy kerta toisensa jälkeen kirjoittamaan elokuvia, joita katsoessa ei ole mitään hajua mihin ollaan menossa, mutta kun sinne päästään niin aijai.



Ei Basterds mikään täydellinen elokuva ole kuitenkaan. Jotkut jutut ärsyttävät. Paikoitellen Tarantinon tyyli toistaa itseään on jotenkin ideaköyhää (vaikkakin aina vanhoja ideoitaan lainaessa tuo jotain uutta mukaan). Kaiken kaikkiaan Basterds on kuitenkin niin viihdyttävä, että sen haluaa nähdä uudestaan melkein heti.

(The Lukewarm.) ( 4.10.2009 21:24)

aina yhtä loistava Mike Myers.

Starship Troopersin hengessä haluaisin tähän "Would you like to know more?" ‑nappulan, josta painaisin kyllä.

Ilja Rautsi ( 4.10.2009 22:50)

(The Lukewarm.) ( 4.10.2009 21:24)

aina yhtä loistava Mike Myers.

Starship Troopersin hengessä haluaisin tähän "Would you like to know more?" ‑nappulan, josta painaisin kyllä.

Veikkaan että The Lukewarm vaan testasi tolla kohdalla että lukeeko kukaan hänen tekstejään. Myersia lukuunottamatta kyllä allekirjoitan muuten Luken arvion Basterdsista.

Noh, ehkä tossa oli vähän provoa ilmassa. Ehkei sentään aina yhtä loistava, mutta vaikka Myersin leffa olisi huono, niin useinmiten diggailen Myersin "näyttelytaidoista" tai koomikon taidoista. Onhan se nyt jotenkin aina vähän hassu mies.

Toisekseen musta Mike Myersin kohtaus oli erittäin hauska. Suorastaan nerokas. Basterds ei olisi ollut yhtä kokonaisvaltaisesti eurooppalaisia elokuvaperinteitä nivouttava elokuva ilman kohtausta, jossa brittiagentit juovat viskiä ja käyttävät sanontoja kuten jolly good sir.

(The Lukewarm.) ( 5.10.2009 10:02)

Toisekseen musta Mike Myersin kohtaus oli erittäin hauska. Suorastaan nerokas. Basterds ei olisi ollut yhtä kokonaisvaltaisesti eurooppalaisia elokuvaperinteitä nivouttava elokuva ilman kohtausta, jossa brittiagentit juovat viskiä ja käyttävät sanontoja kuten jolly good sir.

Vähän tuli mieleen, että Myers yrittää imitoida James Masonia.

Legendaarisinta antia tuossa kohtauksessa oli Rod Taylorin lyhyt esiintyminen, en tiennyt ukon enää näyttelevän.

Parhaiten näytellyistä Tarantinoista puheen ollen, taidan liputtaa Jackie Brownin puolesta.

Bad Rain ( 5.10.2009 11:36)

Parhaiten näytellyistä Tarantinoista puheen ollen, taidan liputtaa Jackie Brownin puolesta.

Joudun ehkä kallistumaan myös tähän, vaikka lienee liian aikaista sanoa, kun toisen elokuvan on nähnyt lähemmäs kymmenen kertaa ja toisen vasta kerran.



Tässä muuten tiivistettynä se mikä monilta kriitikoilta meni ehkä ohi silmien:

http://www3.timeoutny.com/chicago/blog/out...lm-of-the-year/

(The Lukewarm.) ( 5.10.2009 12:17)

Tässä muuten tiivistettynä se mikä monilta kriitikoilta meni ehkä ohi silmien:

http://www3.timeoutny.com/chicago/blog/out...lm-of-the-year/

Ohi silmien, mikä? Jotkut narisivat, että elokuva on mauton ja ei sodasta saisi tehdä pilaa, juu. Se nyt on tietenkin ihan asian vierestä.

As I say in my review of Basterds, Kill Bill plays similar tricks on our expectations about revenge films—giving us a first half in which revenge is all that matters, then countering it with a mirror-image movie in which vengeance is revealed as a fundamentally hollow goal.

Kiva analyysi mutta en näe tossa pohjaa. Tyhjä maali? Täh! Mitä tuo kirjoittaja tarkoittaa?



IB:n ongelma on se, että siinä on paljon tauhkaa. Esimerkiksi Basterdsit esittelevä kohtaus on todella ponneton, melkein onneton. Sitä katsoessa ihmettelee, että miten Tarantino on saanut näistä aineksista tällaista perseilyä, joka tuntuu enemmän jonkun toistaitoisen oppipojan työnäytteeltä tai ehdotelmalta.



Eikä IB:ssä ole mitään muuta kuin sen pinta. Se on pelkkää välitöntä tyydytystä. Jäikö joku muka kelaamaan mitään elokuvaan liittyvää, paitsi omaa suhdettaan siihen mitä siitä on jo sanottu?



Neljän tähden elokuva kyllä ja vuoden toistaiseksi parhaita, mutta Tarantinon pitkistä vain hieman Death Proofia parempi. Onneksi IB:n kaari on nouseva, se todella paranee loppua kohti. Siksi voisin jopa käydä katsomassa kolmannenkin kerran kankaalta, kuten RD:n ja PF:n aikoinaan – mutta saa nähdä.

Young Hova ( 5.10.2009 12:52)

As I say in my review of Basterds, Kill Bill plays similar tricks on our expectations about revenge films—giving us a first half in which revenge is all that matters, then countering it with a mirror-image movie in which vengeance is revealed as a fundamentally hollow goal.

Kiva analyysi mutta en näe tossa pohjaa. Tyhjä maali? Täh! Mitä tuo kirjoittaja tarkoittaa?

Tarantino problematisoi aiheen jota samalla fanittaa: kostoelokuva. Kill Billin katharsis on samalla sekä surullinen että palkitsevä. Vähän kuin (TODELLA ISO SPOILER) paitsi että se on samaan aikaan myös hauska.



Se tosin ei varsinaisesti ole Basterdsin juttu vaan se miten Tarantino problematisoi sotaelokuvan ja historiallisen elokuvan. Film Commentissa LA Weeklyn Scott Foundas kirjoittaa: "Tarantino, who has never before struck one as a particularly political filmmaker, seems actively engaged here in exposing the cheapening, rewriting, and wholesale liquidation of history through its cinematic representations, even as he himself makes a self-aware contribution to that very legacy. Not for nothing does he preface Inglourious Basterds with a title card that states One upon a time... in Nazi-occupied France," exactly in the place where "Based on a a true story" usually goes."



Tekemällä elokuvan, jonka historiallinen sisältö on fiktiivinen, Tarantino alleviivaa kaikkien muiden historiallisten elokuvien valheellisuutta. Se että elokuva elokuvan sisällä on propagandaa on syytä panna myös merkille. Toisekseen se orja/King Kong ‑dialogi ainakin jäi mun päähän pyörimään merkityksellisesti. Sitten huomaan lukevani Tarantinon haastattelua missä hän kertoo, että Pittin hahmon intiaanitausta on merkityksellinen. Foundas jatkaa tätä tossa lainaamassani arviossa huomauttamalla, että Quentin on neljännesosa intiaani itsekin. "One genocide gives way to another"



edit: koska toi Foundasin arvio ei ole netissä, niin linkitän tuon aiemmin linkittämäni herran varsinaisen arvion, joka käsittelee samoja pointteja varsin hyvin myös: http://chicago.timeout.com/articles/film/7...rds-film-review

Tekemällä elokuvan, jonka historiallinen sisältö on fiktiivinen, Tarantino alleviivaa kaikkien muiden historiallisten elokuvien valheellisuutta.

Njoo, tää on ihan pätevää, Waltz nosti saman pointin esiin. Tosin onko se "valheellisuuden alleviivaaminen" Tarantinon osalta kuitenkaan aktiivista, vai syntyykö vastakkainasettelu vasta tulkitsemisvaiheessa, on toinen juttu.



Foundasin juttu FC:ssä ei muuten ollut mikään arvio.

Young Hova ( 5.10.2009 15:06)

Tekemällä elokuvan, jonka historiallinen sisältö on fiktiivinen, Tarantino alleviivaa kaikkien muiden historiallisten elokuvien valheellisuutta.

Njoo, tää on ihan pätevää, Waltz nosti saman pointin esiin. Tosin onko se "valheellisuuden alleviivaaminen" Tarantinon osalta kuitenkaan aktiivista, vai syntyykö vastakkainasettelu vasta tulkitsemisvaiheessa, on toinen juttu.

Toisaalta taas Tarantino käyttää todella paljon aikaa maineesta, kuulopuheista jne. asioista puhumiseen faktojen sijaan. Ensimmäisessä kohtauksessa Landa toteaa: "I love rumors! Facts can be so misleading, where rumors, true or false, are often revealing."



Toisekseen kaikki valtahahmot Landasta Hitleriin (myös Pittin hahmo) ovat tarkkoja siitä mitä heistä puhutaan ja millaisia huhuja kiertää. Hitler kieltää sitä ainoata Basterdsien eloon jättämää Natsia kertomasta totuutta tapahtuneesta jne...



En nyt ole tätä pohtinut vielä hirveän pitkälle, mutta kyllä mun mielestä Tarantino ihan aktiivisesti käsittelee propagandaelokuvaa ja problematisoi faktojen esittämisen vaikeutta historiallisissa elokuvissa. Se että se tapahtuu kaiken hauskuuttelun ohessa ei pitäisi antaa häiritä näiden tulkintojen tekemistä.

Eilen kävin vihdoin tsekkaamassa tämän. Helvetin hieno. Jackie Brownin ohella aikuismaisin Tarantino, kaikesta koomisuudestaan huolimatta. Elokuvan alkujakso ja taverna-jakso ovat ehkä intensiivisintä elokuvaa mitä QT on toistaiseksi tehnyt, ei tämä siis todellakaan ole pelkkää pintaa. Ja pinnasta puheen ollen: kuvallisesti IB on kenties ohjaajan komein elokuva.

Waltzia kaikki kehuvat, mutta mulle jäi ehkä eniten mieleen naiset. Erityisesti Diane Kruger Bridget von Hammersmarkina tekee huikean roolin, pienten eleiden ja silmänliikkeiden runoutta. Hammersmarkin viimeiset kohtaukset ovat todella piinaavia.



Vaikea sanoa mihin mä tämän sijoitan Tarantino-taulukossa. Aika ylös varmasti.