Rakkautta & Anarkiaa 2006

JaJa ( 12.9.2006 09:58)

Onko Pan's Labyrinth tulossa teattereihin Suomessa?

Jep. Marras/joulukuu.

Young Hova ( 12.9.2006 14:11)

JaJa ( 12.9.2006 09:58)

Onko Pan's Labyrinth tulossa teattereihin Suomessa?

Jep. Marras/joulukuu.

Ei tule vielä noin pian, aikaisintaan tammikuussa.



Aloittaako Röyhkä jo ennen yhtätoista?

Flash ( 12.9.2006 17:57)

Young Hova ( 12.9.2006 14:11)

JaJa ( 12.9.2006 09:58)

Onko Pan's Labyrinth tulossa teattereihin Suomessa?

Jep. Marras/joulukuu.

Ei tule vielä noin pian, aikaisintaan tammikuussa.



Aloittaako Röyhkä jo ennen yhtätoista?

Ei tuosta aikataulusta vielä ole mitään tarkempaa tietoa. Olgan keikka ainakin on varmaan jo siihen mennessä ohi.

Timonen (taas) hoitaa, eli propsit vaan sinne viitsimisestä / ehtimisestä.

Voisin kommentoida tämän vuoden R&A- mainosta, eli varmaan heikoin mainos vuosiin, varsinkin viime vuotisen tosi päräyttävän samurai-pojan jälkeen.



Mainoksen väittämä ei välity, sillä katsojan on vaikea päätellä, että ihmiset hotellihuoneessa ovat rokkitähtiä. Mainos kuitenkin perustuu aika pitkälti sen tajuamiseen. Tätä ongelmaa tuskin on elitistien keskuudessa (eihän?) mutta aika monelta tuo saattaa mennä ohi.

Mitä väliä jos mainos menee joltain urpoilta ohi. Tän maan mainosmeininki on muutenkin niin käsittämättömän jälkeenjäänyttä (vika ennen kaikkea mainostajien varovaisuudessa), että tekis mieli antaa mitali jokaiselle oivallusta vaativalle mainokselle. Ei tarttis montaa jakaa vuodessa.

Kyseinen mainoshan ei muutenkaan ole kovin nerokas. Päinvastoin,se elää siitä että kaikki sen läpän tajuaisivat, mutta se ei välity siitä mainoksesta, koska "rokkitähtiä" ei näytetä kunnolla. Jos tarinaa esimerkiksi kuljetettaisiin rinnakkain samaan aikaan yhdessä rokkitähtien kanssa se voisi toimia paremmin. Muuten olen kyllä Hoyan kanssa samaa mieltä.

Dotcom ( 12.9.2006 20:14)

Mainoksen väittämä ei välity, sillä katsojan on vaikea päätellä, että ihmiset hotellihuoneessa ovat rokkitähtiä.

Dotcom ( 12.9.2006 22:29)

tajuaisivat, mutta se ei välity siitä mainoksesta, koska "rokkitähtiä" ei näytetä kunnolla. Jos tarinaa esimerkiksi kuljetettaisiin rinnakkain samaan aikaan yhdessä rokkitähtien kanssa se voisi toimia paremmin.

Ne telkkarinsinkoajat on niitä rokkitähtiä. Huoneen asukkaat on vaan honeymoonilla.

Heh heh. Musta ne näytti aika perusnuorilta, ei ainakaan rokkitähdiltä.

United 93:n alussa näytettiin. Ei tullut mieleenkään että kukaan noista voisi olla rokkitähti (?), hauska mainos silti.

Näyttäisivät olevan Tampereen meiningit

intternetissä nähtävillä.

Heh, itsekin näin United 93:n alussa ja naureskelin että onpa otettu kirjaimellinen lähestymistapa. Spotti oli mielestäni muuten varsin toimiva ja ajankohtainen, mutta voi helvetti sitä musiikkia mikä alkoi lopussa soimaan. Ehkä ankeinta kuraa ikinä. Tyyppiesimerkki kliimaksin latistamisesta.

Ai ne oli rokkitähtiä ne telkkarinsinkoajat. Näyttivät tavan anarkisteilta.

Hmmm. Matti-myöhäisenä pääsen vasta nyh ostelemaan lippuja. Aika paljon kiinnostavia elokuvia pyörii jo heti tänään, Taxidermiasta lähtien. Onko kukaan nähnyt tämän illan thai-pöllöilyä? Vaikuttaisi oikeanlaisen typerältä tavalta päättää eka ilta ja ehkä bissen kera.

R&A 2006 mainosspotti on nähty nyt kolmesti, eikä ne telkkarinviskojat todellakaan näytä miltään rokkareilta.

Ne kolme elokuvaa:



Awesome, I Fucking Shot That – todella hyvä, juuri sitä mitä pitikin. Ei puuttunut kuin joku jenkkibimbo yleisön joukossa tissejä vilauttamassa.



The Host – allekirjoitan Hovan arvion ylipituudesta ja ‑sentimantaalisuudesta. Muuten tämä oli tosi asiallinen viihdesikailu. Lisää tällaista Hollywoodiin.



Reincarnation – säästän pahimmat vittuilut taas Shockylle ja Jannelle, mutta ensimmänen puolituntinen oli tasapaksua, vanhoja kaavoja mielenkiinnottomasti ja kauhuttomasti toistavaa japsipotaskaa. Jätän mahdollisen uusintaesityksen ilolla väliin. Vuokraan ehkä devarin, kun se kuitenkin kohta tulee Futuren kautta.

Tähän mennessä nähdyt:

Glastonbury – Suunnilleen niin pätevä kuin festareista kertova dokumentti voinee olla. Urposti pukeutuneet britit sekoilevat, musiikki aikalailla sivuosassa.



Tristram Shandy – Juuri sellaisia nokkeluuksia kuin ennakkoon kuulemien kommenttien perusteella ja tekijät huomioonottaen uskalsi odottaakin. Harvakseltaan äänenrepeilyjä, mutta jatkuvasti sai virne naamalla hihitellä. Voisi katsoa uudestaan vaikka aika lähitulevaisuudessakin.



Quinceañera – Hyvää maanläheistä laatudraamaa, varsin nautittava katselukokemus. Ei juuri omaperäisyyttä eikä anarkiaa, mutta ei tämä toisaalta kaivannutkaan.



The Great Yokai War – Meluisaa, huonoihin CGI-tehosteisiin nojaavaa lastenelokuvaa. Pari toimivaa jaksoa ei paljoa pelasta.



American Hardcore – Aina voi napista joidenkin bändien puuttumisesta sun muusta, mutta kuitenkin positiivisen kattava, sopivan rajattu ja vetävästi koostettu katsaus. Kovia (mutta lyhyehköjä) liveklippejä, etenkin Bad Brainsiltä (innosti pistämään muutaman päivän päästä julkaistavan live-dvd:n ennakkotilaukseen).



Parineeta – Bollywoodiksi melko hillittyä tunteidenilmaisua ja lyhytkestoisuutta (vain hieman yli 2 h). Kaunis katsoa, tietysti, eikä pettänyt muillakaan osa-alueilla.



The Glamorous Life of Sachiko Hanai – Runsas pehmonussiminen alkaa tylsistyttää nopeasti eikä muu meno ole tarpeeksi vauhdikasta. Bush-läpät sekä parit muutkin jutut silti naurattavat ja Kuroda näyttää hyvältä.



The Wayward Cloud – Liian haastavaa katsottavaa väsyneeseen krapula-aamuun. Jos olisin tiennyt näin pirun hitaaksi, en olisi erehtynyt katsomaan. En saanut juuri mitään irti tästä, mutta jäi fiilis, että olisi toisessa tilanteessa voinut kolahtaakin.



Taxidermia – Kauttaaltaan loistava. Festareiden paras tähän mennessä.



The Host – Melko kehno, ei innostanut paitsi aivan hetkellisesti. Allekirjoitan Discon mielipiteen samaa mieltä Hovan arvion kanssa olemisesta.



Pusher 3 – Trilogian heikoin, ei aiheuta samanlaista myötäkuumotusta kuin mestarilliset edeltäjänsä, mutta silti hyvä, tottakai.

Väliaikaraportti 1:

Mainosspotti nähty nyt kolme kertaa kokonaan, kaksi kertaa vain loppu. Biisi on alkanut kuulostamaan paremmalta, mutta alkaa edelleen laimeasti.



Babel ****+



Erinomaisesti alkoi festari. Näyttelijät pistivät parastaan, ja jo hyvinkin pienet ilmeet ja sanat kertoivat kokonaisia sivutarinoita. Olen sikäli kieroutunut, etten ole erityisemmin piitannut japanilaisista koulutytöistä, mutta nyt pitää tarkistaa tuotakin suuntautumista (ja ehkä lähteä hammaslääkäriksi japseihin).



En kyllä tajua tuon lippupolitiikan hienouksia: Jengille, joka on jonottanut yli tuntia ennen lipunmyynnin alkamista, myytiin ei-oota (lippupiste). Itse näytöksessä kuitenkin oli vapaana varmaan lähemmäs sata paikkaa. Nice.





Renaissance ***



Jumalaisen näköinen, mutta tylsä spektaakkeli, jonka suurin ongelma saattaa olla sama kuin Steamboyssa, Appleseedissa yms: Tarina fokusoituu loppupuolella johonkin pateettisen typerään maailmanloppuvisioon hahmojen oman kehityksen sijaan. Renaissancen alkupuoli toimi vielä varsin hyvin, mutta lopulta sekä päähenkilön että tarinan steriili ja arvattavan tylsä kliseisyys alkoi latistamaan kokonaisuutta. Pelkkä Akiran, GITS:n ja parin muun lähteen kopioiminen ei riittänyt järin pitkälle, onttous ja tiukkapipoisuus loisti läpi. Todella sääli että näinkin upean näköinen jälki menee suureksi osin hukkaan keskitason käsikirjoituksen vuoksi. Esim. Konamin nerokasjuonisesta Snatcher-videopelistä saisi tällä tekniikalla vuosituhannen tykeimmän leffan.





The Host ***½



The Host sentään siirtyi suoraan asiaan. Olin ällistynyt monsterin uskomattomasta teknisestä toteutuksesta, kunnes lopputeksteistä ilmeni että asialla olikin WETA eikä korealaiset. Tai no, olen vieläkin hieman ällistynyt. Alkukohtaus labrassa oli hillitön. Jenkkivastaisuus ei sinänsä yllätä, se taitaa olla vielä suurempi kansanhuvi tuolla kuin täällä. Keväällä osuin Seoulissa isoon mielenosoitukseen, jossa rutiininomaisesti vastustettiin sotilasyhteistyötä USA:n kanssa. Arviolta tuhannet poliisit valvoivat hulinaa, testailivat kyynelkaasua ja virittelivät vesitykkejä (Mielenosoituksessa vastustettiin myös e-korealaisten poliisien tavaramerkkiä, mielenosoittajiin kohdistettavaa legendaarisen brutaalia väkivaltaa.) Ainiin, hieman ihmetyttää R&A-katalogin luonnehdinta siitä kaapatusta tenavasta: "hehkeä opiskelijaneito"



Muuten komppaan Spiritual Boxeria Discon mielipiteen allekirjoittamisesta samaa mieltä Hovan arvion kanssa olemisesta.





Reincarnation *½



Miksiköhän en ollut lainkaan yllättynyt, että jo heti festareiden ekasta japsileffasta oli unohtunut tekstit, ehkäpä sinne Mikkelin suureen tekstitysvarastoon? Déjà vu... Bio Rex, R&A, japsileffa, ei ymmärrettävää tekstitystä. The story of my life. Raskauttava asianhaara tässä on, ettei näköjään viime vuotisesta Millennium Actress-mokasta ole opittu juurikaan mitään.



Itse leffa nyt oli teksteistä riippumatta onnettoman yksioikoinen ja typerryttävän tylsä Ju-On + Hohto vedätys. Shimizun ohjaustaidot siis jatkavat huononemistaan.





Chai-Lai: Dangerous Flowers **½



No heh-heh. Kivat bosat sillä Rosella. Petchtai Wongkamlao oli miedosti positiivinen ylläri, muttei viihtynyt kankaalla tarpeeksi kauaa. Huvittavia mättöjä, tytöt tiesivät minne potkia . Kaikenkaikkiaan aivovammaista menoa ja peittosi ainakin Charlie's Angels ‑leffan (mikä ei ole tosin erityinen saavutus). "Grope her ass!", "Shit! You touch my boobs"...