10.1.2011 15:28
Jakel (10.1.2011 14:10)
Lauri Lehtinen (Kahden leffan tiivistäminen yhdeksi on ollut lähinnä amerikkalaisten levittäjien ehdoilla menemistä, mutta eipä se tuotantoa ole hyödyttänyt länsimaisilla markkinoilla. Once Upon a Time in America ‑tyyppinen tapaus, jossa lyhennetty USA-versio oli kaupallisestikin floppi ja pitkä ohjaajanversio menestyi hyvin siellä missä sitä levitettiin.
Lähinnä mietin juuri tuota, että miksi lyhyt versio on tehty (aka tässä täytyy olla jokin logiikka, ei sitä muuten olisi tehty). Mutta joo, mitä ilmeisemmin mitään syytä ei ole. Tälläisiä levittäjän ehdoilla tehtyjä saksimisia kun ei hirveästi ole niin olettaa aina että asiat on tehty jostain syystä.
Kiinalaiseksi ennätyskalliin elokuvan esituotantovaiheessa tuottaja Terence Chang kosiskeli Hollywoodia ja yritti kaupata tätä uutena Crouching Tigerinä, jossa olisi multiplex-crossover-ainesta idässä ja lännessä. Ehkä olisi ollut, mutta äärimmäisen runsas (ja aasialaiskatsojille olennainen) henkilögalleria, kaksiosainen rakenne ja koko ajan nousevat kustannukset tuntuivat studiopomojen silmissä niin isolta riskiltä, että mitään jenkkirahaa ei tuotantoon pumpattu. Suurta studiodiiliä viimeiseen asti toivonut Terence Chang piti kuitenkin alusta loppuun kiinni siitä, että itään ja länteen myytiin täysin erilaiset versiot, vaikka varmaan jotkut eurolevittäjät olisivat mieluummin ottaneet kaksi elokuvaa. Oli ihme, että R & A ‑festivaali sai ohjaajanversion molemmat osat Suomessa valkokankaalle. Festivaali ei lopulta itsekään uskonut homman onnistumiseen, mutta vanhat Woo-connectionit saattoivat auttaa asiaa.
