Charles Bronson

Lopullinen maailman valloitus tapahtui vasta 1974 Deat Wishin merkeissä miehen ollessa jo 53-vuotias. Tosin tätä ennen häntä pidettiin Euroopan toiseksi suosituimpana näyttelijänä heti Alain Delonin jälkeen. Käytännössä kaiketi tuo Eurooppa on ollut yhtäkuin Ranska. Bronson sai uransa aikana työskennellä parhaimpien ohjaajien kanssa. Monen aikalaisensa tapaan hänelläkin oli omat luotto-ohjaajat. J. Lee Thompson 9 elokuvaa ja Michael Winner 6 elokuvaa.

Vaimon Jill Irelandin slogan "I'm in so many Charles Bronson films because no other actress will work with him". piti ilmeisen hyvin kutinsa, sillä harvoin Bronsonin rinnalla nähtiin ketään aikansa seksisymbolia. Pitkän mietinnän jälkeen en muista nähneeni yhtään Charles Bronson haastattelua, joten voin vain arvailla oliko mies siviilissä yhtä määrätietoinen ja karski äijä.



Thompson: The Evil That Men Do

Häijy elokuva. Sisältää epäurheilijamaisia otteita, kidutuksia, takaa-ajoja, veristä ammuskelua ja puukkohippaa. Elokuvan sähkökidutukset ovat pisimmät ja irstaimmat mitä olen nähnyt exploitatiivisten elokuvien ulkopuolelta. Lopun kohtaus kaivoksella on selvästi kunnianosoitus George A. Romeron zombielokuville.

Imdb:ssä kirjoitetaan elokuvasta virheellisesti sanomalla "nearly unwatchable" mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Video Traden FIx-kasetti on näyttävän näköinen mikä on hyvä omistaa mutta itse elokuva on syytä katsoa leikkaamattomana DVD:ltä.



Thompson: 10 to Midnight

Paikoitellen paljon lähempänä kauhua, kuin rikoselokuvaa. Perverssi naistentappajaa näyttelevä Gene Davis on Jan-Michael Vincentin klooni. Miksihän tätä ei ole suoraan palkattu pestiin, olisihan hän ollut jo Bronsonillekin tuttu ennestään. Munasillaan viiltelevä nuorukainen on hyvin iskevä tehokeino elokuvan tunnelmaan. Geoffrey Lewisilla on mahtava rooli limaisena sleazy lakimiehenä, jonka nimikin on enteilevästi Dante.

Molemmat Lance Hool/Pancho Kohner & J.Lee Thompson/Charles Bronson yhteistyöt ovat sieltä väkivaltaisemmasta päästä. Voisi jopa luulla, että ohjaaja kreditit olisivat sekoittuneet ja näiden kohdalla pitäisikin olla Michael Winner.

Goose ( 3.11.2007 14:25)

Pitkän mietinnän jälkeen en muista nähneeni yhtään Charles Bronson haastattelua, joten voin vain arvailla oliko mies siviilissä yhtä määrätietoinen ja karski äijä.

Definitiivisen Bronson-elämäkerran puutteeessa viiden Death Wishin tekemisestä kertova Paul Talbotin "Bronson's Loose" ‑kirja tarjoaa ehkä parhaiten taustatietoa, niukasti sekin. Talbotin kirjassa Bronsonin tunteneiden ja miehen kanssa työskennelleiden ihmisten lausunnoista saa kuvan tiukasti yksityisyyttään varjelevasta, särmässä fyysysessä kunnossa itsensä pitävästä tyypistä, joka ei halunnut että hänelle tullaan edes puhumaan ellei hän itse tee ensin aloitetta. Hitaasti avautuva, mutta lopuksi ystävällinen tyyppi joka olisi halunnut viimeisissä Death Wisheissä Kerseystä moniulotteisemman hahmon, vigilanten sijasta jopa hyväntekijän, mutta se ei tietenkään Golan-Globus ‑parivaljakolle sopinut.

Ja mikäs Kersey se sellainen olisi ollut, kyllähän roskan siivoaminen kaduilta on hyvän tekemistä.

Pieni Bronson-Suomi anekdootti. Olin joitan vuosia sitten korjaamassa jotain konetta eräässä kodissa, jossa isäntä oli aikoinaan ollut Bronsonin Phone-elokuvan suomi-tuotantotiimissä. Kohtauksien kuvaaminen oli mennyt aina samaa rataa, eli Bronson oli jossain takahuoneessa seurustellut naisten kanssa ja kun kohtaus oli muuten valmis, niin Bronson tuli huoneesta ja kohtaus purkitettiin kerralla. Jossain kohtauksessa, jossa Bronson laskeutuu portaita pitkin unohtui ilmeisesti ääni kokonaan. Kukaan ei uskaltanut häiritä miestä uusintaotoksella (hällä kun oli parempaakin tekemistä), niin kyseinen talon isäntä (silloin nuorena poikana) laskeutui portaita pitkin ja ääni yhdistettiin myöhemmin elokuvaan eikä 'moka' tullut ilmi.

Juuri tuon kaltaisten tarinoiden haussa laitoinkin viitteeksi mies ja elokuvat. Aivan mahtavia juttuja! Toivottavasti ajan saatossa saadaan lisää.

Millainen on laadultaan tuo halpis DVD- julkaisu elokuvasta Love and Bullets? Elokuvassahan on tuo legendaarisen ikimuistettava Rod Steigerin maffiapomo Joe Bomposa rooli.

Goose ( 4.11.2007 10:12)

Millainen on laadultaan tuo halpis DVD- julkaisu elokuvasta Love and Bullets? Elokuvassahan on tuo legendaarisen ikimuistettava Rod Steigerin maffiapomo Joe Bomposa rooli.

Aikas hyvälaatuinen ja terävä letterbox-kuva. Steiger irrottelee kyllä aika hulvattomasti.



Olen tämän kai aiemminkin postannut, mutta paskaakos siitä:

Roger Ebert on kertonut tarinaa Charles Bronsonin ja Ingmar Bergmanin kohtaamisesta; Bronsonilla ja ruotsalaisohjaajalla oli sama agentti ja yhteinen PR-mies Yhdysvalloissa. Kun Bergman aikoinaan lähti Ruotsista verotussyistä pois, vieraili hän ensimmäistä kertaa Los Angelesissa, missä Bronsonkin oli samaan aikaan jotakin toimintaleffaansa kuvaamassa.

Agentti ehdotti että PR-tyyppi järkkäisi Bronsonin ja Bergmanin tapaamisen, mutta tämä epäröi koska tiesi Bronsonin joskus aiemman elokuvan kuvauksissa vitsailleen tyyliin ”joo, tiedän ettei tämä ole mikään Bergman-elokuva, mutta tällä voi tienata muutaman taalan”. Tapaaminen kuitenkin järjestyi Bronson-elokuvan kuvauspaikalla.

Kun miehet oli esitelty toisilleen Bergman pyysi Bronsonia selostamaan mitä tämä oli tekemässä. ”Kuvaamme kohtausta jossa minua ammutaan”, sanoi Bronson ja jatkoi ”minulla on tässä tällaisia papatteja, jotka posahtaessaan näyttävät siltä kuin luodit osuisivat minuun”. ”Kiehtovaa” vastasi Bergman ja jatkoi ”en ole koskaan tiennytkään miten tuo tehdään”.”Tarkoitatko, että sinun elokuvissasi ei käytetä konekiväärejä?” kysyi Bronson.

Clément:

Rider on the Rain

Nautittava psykologinen jännäri, johon teinimäisen Marlène Jobertin esittämän Mélancolien rooli antaa mukavasti tuulta purjeisiin. Myös Bronsononin sarkastinen asenne ja Harry Dobbsin salamyhkäinen olemus koko asetelmassa saadaan pidettyä yllä nautittavan hyvin jännityksen ylläpitämiseksi. Lähes vakiokaartiin kuuluva Jill Ireland saa tyytyä tällä kertaa hyvin pieneen sivurooliin. Charles Bronson oli 60-70 luvun taitteessa kyllä uskomattomassa fitneksessä, ei grammaakaan ylimääräistä, eikä mitään näyttelylihaksia vaan lihaksia joilla taivutetaan terästä. Elokuva kuuluu ehdottomasti miehen parhaimmistoon. Eri tavalla, kuin moni muu klassikko mutta kuitenkin.







Suomessa julkaistu FIx-kasetti olisi ansainnut jonkun oikeasti tähän kuuluvan kansitaiteen mutta Alfa Panoraman pojat olivat lähteneet tälle linjalle.

Goose ( 7.11.2007 18:38)

Clément: Rider on the Storm

Eikös tää ole englanniksi kuitenkin "Rider on the Rain"..?

Spiritual Boxer ( 7.11.2007 17:03)

Goose ( 7.11.2007 18:38)

Clément: Rider on the Storm

Eikös tää ole englanniksi kuitenkin "Rider on the Rain"..?

On todellakin, pitää korjata välittömästi. Mikä lie ajatuskatko tullut...

Hunt:

Death Hunt

Charles Bronson on Albert Johnson, joka haluaa vain elellä rauhassa Kanadan wild frontier maisemissa 1930-luvun alkupuoliskolla. Kyrpiintyneet turkismetsäsätäjät tekaisevat Johnsonia vastaan murhasyytteen, jonka seurauksena paikallisen virkavallan on vastentahtoisesti lähdettävä miesjahtiin.

First Blood sijoitettuna muutama vuosikymmen taaksepäin. Bronson, jos kuka on naamaltaan ja olemukseltaan uskottava valinta erämää spesialistiksi ja tämän kaltaiseen rooliin. Onneksi tekijäpuolella on myös tiedostettu, että possen johtajan on oltava myös karismaattinen kovanaama. Eikä Lee Marvin tuota tässä tapauksessa pettymystä. Elokuva sisältää hienoja erämaa/vuoristomaisemia, unohtamatta Bronsonin elokuville tyyliin sopivaa toimintaa.

DVD löytyy Anchor Bayn valikoimasta ja kotimainen FIx-kasetti Kuoleman ajojahti.



[attachment=897:death_hunt.jpg][attachment=898:death_hunt_2.JPG]

Goose ( 3.11.2007 14:25)

Thompson: The Evil That Men Do

Häijy elokuva. Sisältää epäurheilijamaisia otteita, kidutuksia, takaa-ajoja, veristä ammuskelua ja puukkohippaa. Elokuvan sähkökidutukset ovat pisimmät ja irstaimmat mitä olen nähnyt exploitatiivisten elokuvien ulkopuolelta. Lopun kohtaus kaivoksella on selvästi kunnianosoitus George A. Romeron zombielokuville.

Imdb:ssä kirjoitetaan elokuvasta virheellisesti sanomalla "nearly unwatchable" mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Video Traden FIx-kasetti on näyttävän näköinen mikä on hyvä omistaa mutta itse elokuva on syytä katsoa leikkaamattomana DVD:ltä.

J. Lee Thompson : Evil That Men Do (1984) ***

Tulipa tämä katsottua tänään ja olen Goosen kanssa samaa mieltä. Yllättävän "häijy" ja kyyninen elokuva loppujen lopuksi jopa noin Bronson – mittakaavassa. Elokuvassa ei ole varsinaisesti moraalisesti hyviä henkilöitä ollenkaan. Lopun kaivoskohtaus tuo totta tosiaan mieleen muutamat zombie-elokuvat. Asia mikä syö arvosanaa on se fakta että Bronsonille ei oikein löydy kunnon vastusta elokuvan pahiksista missään vaiheessa.

Michael Winner :

The Mechanic (1972) ***

Bronson palkkatappajana, joka saa apua alalle houkuttelemastaan nuoresta miehestä. Elokuvana ei ehkä niin hyvä kuin mitä Evil that men do mutta silti annan saman verran tähtiä. Syy löytyy pitkälti The Mechanicin hienosta lopusta. Taaskaan elokuvasta ei löydy sankareita, on vain kylmäverisiä tappajia. Bronson on tietysi taas cool omassa roolissaan vähäpuheisena miehenä.

J. Lee Thompson:

Messenger of Death **½

Iskevästi kahden naisen ja näiden / jommankumman lapsikatraan murhilla käynnistyvä elokuva vie reportteri-Bronsonin mormonilahkon jäljille. Ja aavistaa aivan oikein, ettei Coloradon uskovaisilla ole puhtaat jauhot pusseissaan. Mitä helvettiä ‑tyyppinen fiilis herää useammankin kerran elokuvaa katsellessa. Elokuvan kovin lataus sijoittuu alun perheteurastukseen eikä poliittisia kiemuroita, mormoniuskomuksia ja salamurhia sekoitteleva pääjuoni ole tarpeeksi kuumottava pitääkseen mielenkiintoa yllä. Mormoniteemaisen Bronson-elokuvan lanseeraaminen on kummallinen temppu. 10 to Midnight ‑tappaja Gene Davisilla on tällä kertaa tasapainoisempi rooli hairahtuneena, mutta loppujen lopuksi kilttinä aseenheiluttelijana.

Spaddu ( 11.3.2008 22:27)

J. Lee Thompson: Messenger of Death **½

Mormoniteemaisen Bronson-elokuvan lanseeraaminen on kummallinen temppu. 10 to Midnight ‑tappaja Gene Davisilla on tällä kertaa tasapainoisempi rooli hairahtuneena, mutta loppujen lopuksi kilttinä aseenheiluttelijana.

Heh, katsoin tämän juuri eilen. Aika köyhä leffa verrattuna edellisen viikon Jack Murphyn lakiin tai 10 to Midnightiin, Bronsonin lehtimiehen rooli ei anna tilaa kunnon toiminnalle ja juoni on liian puhelias. Tosin tässä oli mukana Davisin lisäksi myös John Ireland, jonka läsnäolo nostaa minkä tahansa elokuvan pisteitä. Hämmentävintä olivat varmaan Duelista matkitut rekan ja henkilöauton kaahailut. Viimeinen niistä muuten päättyi todella tökerösti, kun autonromu räjähti selvästi jo sekuntia ennen kuin rekka osui siihen. Samat tähdet.

Gries: Breakheart Pass (1975)



Alistair MacLean jännitystä Agatha Christien mysteerien kera. Kuuluu edelleen Bronson-elokuvien aatelisiin. Kuka on kuka ja millä asialla teemat toimivat todella hyvin, jota klaustrofobinen höyryjunan miljöö vielä sopivasti korostaa. Elokuvaan on myös saatu kunnon kaarti 70-lukulaiseen tyyliin. Ben Johnson, Richard Crenna, Jill Ireland, Charles Durning, Ed Lauter, Bob Tessier etc.

Suomitekstityksellä olevaa DVD:tä ei jostain kumman syystä ole vielä ilmestynyt, joten siinä mielessä Warnerin vanha vuokranauha on edelleen hyvä sijoitus. Itse katsoin tällä erää brittien R2 DVD:n, joka on oikealla kuvasuhteella & englantitekstityksellä varustettu.

Elokuvan suurimpia onnistujia on ehdottomasti säveltäjä Jerry Goldsmith, jonka tunnusmusiikki sanoinkuvannollisesti porskuttaa eteenpäin, kuin höyryjuna.



Breakheart Pass

Goose ( 5.5.2008 16:23)

Gries: Breakheart Pass (1975)

Aijai! Tämä pitää kyllä pistää tilaukseen, Bronson Macleanin tarinassa = Orkkuja.