Inglorious Bastards
Epätasainen. Paikoitellen erittäin hienoja ja intensiivisiä kohtauksia, mutta usein ne ovat turhan löyhästi suhteessa kokonaisuuteen, minkä lisäksi mukaan mahtuu myös vähemmän relevantteja hetkiä.
Jeps. Jotenkin keskeneräinen/kiireellä tehty fiilis jäi. Alku latasi ehkä turhan suuret odotukset ja sen jälkeen elokuva tuntui liian sirpaleiselta josta ei saanut oikein kiinni mistään kunnolla. Mutta silloin kuin toimi niin toimi todella hyvin.
Epätasainen. Paikoitellen erittäin hienoja ja intensiivisiä kohtauksia, mutta usein ne ovat turhan löyhästi suhteessa kokonaisuuteen, minkä lisäksi mukaan mahtuu myös vähemmän relevantteja hetkiä. Ehkä viimeinen leikkausvastuu olisi pitänyt olla jollain muulla kuin Tarantinolla.
Joo, ei final cutia ohjaajille.
No tämä nyt oli vähemmän vakavaksi tarkoitettu kommentti. Silti täytyy todeta, että ohjaajan final cut ei tee elokuvasta automaattisesti parempaa kuin mitä se olisi jonkun toisen ammattitaitoisen tekijän toimesta. Vaikka pohjimmiltaan olen ohjaajan täydellisen päätösvastuun kannalla, veikkaan että useat klassisen kauden Hollywood-elokuvat ovat parempia nykyisessä muodossaan kuin mitä ne olisivat olleet tekijöiden toimesta. Tosin sitäkin enemmän löytyy varmasti esimerkkejä, joissa tuottajat ovat leikelleet ohjaajien aikaansaannoksia pilalle.
En voi olla silti jälleen toteamatta, että ohjaajat saisivat vapaasta päätösvastuustaan huolimatta tiedostaa, että leikkauspöydälle on mahdollista jättää ylimääräistä tavaraa, kuten Tarantinon uusimman elokuvan kohdalla olisi voinut tehdä. Ei tarvita kovin välkkyä Sherlock Holmesia, että huomaa, kuinka 2000-luvun ns. amerikkalaisten auteur-ohjaajien elokuvat ovat venyneet lähes poikkeuksetta 2½ tunnin paikkeille, vaikka vähemmälläkin olisi usein saanut aikaan vähintään yhtä tehokasta jälkeä. Toisinaan jokainen minuutti saattaa olla perusteltu elokuvan sisällön kannalta, mutta läheskään jokaisen elokuvan kohdalla näin ei ole ollut.
No tämä nyt oli vähemmän vakavaksi tarkoitettu kommentti. Silti täytyy todeta, että ohjaajan final cut ei tee elokuvasta automaattisesti parempaa kuin mitä se olisi jonkun toisen ammattitaitoisen tekijän toimesta. Vaikka pohjimmiltaan olen ohjaajan täydellisen päätösvastuun kannalla, veikkaan että useat klassisen kauden Hollywood-elokuvat ovat parempia nykyisessä muodossaan kuin mitä ne olisivat olleet tekijöiden toimesta. Tosin sitäkin enemmän löytyy varmasti esimerkkejä, joissa tuottajat ovat leikelleet ohjaajien aikaansaannoksia pilalle.
En voi olla silti jälleen toteamatta, että ohjaajat saisivat vapaasta päätösvastuustaan huolimatta tiedostaa, että leikkauspöydälle on mahdollista jättää ylimääräistä tavaraa, kuten Tarantinon uusimman elokuvan kohdalla olisi voinut tehdä. Ei tarvita kovin välkkyä Sherlock Holmesia, että huomaa, kuinka 2000-luvun ns. amerikkalaisten auteur-ohjaajien elokuvat ovat venyneet lähes poikkeuksetta 2½ tunnin paikkeille, vaikka vähemmälläkin olisi usein saanut aikaan vähintään yhtä tehokasta jälkeä. Toisinaan jokainen minuutti saattaa olla perusteltu elokuvan sisällön kannalta, mutta läheskään jokaisen elokuvan kohdalla näin ei ole ollut.
Voitko tarkentaa keihin muihin kuin Tarantinoon viittaat?
Prologi erinomainen. Paskiaisten alkupuolen edesottamukset oli liian pahasti kaluttu puhki trailereissa että olisi säväyttänyt. Verkkaisen ja hajanaisen kehittelyn jälkeen noustaan viiden tähden tasolle "Operation Kino" ‑chapterissa ja se taso pitää loppuun asti. Kokonaisuutena about 9/10.
No tämä nyt oli vähemmän vakavaksi tarkoitettu kommentti. Silti täytyy todeta, että ohjaajan final cut ei tee elokuvasta automaattisesti parempaa kuin mitä se olisi jonkun toisen ammattitaitoisen tekijän toimesta. Vaikka pohjimmiltaan olen ohjaajan täydellisen päätösvastuun kannalla, veikkaan että useat klassisen kauden Hollywood-elokuvat ovat parempia nykyisessä muodossaan kuin mitä ne olisivat olleet tekijöiden toimesta. Tosin sitäkin enemmän löytyy varmasti esimerkkejä, joissa tuottajat ovat leikelleet ohjaajien aikaansaannoksia pilalle.
En voi olla silti jälleen toteamatta, että ohjaajat saisivat vapaasta päätösvastuustaan huolimatta tiedostaa, että leikkauspöydälle on mahdollista jättää ylimääräistä tavaraa, kuten Tarantinon uusimman elokuvan kohdalla olisi voinut tehdä. Ei tarvita kovin välkkyä Sherlock Holmesia, että huomaa, kuinka 2000-luvun ns. amerikkalaisten auteur-ohjaajien elokuvat ovat venyneet lähes poikkeuksetta 2½ tunnin paikkeille, vaikka vähemmälläkin olisi usein saanut aikaan vähintään yhtä tehokasta jälkeä. Toisinaan jokainen minuutti saattaa olla perusteltu elokuvan sisällön kannalta, mutta läheskään jokaisen elokuvan kohdalla näin ei ole ollut.
Voitko tarkentaa keihin muihin kuin Tarantinoon viittaat?
Ensimmäisenä tulevat mieleen David Fincher, Paul Thomas Anderson, Martin Scorsese ja nyt myös Tarantino. Näistä ohjaajista katson nimenomaan Fincherin, Scorsesen ja Tarantinon syyllistyneen liian varovaiseen leikkaustapaan. Eri asia tosin on, voiko ohjaajista puhua 2000-luvun auteureina; kyseiset ohjaajat kun ovat tehneet elokuvia kuitenkin jo aikaisemmilla vuosikymmenillä.
Täytyy myös tunnustaa, että kommentti "lähes poikkeuksetta 2½ tunnin paikkeilla" on liioittelua, mutta siitä huolimatta olen hieman ärsyynyt nykyään melko yleisestä tavasta tehdä elokuvista turhan pitkäkestoisia.
Ensimmäisenä tulevat mieleen David Fincher, Paul Thomas Anderson, Martin Scorsese ja nyt myös Tarantino. Näistä ohjaajista katson nimenomaan Fincherin, Scorsesen ja Tarantinon syyllistyneen liian varovaiseen leikkaustapaan. Eri asia tosin on, voiko ohjaajista puhua 2000-luvun auteureina; kyseiset ohjaajat kun ovat tehneet elokuvia kuitenkin jo aikaisemmilla vuosikymmenillä.
Täytyy myös tunnustaa, että kommentti "lähes poikkeuksetta 2½ tunnin paikkeilla" on liioittelua, mutta siitä huolimatta olen hieman ärsyynyt nykyään melko yleisestä tavasta tehdä elokuvista turhan pitkäkestoisia.
Pitkän keston laittaminen ohjaajan syyksi ei ole ihan järkevää, koska tietääkseni nykyään Suomessakin usein päätetään etukäteen joku raja minkä pituinen elokuvasta suunnilleen tulee ja ohjaaja on velvoitettu pysymään niissä raameissa. Ei tuottajat mitään idiootteja ole. Kyllähän jonkun There Will Be Bloodin ja Zodiacin käsikirjoitukset aivan varmasti viesti pitkästä kestosta. Scorsese taasen on käyttänyt samaa leikkaajaa jo vuosikymmeniä, ja tehnyt pitkiä elokuvia vähintään yhtä kauan ja on varmaan pitkälti syynä siihen miksi PTA tekee eeppisen pitkiä elokuviaan.
Itse asiassa aika outoa, että otit Fincherin puheeksi, koska musta vaikutti erittäin paljon siltä, ettei esim. Benjamin Buttonin kohdalla ollut Fincherillä mitään final cuttia. Noin kalleissa elokuvissa korkeintaan jollain Spielbergillä tai Titanic-miehellä on final cut...
***** Tarantinon paras sitten Reservoir Dogsin.
Lähes mestariteos, 9/10. Kapakkakohtauksen pituus ja muu keskivälin haparointi laskivat sen yhden pisteen pois.
Hauska. Nokkela (ei vaivaannuttavalla tavalla). Tuore. Paljon loistavia kohtauksia, paljon loistavia näyttelijäsuorituksia (revittelyjä)... mutta kohtaukset "turhan löyhästi suhteessa kokonaisuuteen"... no mulla oli kyllä vaikea hahmottaa sitä kokonaisuutta, johon kohtauksien olisi pitänyt olla suhteessa. Kaksi tarinaa rinnan, Basterdsien ja juutalaismuijan, molemmat aika löyhästi suhteessa yhtään mihinkään.
8/10
edit. ei paras tarantino. ehkä neljänneksi paras.
Täähän oli helvetin kova!
Death Proofia pidin jotenkin vässykkänä lukuunottamatta Kurt Russellin panosta ja Kill Billit eivät muuten vaan olleet niin hirveästi mieleeni, niin tämä tuntui hienolta paluulta perusasioihin ja samalla joltain muulta, uudelta. Pitkästä aikaa koko leffaa ei kyllästetä häiritsevästi elokuvaviittauksilla niin paljon, että se tukehtuisi, osasyynsä siihen sillä tietty, että lukuisat kohtaukset ja hahmot liittyvät elokuviin suoraan. Joka tapauksessa helvetin hieno ja minut hieman yllättäen ajattelemaankin laittava leffa ja Waltz veti, kuten on jo sanottu, huikeasti. ****½Ilman Walzia tämä olisi kyllä ollut todella masentava tapaus (saa nähdä pääseekö W oscareille asti). Paskiaisten ryhmän käsittelyä oli aivan naurettavan vähän, poislukien turha höpönlöpö baarissa. Porukkaa häviää vaan ja kunnon Likaisen tusinan henki loistaa poissaolollaan. Kolme tähteä joista Waltzille kaksi. Menee sentään Death proofin edelle huonoimpana Tarantinona (Four roomsia ei lasketa).
Ilman Walzia tämä olisi kyllä ollut todella masentava tapaus (saa nähdä pääseekö W oscareille asti). Paskiaisten ryhmän käsittelyä oli aivan naurettavan vähän, poislukien turha höpönlöpö baarissa. Porukkaa häviää vaan ja kunnon Likaisen tusinan henki loistaa poissaolollaan. Kolme tähteä joista Waltzille kaksi. Menee sentään Death proofin edelle huonoimpana Tarantinona (Four roomsia ei lasketa).
Kerrankin voin olla Netzachin kanssa jostain samaa mieltä, tosin Death Proof menee kyllä Tarantinon Top-3:een.
Ilman Walzia tämä olisi kyllä ollut todella masentava tapaus (saa nähdä pääseekö W oscareille asti). Paskiaisten ryhmän käsittelyä oli aivan naurettavan vähän, poislukien turha höpönlöpö baarissa. Porukkaa häviää vaan ja kunnon Likaisen tusinan henki loistaa poissaolollaan. Kolme tähteä joista Waltzille kaksi. Menee sentään Death proofin edelle huonoimpana Tarantinona (Four roomsia ei lasketa).
Inglourious Basterdsin pahin ongelma on oikeastaan leffan nimi ja sen mainonta joka sai katsojat odottamaan jotain Tarantinon versiota Likainen Tusina tyyppisestä meiningistä. Itsekin odotin hieman erilaista kokonaisuutta, mutta pettymystä ei syntynyt kos