Charles Bronson

Goose ( 19.1.2009 11:11)

Young: De la part des copains aka. Cold Sweat ****

Joe Martin viettää rauhallista elämää Ranskan rantamaisemissa toimeentulonaan venevuokrausta sekä kalastuspalveluja turisteille. Korean sodan veteraanin ja tämän vaimon yksitoikkoinen mutta turvallinen arki rikkoontuu, kun eräänä päivänä mies tunkeutuu heidän kotiinsa väittäen tämän olevan Joe Martinin sijasta Joe Moran. Mies, joka oli Korean sodan jälkeen mennyt kylmän sodan kentille Saksaan harjoittamaan mustan marketin asekauppaa ja pettänyt läheiset kumppaninsa. Nyt oli koittanut payback time.

Erinomainen jatko saman vuoden Solliman Città violentalle ja samalla huikea jatko Bronsonin Euroopan turneelle. Terence Youngilla oli vielä Bondien aikainen mestarillinen ote, johon Bronsonin tuoma oma kerroin jännitykselle ja sujuvalle toiminnalle löytää osoitteensa. Lisäksi elokuvaan on saatu hieno kansainvälinen kaarti Ullmann, Mason, Constantin, Pistilli, Ireland & Topart. Siinä missä Winnerin The Mechanic toi mainetta ja kunniaa Fiat konsernin lippulaivalle Fiat 130:lle kiharaisissa Napolin maisemissa, saman tekee Cold Sweat Euroopan GM jaostolle silloisen euromuskeli Opel Commodore GS/E:n merkeissä. Varsinkin Bondeista tunnettu autospesialisti Rémy Julienne ja hänen tiiminsä ovat jälleen kerran loitsineet sellaisen revittely jakson, että ei jää epäselvyyttä, että Opelin kaikki 150 hevosta oli käytössä. Onneksi ilmeisesti Young & Bronsonkin olivat olleet tyytyväisiä elokuvan lopputulokseen ja yhteistyöhön, sillä yhteistyö jatkui vielä kahden elokuvan verran.

Suomessa elokuva on tunnettu useilla eri nimillä: Kylmäverinen, Jääkylmät hermot, Kylmä hiki & Rautaiset hermot. Universalin julkaisema Suomi-DVD on hyvä hankinta, joka on luonnollisesti oikealla kuvasuhteella ja muutoinkin laadukas. Tosin kannen tarjoaman Speacial Edition tekstin olisi voinut jättää pois, kun se kuitenkin kattaa ainoastaan vaivaisen kuvagallerian. Pölysormille on tarjolla kaksi hyvää vaihtoehtoa. Nordicin Kylmä hiki ja Mariann Video (Videomark Ab, Oy / Ålandia Video Pictures) Iskalla nerver – Rautaiset hermot. Tietysti mielluiten molemmat.

MTV3 leffa kanavalta tulee vielä ainakin muutamaan kertaan varhaista Bronsonia eli leffa nimeltä X-15 lähtövalmis (1961).

Spiritual Boxer ( 30.11.2011 13:09)

Saksassa on innostuttu julkaisemaan HD-Bronsoneita taajempaan kuin muualla maailmassa, tulossa tai jo tullut sinikiekolle:



Zwischen Zwölf und Drei (From Noon Till Three) http://www.amazon.de...22651172&sr=1-2

Yukon (Death Hunt) http://www.amazon.de.../ref=pd_sim_d_1

Kalter Hauch (The Mechanic) http://www.amazon.de...ref=pd_sim_d_28

Mr. Majestyk – Das Gesetz bin ich http://www.amazon.de...22650761&sr=1-3

Der Schatz von Caboblanco http://www.amazon.de...2650789&sr=1-27

Spiritual Boxer (27.12.2009 12:17)

badmutha (27.12.2009 11:23)

Puuttuvien Bronsoneiden löytäminen DVD:llä alkaa käymään aika vaativaksi joten kysyisinkin onko kukaan löytänyt hyvälaatuisia versioita (OAR) seuraavista leffoista:


You Can't Win 'Em All

Jossain tästä muistaakseni mainitsinkin (mutten näemmä tässä ketjussa), eli anamorfinen OAR dvd löytyy Espanjasta enkkupuheella: http://dvd.es/dvd/comedia/Bajo%20Cualquier%20Bandera


Machine Gun Kellystä on ainoastaan pahasti kropattu OOP UK-dvd (fullscreen), samoin Run of the Arrow'sta OOP UK & ita, molemmat 4:3. Loppuja ei taida dvd:llä ollakaan.

Katselin machine gun kelly "aamupalaksi" hollantijulkaisusta, full screen. Jostain kumman syystä (onneksi) itseäni ei mustavalkoisissa rainoissa haittaa "väärä" kuvasuhde juuri ollenkaan. Elokuva ei mikään kovin erikoinen ole, perushyvää tyypillistä gangsterismia. Bronson tyypillisessä kovanaamaroolissa, näyttää hieman oudolta sileäkasvoisena . Kyllähän tuo kannattaa napata jos kohtuuhinnalla tulee vastaan ja bronsonfaneille tietenkin pakkohankinta.

Edit:tai no ei ehkä niin tyypillisessä osassa, koska gangsteri. Tough guy yhtä kaikki

Death Wish (Michael Winner, 1974)


Kerseyn oikeuden oppimäärän kertaus ennen Cinemadrome-viikonlopun Death Wish 3:n valkokangasnäytöstä aloitettiin perusteista, kivijalasta ja vigilantismin ylistyslaulusta. Pintapuolisesti paketti on siinä, mutta alla kuplii ja lujasti kaikenlaista kiintoisaa. Liberaalin kehitys vigilanteksi, lähtömotiivit ja hahmon kehittyminen matkan varrella, fakta ettei kosto kohdistu todellisiin tekijöihin vaan kaikkiin pikkurikollisiin, ympärillä kuohuva yhteiskunnan keskustelu ja mielipiteet samalla kun susi kävelee lampaiden keskellä, virkavallan tapa käsitellä asiaa... Kerroksia on monia, eikä homma ole simppeliä kuin ihan alussa, kun ylilyödyt huligaanit hoitavat homman kotiin ja aloittavat koko ruljanssin tuhoamalla Kerseyn perheen. Loput rikollisista ovat noin yhdeksänkymmentäprosenttisesti uskottavampia ja maanläheisempiä, mikä auttaa koko tarinan uskottavuutta ja monitahoisuutta.


Death Wish on vanhentunut arvokkaasti ja tuntuu henkilökohtaisesti paranevan joka vuosikymmenellä ja katsomiskerralla. Toteutus on tiptop ja teemat näyttävät nykypäivän valossa ajattomilta. Bronsonin suoritus on erinomainen. Jatkoihin verrattuna ygönen on ihan omalla planeetallaan.


Death Wish II (Michael Winner, 1982)


Seuraava osa Kerseyn Job-mittakaavassa epäonnisen perheen saagaa uusintakierrokselle. Cannonin käsiin siirryttyään DW-franchise muutti luonnettaan yksioikoisemmaksi ja yleisöä kosiskelevammaksi, enimmäkseen valitettavasti. Kosto on nyt henkilökohtainen, väkivalta entistä graafisempaa ja tappokaliiberi kasvanut 70-luvun ehkä hieman neitimäisestä kolmekakkosesta astetta miehekkäämpään .380 AUTO:on. Samalla siirrytään keskustelun herättämisestä suoraan sanoman viiden kilon hienosäätölekalla pääkalloon paukuttamiseen.


Onko tämä sitten hyvä? Riippunee näkökannasta. Itselleni koko paketissa on jotain sanoinkuvaamattoman vastenmielistä, etenkin alun ryöstömurharaiskauksen kuvauksessa joka edelleen aiheuttaa suorastaan fyysistä pahoinvointia, enkä edes tarkalleen tiedä miksi huumorintajullani on niin kovasti vaikeuksia käsitellä tätä pakkauksellista äärioikeiston ilosanomaa, vaikka niin monet vigilantismielokuvat ovat olleet juuri samojen arvojen vuoksi niin viihdyttäviä. Samalla sen herättämästä vastenmielisyydestä kumpuaa osa arvostuksesta: jotain on tehty propagandassa oikein, jos se herättää näin voimakkaan reaktion. Loput elokuvasta ovat kylläkin perinteisempää toimintarilleriä ja kostotarinaa, teknisesti varsin tiukasti toteutettuna. Romanssipuoli vaikuttaa ensin turhalta, mutta silläkin on lopun kannalta pointtinsa. Ristiriitainen fiilis tästä jää edelleen, mutta oli tämä selkeästi palkitsevampi kuin viimeksi noin seitsemän vuotta sitten nähtynä. Kakaranahan tästä diggaili sokeasti, vaikka taisi nauhoitettu TV-versio olla ainakin hieman leikattu.


Death Wish 3 (Michael Winner, 1985)


On edelleen hankala uskoa ja ymmärtää Kerseyn tarinan kolmannen osan olevan myös Michael Winnerin ohjaus, niin railakkaan sarjakuvamaiseksi on meno ja logiikka muuttunut jengisotanaapurustoineen ja akuankka-ansoineen. Ja osattiin tuoteasettelu jo 80-luvulla, vai mitä sanotte Kerseyn yksityiskohtaisesta Wildey .475 Magnumin esittelypuheesta? Herraisä...


Tässä elokuvassa viimeistään kaikki on suurta, suurempaa tai suurinta – welcome to Amurica, bitches! Bronson-parka näyttää sekä väsyneeltä että alistuneelta toistellessaan käsikirjoitukseen eksyneitä nerokkaita laineja kuten "Chicken is good. I like chicken." Replat ja niiden takana piilevä logiikka loistaa muutenkin nerokkuuden poissaololla, esim. poliisipäällikön perustellessa jengijohtajan rikkeettömyyttä ja rikosrekisterin lyhyyttä, vaikka jätkä on juuri ollut pidätettynä, eikä selvästi ensimmäistä kertaa ikinä. Koko roskasta tulee huvittavasti mieleen Bronx Warriors, enää Henry Silva puuttuu. Lopputulos on yksinkertaisesti järjetön, pakkokatsottavaa ja aiheuttaa kompulsiivista toiston tarvetta aika ajoin.


Death Wish 4: The Crackdown (J. Lee Thompson, 1987)


Uusi ohjaaja, uusi vetävä alaotsikko, Suomi-DVD:n kannessa teksti "Tällä kertaa kyse on SODASTA!" – ilmeisesti siis viime osan järkyttävän mittakaavan kaupunkiammuskelu konekivääreineen ja sinkoineen oli leikkimielistä yhteenottoa. Selvä. Thompson tuntuu itse asiassa jatkavan enemmän niistä asetelmista mihin DW II jäi, ellei mukaan lasketa typerryttävää viimeistä uhria. Tähän on pyritty rakentamaan ihan tarinakin, ja nyt vihollinen nro. 1 ovat huumeet, mitä vastaan Thompson (tai pikemminkin takapiruna häärivä tuottajakaksikko Golan-Globus, mitä luultavimmin) ryntää tukka tutisten ja valistusta jakaen. Kokonaisuus on ponnetonta ja pölhöä puupökkelöintiä, kuin halvalla suoraan telkkaria varten tehty. Uusintakierros ei ollut kauheasti tarpeen, vaikka parit hyvät käppäisestä toteutuksesta tulleet naurut tarjottiinkin.


Death Wish V: The Face of Death (Allan A. Goldstein, 1994)


"The Face of a Dead" olisi osuvampi alaotsikko, sen verta väsyneeltä seniori-Bronson näyttää ja jäykästi liikkuu melko surullisessa DW-sarjan päätösjaksossa. Muotialalle soluttautuneet gangsterit (valokeilassa räikeän pukunsa kanssa mukavasti överiksi vetävä Michael Parks ja samalla tasolla operoiva Robert Joy) tuottavat Kerseylle ja, ylläri, tämän läheisille päänvaivaa, ja kaikkihan tietävät tähän mennessä mihin päänvaiva johtaa ja kuinka ongelmista päästään. Jos nelososa vaikutti TV-tuotannolta, tämä se vasta vaikuttaakin. Snadisti sadisti Kersey niputtaa ihmisiä tuliasein, leluin, teollisin välinein ja happoaltain, mistä voikin repiä sairasta huumoria. Turha jatko-osa, turha uusintakierros tämäkin.

C.W. Leadbeater (18.7.2009 01:26)

Gries: Breakheart Pass (1975)

Alistair MacLean jännitystä Agatha Christien mysteerien kera. Kuuluu edelleen Bronson-elokuvien aatelisiin. Kuka on kuka ja millä asialla teemat toimivat todella hyvin, jota klaustrofobinen höyryjunan miljöö vielä sopivasti korostaa.

***½

Komppaan edellisiä. Future Filmin Suomessa julkaisema Särkyneen sydämmen sola nimellä kulkeva elokuva kannattaa kopata viimeistään nyt talteen koska elokuva näyttää pyörivän tällä hetkellä alennusmyynneissä. Hieno westerniä ja murhamysteeriä sekoittava jännäri varustettuna kovilla sivuosanäyttelijöillä. Ei tuottane pettymystä Bronson-faneille. FF:n dvd on kuvanlaadultaan hyvä.

Jeremias Rahunen (27.10.2013 08:55)

C.W. Leadbeater (18.7.2009 01:26)

Gries: Breakheart Pass (1975)

Alistair MacLean jännitystä Agatha Christien mysteerien kera. Kuuluu edelleen Bronson-elokuvien aatelisiin. Kuka on kuka ja millä asialla teemat toimivat todella hyvin, jota klaustrofobinen höyryjunan miljöö vielä sopivasti korostaa.

Muistikuvani yli vuosikymmenen takaa luokittelivat tämän keskikastin Bronsoniksi, vaikka kyllähän tämän voi uusintakatselun jälkeen nostaa huoletta ylempään luokkaan. Alku ei sinänsä lupaa suuria, ja Bronson tuntuu olevan ensinäyttäytymisellään väärässä paikassa ja ajassa, mutta paketti saadaan nopeasti kasaan junan lähtiessä liikkeelle. Hyvää nousujohteista murhavyyhdin selvittelyä, joka hyödyntää kelvollisesti suljetun tilan suomia mahdollisuuksia.

Tiedä sitten millainen alkuperäinen materiaali on MGM:n hallinnoimassa/hankkimassa Cannonin konkurssipesässä. Kinjiten julkaisuvuonna Cannon meni konkurssiin parin vuoden talouskriisien jälkeen, Golanin serkusten tiet erkanivat omiin yhtiöihin ja alkoivat kilpailla toisiaan vastaan.

Meller (20.5.2012 23:13)

The Valachi Papers (Terence Young, 1972)


Aika pahasti samana vuonna ilmestyneen The Godfatherin jalkoihin jäänyt Bronson mafiosona ja perustuu tositapahtumiin ‑elokuva ei ole rehellisesti sanoen isoveljensä mutaan syyttä suotta sotkema unohdettu mestariteos, onhan tässä vikansa, muttei myöskään syystä unholaan painunut täysi pannukakku. Saman nimiseen kirjaan (perustuen Joseph Valachin oikeudenkäyntiin ja tunnustukseen) perustuva tarina mafiasta sen sisältä on miehitetty kovalla ja osaavalla kaartilla, lopputulos on enemmän rosoinen ja vähemmän tyylikäs, ja puoleenväliin asti tarina kantaa mielenkiintoisena ja kaunistelemattomana ajankuvana. Sitten alamäki alkaa, kun loppupuolesta ohjaus menettä pikku hljaa kontrolliaan näyttelijöihin, itse tarinaan ja sen kulkuun. Paketti sidotaan vähän hätäisen oloisesti ja annetaan katsojalle huolimattoman ruttuisena ja nuhjuisena: pettymystä ei niinkään tulisi, ellei ensipuoliskon odotuksia petettäisi niin kovasti. Pikahaulla löytämieni kahden ja kahden-puolen tähden arvioiden sijaan antaisin silti kolme: koska ensimmäisen tunnin tunnelma, koska näyttelijät, koska pienet karut nokkeluudet ja nyanssit käsiksessä, ja tietenkin koska Bronson melko ilmeikkäässä (joskaan ei ihan loppuun asti hanskatussa) roolissa.

Terence Young : The Valachi Papers (1972) ***

Komppaan Melleriä. Hienoisista käsikirjoitus- ja ohjausongelmista kärsivä mafiaelokuva, joka on kuitenkin omalla tavallaan mielenkiintoinen ja hieman tavallista erilaisempi Bronson-elokuva. Mellerin kommenttien lisäksi voisi mainita, että mielestäni elokuvan parhaimman roolisuorituksen tekee Lino Ventura, joka tuntuu varsin luontevalta mafiapomoroolissaan ja hän tuntuu muutenkin istuvan elokuvan maailmaan Bronsonia paremmin.

Elokuvasta löytyy suomitekstein varustettu ja hyvällä kuvanlaadulla valjastettu dvd. 

Bronsoniltahan on julkaistu hiljattain valdez horses aka chino http://www.discshop.fi/elokuvat/dvd/chino/P98817 .

Tätä elokuvaa en voi oikeastaan suositella edes paatuneimmille bronsonfaneille, vaikka olen itse aika äärimmäinen sellainen, kaikki oleelliset julkaisut löytyvät ja paljon muutakin, lähemmäs 50 nimikettä dvd:llä. Tosin en pidä USA westerneistä muutenkaan paria poikkeusta lukuunottamatta. Yhden katselukerran perusteella muistelisin tämän olevan erittäin tapahtumaköyhä ja asiaa pahentaa juonikaan ei kiinnostava. Pyssyt taisivat lopussa paukkua 3-4 pahiksen listimisen edestä ja olikohan rainassa yksi tappelu saluunassa.

Luultavasti/toivottavasti jotkut saavat kyseisestä elokuvasta enemmän irti kuin minä

On tuosta saksaprintti dvd , oisko samaa sourcea käytetty, se oli jossain välissä yks harvoja hyvälaatuisia dvd:itä.

"Lisää" Bronsonia tulossa, uusintajulkaisu family of copsista. Tosin vain 1 levy ainankin aluksi. http://www.discshop.fi/elokuvat/dvd/family_of_cops_1/P98956

Telefonin voisivat julkaista suomessa, omaan vain osapuilleen katselukelvottoman(väärän kuvasuhteen lisäksi kuvanlaatukin jotain vhstasoa) hollantilevyn ja r1 versiota ei ole tullut hankittua...

http://dvdcompare.net/comparisons/film.php?fid=14522

Telefonia ois voinu Anttilassa mennä aikanaan jos joku ois julkassu. Suomi-konneksonia filmissä riittämiin.

Carson (23.3.2014 02:54)

R1 telefon / st ives on ihan laatujulkaisu, ankea etukansi on mutta takana filmien leffajulistekuvat pienellä.

St ives on itsellä suomikiekkona ja koska pahin bronson kuume mennyt ohi, estänyt tuon julkaisun hankkimista....En itse asiassa ole edes katsonut "paholaisen lähettiä" vaikka levy ollut hyllssä parisen vuotta...Honor among thieves myös katsomatta, se lienee ihan laatuelokuva. Bronsonhan lisäksi alain delon ihan pätevä kundi.

Carson (23.3.2014 02:54)

R1 telefon / st ives on ihan laatujulkaisu, ankea etukansi on mutta takana filmien leffajulistekuvat pienellä.

Dvdcompare näemmä tietää että aika aluevapaa on levykin. Tuota hommaa en oo testannu.

Telefon USA-julkaisu on todellakin aluevapaa, heitin levyn huvikseni R2-soittimeen ja ongelmitta lähti pyörimään.