Rakkautta & Anarkiaa 2006

wicked clown ( 22.9.2006 16:04)

Host ***

Vittu kun ärsyttää näiden aasialaisten mesoaminen. Kenen mielestä kohtaus "kuolleen" tyttären kuvan luona voi tuntua aidolta?

Eiköhän se kohtaus ollut tarkoitettu ihan vaan vitsiksi.

JaJa ( 22.9.2006 16:15)

wicked clown ( 22.9.2006 16:04)

Host ***

Vittu kun ärsyttää näiden aasialaisten mesoaminen. Kenen mielestä kohtaus "kuolleen" tyttären kuvan luona voi tuntua aidolta?

Eiköhän se kohtaus ollut tarkoitettu ihan vaan vitsiksi.

No sekin tuli mieleen, mutta ei naurattanut ei.

wicked clown ( 22.9.2006 17:47)

JaJa ( 22.9.2006 16:15)

wicked clown ( 22.9.2006 16:04)

Host ***

Vittu kun ärsyttää näiden aasialaisten mesoaminen. Kenen mielestä kohtaus "kuolleen" tyttären kuvan luona voi tuntua aidolta?

Eiköhän se kohtaus ollut tarkoitettu ihan vaan vitsiksi.

No sekin tuli mieleen, mutta ei naurattanut ei.

Mun kohdalla taisi olla leffan ainoa kohta, joka nauratti. No eihän se mikään komedia ollutkaan.

JaJa ( 22.9.2006 18:21)

No eihän se mikään komedia ollutkaan.

Ööm, mä olen varmaan katsellut ihan eri Hostin.



Juhuu, eilen sitten oli vihdoin todella onnistunut päivä:



Infamy

Erittäin kiinnostava ja hyvin kulkeva graffitidokumentti. Helvetti, olisin voinut katsoa tunnin tai kaksi pidempään... Diggasin aivan saatanasti philadelphian tageista. Aivan SAIRAAN mageita. Melkein teki mieli mennä ostamaan (tai nyysimään) magic markereita kaupasta.

Festareiden parasta antia.



Glamorous Life Of Sachiko Hanai

Loistava paikko kun Miikeltä ei tullut tänä vuonna mitään siistiä. Hauskaa huumoria, hyvää kieliposkella asennetta (joskin tahallinen ja tarkoituksellinen kömpelyys tavallaan myös ärsytti) ja kuuma-uu-mama piehtaroimassa.

Festareiden parasta antia.



Chai-lai

Pirtsakka tapaus. Luulin että tämä on taas jotain ö-budjetilla tuotettua thaikuraa, (kuten se yksi keltaisissa väreissä kuvattu transuagenttiparodia parin vuoden takaa) mutta eipä ollutkaan. Tämähän oli lähes oikea toimintaelokuva. Nättei tyttöi ihkudaa, Poy-sian... kuuma-uu-mama! Thaimaalainen huumori on tapaus sinänsä mutta onneksi tässä ei sitä aivan liikaa ollut – eikä ihan siitä vetelimmästä päästä. Lopussa ikävä kyllä pilkin vähän doupista huolimatta.

Festareiden parasta antia.



Tänään vielä Sheitan ja Wayward Clowd ja homma on osaltani paketissa. Huomenna pitää mennä kirkkoon leikkimään kummisetää... They pull me back in...!



edit:



Sheitan

Helvetin hauska. Kauhu olisi saanut alkaa vähän aikaisemmin.



Wayward Cloud

Menetettyjen mahdollisuuksien perseenpuuduttaja. Ilmeisesti ohjaajalla on ollut elokuvallisen kerronnan manuaali pahasti hukassa sillä kaikki potentiaalisesti hauskat gagit ovat onnistuneesti tuhottu sillä tosiasialla että jokaikinen kohtaus (ekaa ja vikaa lukuun ottamatta) on kuvattu kahden metrin päästä paikallaan jököttävällä kameralla, niin että henkilöt tekevät mitä ikinä tekevätkään kokokuvassa. Kerronnallisesti maailman tylsin ratkaisu jonka jatkuva käyttö läpi elokuvan voi onnistua vain joltain Roy Anderssonin kaltaiselta nerolta – ei kiinalaiselta Nevaheud Wuats'isneimiltä. Kerronnassa ei ole tietoakaan sellaisista perusasioista kuin kuva/vastakuva, ajo, lähikuva, sommittelu, kamerakulmat. Eli tylsyys kymppi. Ja koska "elokuvan" kerronnallinen pysähtyneisyys ei ehkä vielä riittäisi tekemään katsomisesta n. nälkävuoden pituista, on ohjaaja kekseliäästi päättänyt lisätä pläjäyksen pituutta 15-20 minuutilla pudottelemalla pitkin elokuvaa yhdentekeviä musaosuuksia, joissa paskasti laulavat kiinalaiset laulavat paskoja piisejä paskoissa kabareepastisseissa.

(Ruumiin kanssa tässäkin muuten pelehdittiin.)

Art School Confidential ****½

Sopiva sekoitus kyynisyyttä ja rehellisyyttä. Vinoutunut huumori on lähempänä Bad Santaa kuin Ghost Worldia, leffa on sentään Bad Santaa parempi muttei ihan yhtä hyvä kuin Ghost World. Jim Broadbent on mun sankari.



The Science of Sleep ****½

Ihastuttavan lapsellista menoa, parhaimpia unijaksoja ikinä. Ranskalaisen dialogin tekstitys oli aavituksellisesti vituillaan. Aito ja silti täydellisen ihailtava leffa, jo alun rumpusoolo kertoo missä mennään ja tiivistää upean fiiliksen hyvin yhteen kohtaukseen.



Little Miss Sunshine ****

Toinen hyvän fiiliksen elokuva, en keksi nyt mitään huonoa tästäkään. No, lopun perhetanssi taiteili hyvän ja huonon maun rajamailla.



A Scanner Darkly ****

En uskonut tästä oikein mitään, animaatiotyyli sopi huumehöyryjen kuvaukseen loistavasti. Pyöräketju-"debatti" elokuvahistorian nerokkaimpia kohtauksia. Downey Jr varasti välillä koko elokuvan, Keanu Reeves ei vieläkään osaa näytellä. Synkkä loppu toimi oivana vastapainona etupäässä kevyelle pillerihassuttelulle.



Pan's Labyrinth ****

Pisteitä vitusti pelkästään siitä pöydän ääressä istuvasta hirviöstä. Toisaalta leffa on erittäin paljon samankaltainen kuin Devil's Backbone (ajanjakso, lapsi näkee asioita mitä muut eivät, ilkeä pahis). Keijukaisten ym. istuttaminen tarinaan ei itseisarvioiselta cgi-tehosteiden hehkutukselta. Espanjalaiset fasistit eivät ole pahiskategoriassa yhtä korkealla kuin näiden saksalaiset ideologitoverit mutta paremman puutteessa kelpaa.



Sheitan ja 12:08 East of Bucharest kummatkin ***½, Sheitan hyvää kauhua jossa ei sorruttu missään vaiheessa liialliseen verileikkiin ja 12:08 pääasiassa ok-tason komediaa, jonka suurin voima piilee lopun tv-näytöksessä – pitkien ottojen ja arkitilanteista syntyvän huumorin erikoisosaamista parhaimmillaan.



Colour Me Kubrick kans ***½, Malko on loistava ja mm. 2001-sinfonian kuuleminen jäbän kaataessa viskiä kaljatölkkiin on hauska veto.



WTC ja Free Jimmy **, WTC kuolettavan ikävystyttävä nyyhkysiirappia ja Free Jimmy on olevinaan hauska, koska siinä piirroshahmot kiroilevat, vetävät huumeita yms. yms. huumoria joka ei naurata yhtään.

Tiivistetyt totuudet:

Tristram Shandy: Herrasmiehen paljastukset ***½



12:08 East of Bucharest *½

The Aura **½

Sympathy for Lady Vengeance **

The Three Burials of Melquaides Estrada ****

Pan's Labyrinth ****

Naapurini Totoro *****



Taxidermia ****

The Death of Mr. Lazarescu ***½

Goblin ***



Takeshis' *

The Host **

The Wayward Cloud **

Three Times ***½

The Glamorous Life of Sachiko Hanai **

The Great Yokai War *½

Parineeta ***



Princesses ***



Glastonbury ***

American Hardcore ***½



Dave Chappelle's Block Party ****



Art School Confidential *½

Jonestown: The Life and Death of People's Temple ****

Quinceañera ***



Höh, onnistuin näemmä missaamaan Lens Politica, French Touch Selection ja Villi pohjola ‑sarjat kokonaisuudessaan...

Loput sarjakortista:

Sheitan ****+



Hulvaton musta komedia! Visuaalisesti kekseliäs ja tyylikäs aina teknon tahtiin sykkivistä alkuteksteistä lähtien. Ranskasta tulee jatkuvasti näitä meneviä kikkailuleffoja. Kataloogissa tyyliä verrattiin Jan Kounenin ja niin lähellä se olikin, että ohjaaja olisi voinut olla sama. Juoni paljastui vielä lopussa omaperäisemmäksi kuin alkuun vaikutti palasten loksahdellessa paikoilleen pitkin kestoa. Välillä oli tyhjäkäyntiä, mutta loppu oli sen verran messevä, että fiilikset olivat ihan katossa tän jälkeen. Päähenkilöt olivat törppöydestään huolimatta tavallaan sympaattisia. Särmää lisäsivät pienet yksityiskohdat kuten aito koiran runkkaaminen ja rotan (tai jonkun) suolia kiskovat linnut. Cassel sekoilee sellaisella antaumuksella ettei mitään tolkkua. Tuli vitun hyvälle tuulelle.



Nana *



Tyhjänpäiväistä söpöilyä.



Sympathy for lady vengeance ***



Kostovaihe on yksinkertaisesti mahtava. Sitä ennen aika päämäärättömän oloinen. Sysimusta huumori pelastaa paljon. Hienoinen pettymyksen maku jäi, erityisesti paskaan soundtrackiin. Tässä oli ainakin kuusi samaa näyttelijää kuin Oldboyssa. Pahiksena olisi voinut olla joku muu kuin Choi-Min Sik. Muistan hänet aina Oldboysta ja sympatiat olivat automaattisesti hänen puolellaan vaikka melkoista ihmishirviötä tässä esittikin.



Time **



Nojaa...Onneksi kevyempi kuin Kim-Ki Dukin leffat yleensä. Ei olisi pitänyt alkaa katsomaan tätä niin väsyneessä tilassa.



The Host ***



Kauniisti kuvattu ja välillä hauska. Mutantin ensiesiintyminen oli tiukka, katsoja tempautuu ihan kympillä mukaan paniikissa juoksevien ihmisten joukkoon. Alkupuolella oli muutenkin siistiä tunnelmointia. Loppujen lopuksi mutanttitoimintaa oli kuitenkin liian vähän ja hommaa venytetään aika tavalla.

Voynich ( 24.9.2006 22:46)

Sheitan



Tuli vitun hyvälle tuulelle.

Tismalleen!

Jotain tällastä:

Taxidermia ****

The Host **

Reincarnation *1/2

The Glamorous Life of Sachiko Hanai ***1/2

Grizzly Man *****

12:08 East of Bukarest ***1/2

Dave Chappelle’s Block Party **1/2

Fakiiri ***

Takeshis' **

Re-Cycle **

4:30 ***

A Scanner Darkly ****

Sun ***

Little Miss Sunshine ***1/2

Awesome; I Fuckin’ Shot That! **

Jonestown: The Life and Death of People’s Temple ***1/2

Divided States of America **1/2

Time (Hetki Lyö) ***

Colour Me Kubrik ***

World Trade Center *1/2

Art School Confidential ***1/2

Science Of Sleep ****1/2

Something Like Happiness ***

Pan's Labyrint ***1/2

Sheitan ***

Nana **1/2

Three Times ****

Tristram Shandy: A Cock and Bull Story ****



Aikasemmin nähdyt:



Tideland ***1/2

The Wayward Cloud ***

Manslaughter **

Death of Mr. Lazarescu ****

Bothersome Man ***1/2

Haluaisin eisttää virallisen kiitoksen Rakkautta ja Anarkiaa organisaation Janne Timoselle, jonka ansiosta moni asia sujui mallikkaasti. Kiitoksia myös muille hanslankareille, joiden kanssa olin tekemisissä.

Voynich ( 24.9.2006 22:46)

Sheitan ****+



Hulvaton musta komedia! Visuaalisesti kekseliäs ja tyylikäs aina teknon tahtiin sykkivistä alkuteksteistä lähtien. Ranskasta tulee jatkuvasti näitä meneviä kikkailuleffoja. Kataloogissa tyyliä verrattiin Jan Kounenin ja niin lähellä se olikin, että ohjaaja olisi voinut olla sama.

Lopputeksteissä muuten vilahti Kounenin nimi. En ehtinyt tsekata missä yhteydessä.

Red Right Hand ( 23.9.2006 11:11)

Wayward Cloud

Menetettyjen mahdollisuuksien perseenpuuduttaja. Ilmeisesti ohjaajalla on ollut elokuvallisen kerronnan manuaali pahasti hukassa sillä kaikki potentiaalisesti hauskat gagit ovat onnistuneesti tuhottu sillä tosiasialla että jokaikinen kohtaus (ekaa ja vikaa lukuun ottamatta) on kuvattu kahden metrin päästä paikallaan jököttävällä kameralla, niin että henkilöt tekevät mitä ikinä tekevätkään kokokuvassa. Kerronnallisesti maailman tylsin ratkaisu jonka jatkuva käyttö läpi elokuvan voi onnistua vain joltain Roy Anderssonin kaltaiselta nerolta – ei kiinalaiselta Nevaheud Wuats'isneimiltä. Kerronnassa ei ole tietoakaan sellaisista perusasioista kuin kuva/vastakuva, ajo, lähikuva, sommittelu, kamerakulmat. Eli tylsyys kymppi. Ja koska "elokuvan" kerronnallinen pysähtyneisyys ei ehkä vielä riittäisi tekemään katsomisesta n. nälkävuoden pituista, on ohjaaja kekseliäästi päättänyt lisätä pläjäyksen pituutta 15-20 minuutilla pudottelemalla pitkin elokuvaa yhdentekeviä musaosuuksia, joissa paskasti laulavat kiinalaiset laulavat paskoja piisejä paskoissa kabareepastisseissa.

(Ruumiin kanssa tässäkin muuten pelehdittiin.)

En tiedä onko tästä aiheesta mitään järkeä vääntää kättä, mutta haluisin noin aluks vaikka sanoa, että musta minkään taiteen tekemiseen ei ole olemassa mitään sääntöjä. Konventionaaliset kuva-vastakuva, kerronta, jne paska on musta pidemmän päälle todella pitkästyttävää ja epäkiinnostavaa.



Jos et nähnyt sommitelmia, tai kuvakulmia Tsai Ming-liangin elokuvassa niin taisit katsoa persesilmällä. Se, että elokuva on kuvattu lähes kokonaan staattisista kaukokuvista on juuri tämän ohjaajan tyyli... Siitä joko pitää tai ei pidä.

JoonasS ( 25.9.2006 02:49)

Dave Chappelle’s Block Party **1/2

Awesome; I Fuckin’ Shot That! **

Onks tää nyt jotain entisen räppidiggaajan antipatiaa? Miten joku ei voi pitää Block Partystä?

(The Lukewarm.) ( 25.9.2006 12:46)

En tiedä onko tästä aiheesta mitään järkeä vääntää kättä, mutta haluisin noin aluks vaikka sanoa, että musta minkään taiteen tekemiseen ei ole olemassa mitään sääntöjä. Konventionaaliset kuva-vastakuva, kerronta, jne paska on musta pidemmän päälle todella pitkästyttävää ja epäkiinnostavaa.



Jos et nähnyt sommitelmia, tai kuvakulmia Tsai Ming-liangin elokuvassa niin taisit katsoa persesilmällä. Se, että elokuva on kuvattu lähes kokonaan staattisista kaukokuvista on juuri tämän ohjaajan tyyli... Siitä joko pitää tai ei pidä.

No, ei väännetä. Musta vaan gagit olisivat toimineet paremmin jos kuvallisen kerronnan saralla jotain muutakin olisi yritetty. 100 minuuttia paikallaan seisovaa kameraa on suht puuduttavaa ja kuten sanoin, joku Roy Andersson tekee sen "vähän" paremmin ja kiinnostavammin. Tai Warhol. Tai Kitano. Tai Chaplin. Mut tää on vain mun mielipide.



Mitä konventionaalisuuteen tulee, niin eiköhän koko elokuva lajina ole alkanut about niin että kamera seisoo paikallaan, ja jengi haahuilee lavalla tai juna saapuu asemalle... tai Arvi Lind kertoo uutisia. Eli eihän tässä edes puhuta mistään epäkonventionaalisista tyylillisistä ja/tai kerronnallisista ratkaisuista. Sitäpaitsi noi mun esimerkkinä mainitsemani (muutamat) kerronnan peruskeinot ovat juuri sen takia peruskeinoja että niitä voidaan käytännössä muokata lähes loputtomiin: ei joku kuva/vastakuva ole yhtä kuin se miten sitä käytetään tv:n haastatteluohjelmassa. Itseasiassa tässä elokuvassa se lopun spermanruikkiminenhan noudatti täysin perinteistä kuvallista kerrontaa: oli 180 astetta, kuva-vastakuvia monella eri tapaa varioituna, lähikuvat, puolikuvat, erikoislähikuvat ja kokokuvat vuorottelivat, jne. jne.



No anyways, kyllä mä toki snaijaan sen että pysähtyneisyyteen liittyi selkeästi joku ohjaajan pyhä tarkoitus: ei ole sattumaa että eka ja vika kohtaus (plus kabareeosuudet) ovat toteutettu elokuvan tekemisen perusjuttuja noudattaen.

Loppuraportti:

Paljon leffoja nähty. Työt, opiskelut, parisuhteet jne. hajalla. Staffi hoiti hommansa hyvin, ja käytännön järjestelyt toimivat muutamaa mokaa (esim. katalogin myöhästyminen) lukuunottamatta melkoisen kitkattomasti. Esim. Reincarnationin puuttuvista teksteistä tuli heti havainnon jälkeen ilmoitus hiff.fi:hin, mikä tosiaankin on se paikka mistä ihmiset tietonsa hakevat.



Kiitän festivaaliministeriötä ja ‑duunareita.





Tough Enough ****+



Yllättävän hyvä. Pusher III:n peruuntuminen jätti tyhjiön festareille, mutta Tough Enough oli onneksi samankaltaiseen tyyliin tehty, rankka ja melkein yhtä hyvä kertomus nuoresta huumekuriirista, jota miltei koomisen häijy jengi pieksee ja ahdistelee koulussa. Tuntemattomat näyttelijät, vahvat sivuosasuoritukset ja masentava Neukölln tapahtumapaikkana luovat uskottavuutta, joka on totaalisesti poissa vastaavista amerikkalaisista tuotoksista. Muutenkin tuoreen oloisia ja tavallaan yllättäviä juonenkäänteitä, tai pikemminkin kehityssuuntia, ei kuitenkaan onneksi mitään uskottavuuden illuusiota rikkovia shyamalanta- tai tarantinokkeluuksia. Turkkimafia for great justice. Suosittelen. Lopputekstibiisin nimi ja tekijä olisi kiva tietää.





Fakiiri ****-



No heh-heh, juuri kun luulin selviäväni festareista ilman pakollista helanderlyhäriä, niin tämä näytettiin lupaa kysymättä ennen Pan's Labyrinthia. Ja kas, viimeinkin hyvä Helander-pätkä. Vaikka jälleen kerran kyseessä oli yhden idean teos, niin sentään idea ja ajoitus toimivat tällä kertaa.





Pan's Labyrinth ****



Odotukset olivat kovat, mutta niin oli Pan's Labyrinthkin. Devil's Backbonen hienoa kaavaa käytettiin ehkä vähän turhankin uskollisesti. Elokuvan pahin ongelma oli ehkä mainostuksessa käytetty kuva käsisilmäörkistä, se nimittäin ohjasi odotukset osittain väärille alueille: Tässähän ei lopulta ollut kuin pari (loistavaa) fantasiaolentoa, joista parhaat oli jo näytetty etukäteen. Ainakin lopussa iski hieman vajarit kun ei enää esiteltykään uusia friikkimutantteja. Toisaalta parempi pelata varman päälle kuin tunkea sinne loppuhuipennukseksi joku paska Hellboy-tyylinen MAAILMAN ISOIN JA HURJIN cgi-hirviö.





Sheitan ****



Ranskasta on tullut viime vuosina mukavan vimmaista kamaa. Jan Kounenin bongasin itsekin krediiteistä enkä ollut yllättynyt, näillä tyypeillä taitaa olla joku kerho. Yksi eniten turpaanvetohaluja herättävistä näyttelijöistä eli Vincent Cassel oli yksinkertaisesti loistava, Steve Coogan move over. Kuumassa lähteessä tapahtuva kohtaus oli kuumottavuudessaan ja pahaenteisyydessään aivan omaa luokkaansa. Ikävä kyllä loppupuolella vähän haaskattiin alun kasvattamaa potentiaalia. Aivan loppu oli kyllä taas asiallinen. Sheitan ei ollut aivan yhtä hyvä kuin muotovalio Calvaire (The Ordeal), mutta ehdottoman piristävää landekauhua.





Jonestown... ***



Enpä osannut odottaa, että tuota menoa on dokumentoitu näin laajasti (jopa videokuvaa "ihmeparantumisesta"). Tuntui silti, että paljon jätettiin kertomatta ja jotkut älyttömiltä kuulostavat yksityiskohdat sivuutettiin nopeasti ilman lisäselvityksiä. Jeez.





NANA ****++



Uskollisin/onnistunein sarjiskäännös ikinä? Kummatkin Nanat, Ren ja Yasu olivat ilmiömäisiä, kuin suoraan mangasta ja animesta repäistyjä, ällistyttävää. Shin oli onneksi hieman muutettu uskottavammaksi punk-jäbäksi ja Nobukin miehekkäämmäksi. Hyvä näin, muuten olisi koittanut uskottavuusongelmia valkokankaalta katsottaessa. Black Stonesin ja Trapnestin biisitkin kuulostivat hyviltä ja toimivat.



Tottakai NANA on pinnallinen teos, se kertoo nuorten pinnallisista unelmista. Silti suuret tunteet välittyivät uskottavasti. Japanille immuunit voivat vähentää ainakin yhden tähden arvosanasta.





Sympathy For Lady Vengeance ***-



Ei oikein jaksaisi enää tällaista. Naisvankilamenosta tuli mieleen väkisinkin mielenkiintoisemmat Female Convict Scorpionit, eivätkä ne osuudet toimineet kuin hetkittäin. Silti täytyy nostaa hattua tavasta, jolla koston ajatus ikäänkuin nostettiin ruumiinavauspöydälle ja sitä ihmeteltiin piiitkään antamatta katsojalle helpotusta. Choi-Min Sik oli juuri tämän jonkun mainitseman retroaktiivisen sympatian takia ainoa oikea valinta rooliinsa.





Re-Cycle **



Perustoimivan pelottelualkupuoliskon jälkeen selvisi nopeasti ja kristallinkirkkaasti järkyttävä totuus: Juoni on tyhmimpiä ikinä. Pari sinänsä toimivaa mielikuvitusvisiota eivät enää pelastaneet maata kohti kieppuen syöksyvää elokuvaa. Lopusta 30 mins ainakin pois. Elokuva ei siitä paranisi, mutta kärsimyksen määrä vähenisi. Pang-veljeksille nappia otsaan jo.





Tristram Shandy **½



Jotain itsereflektiivistä postpostmodernistimenoa. Liian vaikeaa minulle. En ole lukenut kirjaa, en tiedä kuka on Alan Partridge, en pidä Winterbottomista, en tajunnut yhtään mitään. Coogan ei ole vielä tarpeeksi ikoninen tehdäkseen tällaisia leffoja. Jos esim. George Bush alkaisi itseironiseksi, sitä jaksaisi ehkä vielä katsoakin. Vaikka elokuvan hahmoilla saattaa olla keskenään hyvä meno ja "hyvää läppää", se ei takaa sitä että katsomossa nautitaan sen seuraamisesta. Parit hyvät kohtaukset eivät onnistuneet viihdyttämään tarpeeksi lukuisten turhien ja tylsien aiheuttamien, lukuisten suvantovaiheiden sietämiseksi. Coogankaan ei ollut mitenkään erityisen hauska tällä kertaa. Tosin hän vetäisi ällistyttävän Al Pacino ‑imitaation lopputeksteissä (mitkä olivatkin paras jakso koko elokuvassa).







Parhaat: Borat, Art School Confidential, Tough Enough, Sachiko, NANA, Taxidermia

Huonoimmat: Takeshis', Reincarnation, Re-Cycle





Missatut, katsomislistalla: Grizzly Man, Pusher III, Science of Sleep

Liian myöhään katalogista löytyneet: The Aura (diggasin kovasti Nine Queensista)