Charles Bronson

Murphy's Law (1986) ***

Murphy's Law on ihan viihdyttävä leffa Bronsonin kasarikaudelta, mutta ei tämä mikään Death Wish 3 kuitenkaan ole. Plussaa tulee pääosin hyvistä kasarimusiikeista ja Bronsonin tutun turvallisista onelinereistä. Pari mieleen jäävää kohtaustakin mahtuu mukaan missä Bronson pääsee kunnolla tykittämään, parhaana ehkä kohtaus missä Bronson ottaa huikan taskumatista onnistuneen tapon jälkeen, priceless. Toisaalta Kathleen Wilhoiten rooli on pilattu sillä että hänen repliikit koostuvat pääosin erilaisista haukkumasanoista esim. Bronsonin hahmoa kohtaan, jo ensimmäisen puolituntisen jälkeen sain tarpeekseni tästä. Onhan mukana myös pari koomista kohtausta missä dialogissa ei ole järkeä, mutta sehän on kasaria. Murphy's Law on ihan kelpo leffa puutteista huolimatta.

huomasin selaillessa että kepeä lännenkomedia From Noon Till Three on saksassa tullut pihalle blu-ray ja dvd-muodossa nimellä ZWISCHEN ZWÖLF UND DREI

Carson ( 18.2.2012 01:25)

huomasin selaillessa että kepeä lännenkomedia From Noon Till Three on saksassa tullut pihalle blu-ray ja dvd-muodossa nimellä ZWISCHEN ZWÖLF UND DREI

On siellä blu-rayllä muitakin bronsoneita (joita ei vielä esim. USA:sta tai Briteistä löydy):

Spiritual Boxer ( 30.11.2011 13:09)

Saksassa on innostuttu julkaisemaan HD-Bronsoneita taajempaan kuin muualla maailmassa, tulossa tai jo tullut sinikiekolle:



Zwischen Zwölf und Drei (From Noon Till Three) http://www.amazon.de...22651172&sr=1-2

Yukon (Death Hunt) http://www.amazon.de.../ref=pd_sim_d_1

Kalter Hauch (The Mechanic) http://www.amazon.de...ref=pd_sim_d_28

Mr. Majestyk – Das Gesetz bin ich http://www.amazon.de...22650761&sr=1-3

Der Schatz von Caboblanco http://www.amazon.de...2650789&sr=1-27

Kalter Hauchin kansikuvaa tuli joskus kauhisteltua.

Chato's Land (Michael Winner, 1972)



Karu tarina aseista, väkivallasta, rasismista, ihmisjahdista ja tietenkin kostosta karuissa maisemissa, karu ja vaitelias jätkä Bronson pääosassa. High concept ‑tason avauksesta siirrytään vauhdikkaasti ajojahtiin ja lynkkaysporukan kasaamiseen, vaan touhun kehittely ei jää siihen, kun minuutteja kuluu ja hahmot alkavat ottaa syvyyttä. Pidäkkeetöntä miehistelyä riittää ja hienoa tematiikkaa on tarjolla. Itse Bronson vain parilla repliikilläään on erittäin vakuuttava, enemmän luonnonvoima kuin ihminen, jopa niin vakuuttava että tuolla fysiikalla voi Tarzan-asunkin antaa anteeksi. Enemmän screen timea saa Jack Palancen johtama kotikutoinen lynkkausjoukko, josta itse Palance nousee shown tähdeksi. Hahmot on kirjoitettu mainiosti: läpimädissäkin yksilöissä on jotain inhimillistä tai jopa moraalista, puhtoisenkin oloiset kaverit tekevät karmeuksia, eikä silmitön kosto ja verenhimo suuntaan tai toiseen kysele motiiveja tai syyllisyyksiä. Jäi sellainen kutina, että tästä voi kehkeytyä ajan kanssa itselleni yksi kovimmista 70-luvun jenkkiwesterneistä.

Päivän Hänet täytyy tappaa/Love and Bullets hinta huuto.netissä 30 euroa. Ei nämä harvinaisemmat tule enää kovin edullisesti vastaan, mutta kovuudesta kannattaa maksaa.

The Mechanic (Michael Winner, 1972)



Kolea, kolea elokuva. Tunnelma ja jatkuva kissa ja hiiri ‑leikki sekä tappajien että uhrien, myöhemmin kahden tappajan välillä, ja vielä tappajien ja heidän tappajiensa välillä (miten niin sekavaa) auttavat kokonaisuutta yli höttöisempien ja / tai logiikkaa uhmaavien kohtien. Alun melkein viisitoistaminuuttinen assasinaatiojakso, jossa taidetaan sanoa tasan yksi sana, on todella hieno. Siinä missä Bronsonin puusta veistetty lärvi on silkkaa mahtavuutta, samaa ei voi valitettavasti sanoa Jan-Michael Vincentistä. Oikein hyvä työnäyte tämä on 70-luvun toiminnasta puutteineenkin ja elokuva johon oli ilo palata lähemmäs 20 vuoden jälkeen. Hyvä hyvä, työpari Bronson – Winner!





The Valachi Papers (Terence Young, 1972)



Aika pahasti samana vuonna ilmestyneen The Godfatherin jalkoihin jäänyt Bronson mafiosona ja perustuu tositapahtumiin ‑elokuva ei ole rehellisesti sanoen isoveljensä mutaan syyttä suotta sotkema unohdettu mestariteos, onhan tässä vikansa, muttei myöskään syystä unholaan painunut täysi pannukakku. Saman nimiseen kirjaan (perustuen Joseph Valachin oikeudenkäyntiin ja tunnustukseen) perustuva tarina mafiasta sen sisältä on miehitetty kovalla ja osaavalla kaartilla, lopputulos on enemmän rosoinen ja vähemmän tyylikäs, ja puoleenväliin asti tarina kantaa mielenkiintoisena ja kaunistelemattomana ajankuvana. Sitten alamäki alkaa, kun loppupuolesta ohjaus menettä pikku hljaa kontrolliaan näyttelijöihin, itse tarinaan ja sen kulkuun. Paketti sidotaan vähän hätäisen oloisesti ja annetaan katsojalle huolimattoman ruttuisena ja nuhjuisena: pettymystä ei niinkään tulisi, ellei ensipuoliskon odotuksia petettäisi niin kovasti. Pikahaulla löytämieni kahden ja kahden-puolen tähden arvioiden sijaan antaisin silti kolme: koska ensimmäisen tunnin tunnelma, koska näyttelijät, koska pienet karut nokkeluudet ja nyanssit käsiksessä, ja tietenkin koska Bronson melko ilmeikkäässä (joskaan ei ihan loppuun asti hanskatussa) roolissa.

Raid On Entebbeä saa näemmä hyvällä kuvalla nykyään

julkaisija Second Sight



http://www.amazon.co.uk/gp/product/B006Z9090G/ref=cm_cr_asin_lnk

The Stone Killer (Michael Winner, 1973)



Vietnam-veteraanit mafian käsikassarana ison luokan salajuonessa, vastassaan Bronson rikosetsivänä. Lou Torrey on periaatteessa mielipiteiltään yhteiskunnallisesti liberaalimpi Dirty Harry, mutta otteissaan yhtä kova tarvittaessa. Epäsuosioon joutunut Vietnamin sota ja rodulliset jännitteet luovat taustan jouhevasti etenevälle kova kyttä ‑elokuvalle; sosiaalista kannanottoa on suunnilleen kuorrutteeksi ja oikeasti touhu keskittyy enemmänkin melko säännöstellysti annosteltuun takaa-ajoon ja väkivaltaan. Homma liukuu puolisen tuntia ennen finaalia vähemmän nautittavaan agenttisekoilusta mausteita ottavaan suuntaan kovan poliisitoiminnan kustannuksella, mikä vaikuttaa uskottavuuspisteisiin väkisinkin. Lopetus on kuitenkin erittäin kova loppuratkaisua myöten, jopa siinä määrin että tähditystä voisi hyvinkin nostaa puolikkaalla ylös. Stone Killer ei pärjää kovassa kilpailussa vuosikymmenensä oikeasti kovimpien poliisielokuvien kanssa, mutta meikäläistä tämä viehätti enemmänkin kuin väsyneenä aikansa tuotteena. En kehtaa puhua unohdetusta klassikosta, hyvin tehtyä perustyötä sen sijaan on saatavilla.

Saksassa on

Master of the World (1961) dvd.tä myynnissä



Robur – Der Herr der sieben Kontinente (KSM Klassiker)



http://www.amazon.de/Jules-Verne-Robur-Kontinente-Klassiker/dp/B007O5K3MY/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1339659450&sr=8-1

Erinomainen näyttelijä ja laatuelokuvia on pitkä lista miehellä. Jostain kumman syystä en juurikaan arvostanut muutamia vuosia sitten niitä tarpeeksi ja tuli hankkiuduttua eroon niistä, kaikki olivat vielä suomijulkaisuja jotka nyt kiven alla.

No, on niitä tullut aikamoinen pino takaisin mutta muutama uupuu vielä(cold sweat, haastaja, breakout).



Love and bulletsistakin on hyllyssä vain tuo global videon täyskuvallinen skandinaavijulkaisu, suomiversiossa taisi kuvasuhde olla parempi?

Carson ( 14.6.2012 10:39)

Saksassa on Master of the World (1961) dvd.tä myynnissä



Robur – Der Herr der sieben Kontinente (KSM Klassiker)



http://www.amazon.de...39659450&sr=8-1

Espanjastahan tämä on löytynyt kiekolla jo hyvän aikaa. Kuva siinä on kuitenkin aika pehmeä, liekö saksajulkaisu parempi..?

perkele ( 29.6.2012 09:42)

Love and bulletsistakin on hyllyssä vain tuo global videon täyskuvallinen skandinaavijulkaisu, suomiversiossa taisi kuvasuhde olla parempi?

Futuren levittävä Love and Bullets – hänet täytyy tappaa dvd on kuvasuhteessa 1.85:1, mutta ei anamorfinen. Tietääkseni elokuvaa ei ole toistaiseksi julkaistu anamorfisena missään päin maailmaa. Global Videon lätty taisi olla aika tökerösti fullscreeniksi kropattu (eikä open matte)?

Bronson ‑elokuvien arvostus kasvaa kuin erektio. Vuosien saatossa tullut siihen pisteeseen, ettei paskoja Bronsoneita ole olemassakaan. DVD:ten jahti jatkuu näiltä osin kiimaisempana kuin koskaan.

Neon Maniac ( 29.6.2012 10:29)

Bronson ‑elokuvien arvostus kasvaa kuin erektio. Vuosien saatossa tullut siihen pisteeseen, ettei paskoja Bronsoneita ole olemassakaan. DVD:ten jahti jatkuu näiltä osin kiimaisempana kuin koskaan.

Aika kovalla prosentilla bronsonit vähintään keskitasoa, jos hän itse ollut pääosassa. Toki mielipiteeseeni voi vaikuttaa on tullut hieman kyllästynyt olo hollywoodin efekti"I have crap or none storyline" tykityksiin, mutta on tässä muitakin wanhoja katseltu kuin bronsot hiljattain...

Telefon (Don Siegel, 1977)



Tässä voi jo aistia lievien liennytyksen aaltojen liplattamista rantavedessä. Siegelin ohjaamassa ja Bronsonin tähdittämässä agenttitrillerissä on ihan kiintoisaa ajankuvaa, hyviä roolituksia, omat uskottavuusongelmansa ja laimeaksi jäävät huipppuhetkensä. Lisää kylmäverisiä otteita ja oikeasti hätkähdyttäviä moraalisia valintoja, kiitos! Nyt jäi tämä puoli pliisuksi ja Pleasencen hahmo valitettavasti kovin yksiulotteiseksi. Suomalainen katsoja saa kokemukseensa väkisin lisäarvoa Åke Lindmanin lärvistä ja lumisesta Helsingistä. Bronson jäi mieleen perushyvänä mutta alisuoriutujana, ihan kuin rooli ei olisi aivan täysillä napannut.