Modernismi / Postmodernismi

Volonte ( 20.1.2006 22:29)

Lazer ( 20.1.2006 21:14)

JMustonen ( 20.1.2006 19:10)

Toisaalta Lukewarmin väitteeseen, että "Elitistit eivät klassikoille kumarra, ja harvempi täällä on valmis ylianalysoimaan loppuunkulutettuja elokuvia" toteaisin että harvat jos kukaan meistä elitisteistä olisi tähän edes kykenevä. Lauseeseen sijoitettu ylimielinen ja nuorekas minä ‑muotoinen ja kovin harrastelijapohjainen näkökulma klassikkoelokuvien ylianalysoinnista kertoo enemmälti niiden ymmärtämättömyydestä ja laiskuudesta.

Näin se pitkälti mennee. Mun laiskuus ei noita kaikkia pitkiä viestejä jaksa edes lukea saati vastinetta rustata. Onhan siinä aika kysymyskin, mihin aikaansa haluaa käyttää. Mutta tervetuloa vaan tänne.

Analyysi: elitismi = alyllinen laiskuus yhdistettyna fiilistelyyn ja puhtaaseen kusipaisyyteen.

Let´s see what ike hast o say:

Ensinnäkin JMustoselle, nasevaa tekstiä, joka osuu enemmän kuin naulan kantaan. Kuten itse mainitsinkin (topicin alussa), pohjaan oikeastaan kaikki elokuvia koskevat tulkintani, ja ajatukseni yleensäkin, filosofian, kirjallisuuden ja musiikin opintoihini, jonka vuoksi elokuvan teknisetpiirteet usein vain vilisevät sokeiden silmieni ohitse. Myönnän siis täysin, että pieni tulkintani Inhosta on elokuvaan itseensä nähden hyvin yksitasoinen, joskin tulkintana on (ehkä) itsessään ihan kattava (huom! paljon enemmänkin voisin sanoa, mutta luultavasti se olisi tässä tapauksessa irrelevanttia).

Bogartille, ja kaikille muillekin, pahoittelen naurettavan pitkiä kommenttejani, joita on varmasti todella epämiellyttävä lukea tietokoneen ruudulta. En välttämättä hae tällä, tai millään muullakaan, topicilla varsinaisesti mitään tuon kaltaisia analyysejä (mielestäni en kyllä jaaritellut hirveästi), vaan ehkä jotain kollektiivista analysointia tai sen kaltaista (en taida itsekään tietää oikein mitä).

Young Hova ( 20.1.2006 21:34)

Volonte ( 20.1.2006 22:29)

Analyysi: elitismi = alyllinen laiskuus yhdistettyna fiilistelyyn ja puhtaaseen kusipaisyyteen.

Ain't life sweet!

Eiku, Ain´t modern life sweet!

Yotsuya ( 20.1.2006 18:05)

Elitismiin liittyy mun mielestäni ensisijaisesti sataprosenttisen fiilispohjainen harrastaminen, analyysit ovat toissijaisia.

fiilistely

Korson Antti ( 20.1.2006 20:39)

"Pidätkö enemmän Marilyn Monroesta vai Nicole Kidmanista?" kuulostaa rasittavan intellektuellilta, tuli päänsärky

vittuilu

Lazer ( 20.1.2006 21:14)

Näin se pitkälti mennee. Mun laiskuus ei noita kaikkia pitkiä viestejä jaksa edes lukea saati vastinetta rustata. Onhan siinä aika kysymyskin, mihin aikaansa haluaa käyttää. Mutta tervetuloa vaan tänne.

laiskuus

JMustonen ( 20.1.2006 22:12)

Let´s see what ike hast o say:

Spoileri

Spoileri

Omg!

Ala nyt vaan sano, ettet ymmartanyt ironiaani.

Humeros ( 18.1.2006 14:59)

Näkemyksiä jaottelusta ja muiden suosikkeja kaivataan.

Modernista ja postmodernista viehättää enemmän modernin estetiikka.



Laitan tuon sun jaottelun ihan uusiksi, koska noista ei sovi kuin muutama noihin kahteen luokkaan. Useimmat listaamasi elokuvat seuraavat 1800-luvun esteettisiä virtauksia.



Modernismi:



2. Eraserhead

3. Mansikkapaikka

4. Persona



Symbolismi, vulgaari:



5. Andalusialainen Koira





Symbolismi, muu:



6. Solaris

9. Nykyaika (Chaplin kielsi Nykyajan olevan surrealistinen, mutta näkemyksiä sen surrealistisista piirteistä on esitetty)

8. Lost Highway



Postmodernismi:



1. Mulholland Dr.



Feikattu postmodernismi:



2. Adaptation



Romantiikka:



1. Amerikkalainen Yö

3. Kaikki Tarantinon elokuvat

4. Once upon a time in the West

7. Citizen Kane





Yksi tuplana jäänyt nimi poistettu

Volonte ( 21.1.2006 00:52)

JMustonen ( 20.1.2006 22:12)

Let´s see what ike hast o say:

Spoileri

[spoiler]Omg!

Ala nyt vaan sano, ettet ymmartanyt ironiaani.



edit. ei vittu toimi tuo quote

Juuri päin vastoin.

Humeros ( 21.1.2006 00:08)

Bogartille, ja kaikille muillekin, pahoittelen naurettavan pitkiä kommenttejani, joita on varmasti todella epämiellyttävä lukea tietokoneen ruudulta.

Ei sitä tarvitse pahoitella, hyvä että asiaa riittää. Jonkinlainen tekstin kuitenkin selkiyttäminen olisi hyväksi, että jaksaisi tällainen kärsimätön ihminenkin siihen paneutua.

Jumalauta Humeros, tämä on vahvasti itseironisesti nimetty Elitisti-keskustelufoorumi, ei esimerkiksi analyysien ja tutkielmien harjoittelualue. Enempää ottamatta kantaa siihen mitä tänne saa ja ei saa kirjoittaa sanoisin vain että jos lähdet tieteellisen esitystavan tielle tällaisella keskustelufoorumilla, tee se edes selkeästi. Kaikenlainen luettavuus niin kieliopin kuin monen muunkin asian kohdalla on liirumlaarum-pötköistäsi helvetin kaukana.

Bad Rain ( 21.1.2006 13:21)

Jumalauta Humeros, tämä on vahvasti itseironisesti nimetty Elitisti-keskustelufoorumi,

Puhu vaan omasta puolestasi.

Bad Rain ( 21.1.2006 13:21)

Jumalauta Humeros, tämä on vahvasti itseironisesti nimetty Elitisti-keskustelufoorumi, ei esimerkiksi analyysien ja tutkielmien harjoittelualue.

Blablablaa. Tekee pelkästään hyvää saada tänne hieman vaihtelua ja vakavammin otettua keskustelua elokuvista muullakin kuin haarukka perseessä ‑asteella, nyt kun Ossessionekaan ei ole pahemmin näkynyt.

Koska kaipaat akateemista keskustelua, niin tässä opponointia. Repulsionin viime näkemisestä on vierähtänyt lähes kymmenen vuotta mutta nojaudun muistikuvieni ohella siihen mitä sinä kerrot elokuvassa näytettävän:

Humeros ( 20.1.2006 18:50)

Keskeinen teema Inhossa, tai oikeastaan koko elokuvan ydin, on Carole Ledouxin suunnaton inho seksiä, ja seksuaalisuutta kohtaan yleensäkin.

Tämä on oma tulkintasi? Ei suinkaan peräisin about mistä tahansa inhoa käsittelevästä tekstistä? "Seksualisuus" taidetaan mainita vain jokaikisessä artikkelissa joka käsittelee ko. elokuvaa.

Carolen öiset painajaiset keski-ikäisestä vanhasta miehestä, joka käy hänen päälleen, antavat viitteitä traumaattisista seksuaalisista hyväksikäyttökokemuksista lapsuudessa

Tai ehkä Carole on lesbo? Se että hän tulee hyvin toimeen naisten kanssa tukee ajatusta. Isän kuvan katsominen ei todista mitään. Ehkä isä on jättänyt perheensä Carolen syntymän jälkeen eikä Carole ole ikinä tavannutkaan häntä.



Unohdit myös mainita elokuvan yhden selkeimmistä psykoanalyyttisista elementeistä: nyljetyn kanin joka näyttää sikiöltä. Muistaakseni Carole myös kantaa mätänevää pupua mukanaan... mitä se tarkoittaa? Onko Carol raskaana? Onko hän kokenut keskenmenon? Onko hänelle tehty abortti?

Asunto on ymmärrettävä siten Carolen mieltä symboloivaksi yhtenäiseksi ”tilaksi”, johon katsojalla on välitön pääsy.

/../

Olennaista on, ettei sillä ole enää merkitystä, sillä emme ole enää Carolen pään sisällä, asunto on jälleen pelkkä tavallinen asunto.

Välillä on, välillä ei. Evidenssi ei vakuuttanut. Halkeamat katossa – halkeamat C:n mielessä. Analogia jonka olen muistaakseni lukenut jostain elokuva-arkiston lappusesta. Halkeamat lisääntyvät Carolen romahduksen mukana.

Carolen ponnistelut oven telkeämiseksi kiinni osoittavat viimeisiä onnettomia yrityksiä pitää mielen tasapaino jokseenkin koossa ulkoiselta maailmalta (esim. Colinilta tai hämärältä vuokraisännältä).

Kuulostaa schitzofrenialta. vrt. esim. Spiderin skitsopäähenkilö ja hänen tapansa kääriytyä vaatteisiin, sanomalehtiin jne. Ja kappas artikkeli vuodelta 1965: "Roman Polanski's Repulsion is an inside-out Psycho in which Catherine Deneuve surrenders to schizophrenia in an apartment in London's South Kensington /../"

Modernismiin tottunut tulkitsija olettaa välittömästi, että heidän palatessa kotiin asunto on todennäköisesti täysin sekaisin, mutta mitään ruumiita ei ole olemassakaan (Colin ja vuokraisäntä ovat saattaneet käydä ovella kolkuttelemassa, mutta Carolen mieli on vain jatkanut tarinaa vähän pidemmälle, siis murhiin saakka). Polanski yllättää tapansa mukaisesti ja antaa selviä viitteitä, että kylpyammeessa on todella joku (mielestäni Michaelin katsoessa ammeeseen, sieltä kuuluu miehen ääni).



Ammetta ja olohuonetta ei näytetä siksi, ettei sillä ole enää Carolen kannalta mitään merkitystä. Kuten jo mainitsinkin, ammeessa on äänistä päätellen kuolemaisillaan oleva mies, mutta kuka hän on, se ei liity enää Caroleen millään tavalla.

Tässä mennään jo sikäli outoihin tulkintoihin ettet voi todistaa tuota oikein millään. Ensin oletat että jotta elokuva toimisi mieleisessäsi modernistisessa kehyksessä sen pitäisi edetä tietyllä tavalla. Ja sitten kun niin ei käykään alat ylitulkitsemaan tapahtumia päätelmillä ja tulkinnoilla jotka nojaavat toisiin omiin päättelyihin ja tulkintoihisi, ilman että elokuvan loppua koskeva selityksesi saisi hirveästi tukea siitä tärkeimmästä eli tutkimusmateriaalista, eli elokuvasta itsestään.



Kuinka usein vuonna 1965 näytettiin kauhuelokuvissa ruumiita eksplisiittisesti? Ei kaikkea tarvitse, ja ennen kaikkea, pidä näyttää. Tiedät varmaan termin "off-screen." Se että tyyppi käy kurkkaamassa sohvan takana ja lähtee sitten järkyttyneenä pois on aikalailla tarpeeksi kertomaan siitä ettei kaikki ole ihan reilassa...



Se mitä elokuvassa näytetään sekä se että elokuva kuppaa Psychon suonta seksuaalisesta turhautuneesta sarjamurhaajista, viittaa mielestäni siihen että jengiä kyllä tapetaan. Sen sijaan miksi tapetaan, on hyvä kysymys.

Koska en ole oikein kokenut ilmapiiriä täällä mieluisaksi, niin taidan vätäytyä suosiolla taka-vasemmalle ennen kuin kansannousu kamalaa "wannabe akateemisuuttani" vastaan alkaa muodostua liian häiritseväksi itselleni. Kiitos kumminkin kaikille kiinnostuksesta kommenttehini.

RHH:lle, en ole lukenut ensimmäistäkään sanaa koskaan Inhosta.

Tämä topic on ollut mainio poikkeus foorumin muuten nykypäivänä kovin heikkoon tasoon, älä Humeros vielä luovuta.

Joo, me vellihousut vittuilemme. Ei saa vetäytyä marttyyrin elkein takavasemmalle tässä vaiheessa.

Juuri niin Humeros. Tekstiesi lukeminen on oikeasti mielenkiintoista. Älä masennu siitä, jos muutama tyyppi antaa katkeraa kritiikkiä.