Seli, seli.
Cloverfield
Annoin pikkusormen....
Ainakaan Rate Your Musicin mukaan ei ole saatavilla kuin digitaalisena.
Aika hyvä pätkä. Suoraviivainen ja yllättävän raju. Juuri sitä, mitä trailerit lupasivat, mutta ötökkää olisi voinut piilotella enemmänkin. Kiitosta myös tummista ja vakavista sävyistä. Koko hirviöidea on jo valmiiksi absurdi, joten sitä ei tarvinnut korostaa turhalla hekoheko-huumorilla, joka pilasi kymmenen vuoden takaisen Godzillan.
Huomasinko oikein:
SpoileriAivan lopussa kuvataan pääparin kolmen viikon takaista lemmenreissua Coney Islandin rannalla. Kuvassa on rantahorisonttia ja juuri ennen kuin kamera kääntyy rakastavaisiin, taivaalta putoaa jotakin mereen kaukaisuudessa. Näkyy alle sekunnin.
Ehkä tämä on jo kaikille peruskauraa ja vanhaan kysymykseen vastataan.. niin menköön: oikeassa olit, vaikka huono kuva niin kyllä sieltä jotakin tipahti veteen.

Jepu jep. Hyvähän se oli, ja myötäilen Discon näkemyksiä. Plussaa myös lyhyestä kestosta eli tiivistämisestä, lopputekstit taisivat alkaa jo 70 minuutin paikkeilla.
Videopelivaikutteita oli nähtävissä
Tämä huippuleffa tulee Neloselta ensi perjantaina 5.11. klo 21.00. Ei tule Ramboa, mutta Crank tulee samalta kanavalta samana iltana klo 00.10. Ehkä joku haluaa verrata näitä keskenään.
Saatiinhan tässä pelkällä näkökulmavalinnalla aikaiseksi piristävän erilainen jättihirviöelokuva, mutta elinehtona olleesta kameraa ei jätetä ‑touhusta tuli pako- ja pelastusretken aikana roima rasite. Kamera- ja kännykkäpelleily ovat tietysti osa nykyaikaa, mutta siinä tilanteessa missä elokuvassa ollaan luulisi jossain vaiheessa hiipivän mieleen, että akun riittävyys ja siistin materiaalin taltiointi eivät ehkä sittenkään ole kaikkein tärkein asia. Plussaa sopivasta kestosta, turhan selittelyn puuttumisesta, paniikkitunnelmista ja paikkojen hajottamisesta. Miinusta yhdentekevistä hahmoista, valjusta juonesta ja kokonaisuuden turhanpäiväisyydestä. **½
Hitto soikoon, saa ampua, mutta joku tässä minua viehätti. Kotivideota krapulassa edustava vapinakamera on samaan aikaan toimiva tunnelman luoja ja loputon v-käyrän ryntäyttäjä, mutta kyllä, se todellakin onnistuu hetkittäin hämärtämään rajaa dokumentin ja hirviöfiktion välillä. Tämä siis, jos selviää ekat parikymmentä minuuttia innotonta sukupuolidraamaa hengissä. Jotain on kuitenkin pielessä, kun noin 70 minuuttia on vaikea pitää persus penkissä kaikesta räjähtelystä ja hirviöiden vilauttelusta huolimatta. Eniten mokumenttimuroihin kusevat lienee näyttelijät, joiden "näyttely" on ah, niin selkeää yritystä vähän niinku näytellä silleen realistisen tuntuisesti, hei... minkä myötä dokumaisuus menee välistä poskelleen aika tyylillä. Parhaat hetket kutenkin tykittivät ja loivat mukavaa mysteerin ja epämukavuuden tuntua, jopa niin paljon että on vähän harmi tyytyä puolivillaiseen sekametelisoppaan.