Elitistiset amatöörit maistelevat viinejä

QCine ( 9.12.2007 23:51)

Jotkut kokevat beaujolaisien helppouden vetisyytenä, makuasiapa tämäkin.

Näinhän se on, ja niin on. Sen sijaan jos haluaa maistella jotakin oikein voimakasta, ei-vetistä ja tuhdisti lämmittävää, kannattaa etsiä käsiin pullo, jossa lukee



Shiraz

Tällä lailla kirjoitettuna kyse on nimenomaan uuden maailman viineistä, ei Euroopan tyypillisesti hieman kevyemmistä Syraheista eikä etenkään ranskalaisten Hermitagesta joka myös on se sama rypäle – eräänlainen shirazin reppanaversio. Shirazeja Alkossa riittää ja oikeastaan kaikki joita olen maistanut ovat olleet vähintäänkin OK, parhaimmat loistavia. Kaksi suurta suosikkia kuuluvat Alkon valikoiman parhaimmistoon, eteläafrikkalainen KWV Shiraz ja chileläinen Casillero del Diablo Shiraz. Näissä yhdistyvät shirazien mausteisuus ja pippurisuus kohtuulliseen hintaan. Tosin koska KWV on tuon 52 senttiä halvempi ja viinit muuten tasaväkisiä, usein tulee käveltyä nimenomaan Etelä-Afrikan hyllylle. Kolmas suositeltava, australialainen Peter Lehmann Barossa Shiraz vie sitten shirazin ominaisuudet aivan äärimmilleen. Maku muistuttaa jo salmiakkia, ja suutuntuma on todella kuiva. Hinta on kuitenkin nyt jo 13 eurossa eikä tämä pärjää hinta-laatusuhteella mitaten noille kahdelle edelliselle. Sama koskee myös muita yli kympin shirazeja kuten Rosemountia (Australia) tai Bellinghamia (Etelä-Afrikka), jotka ovat nekin varsin hyviä, mutta 12 euron hinta ei tunnu oikeutetulta ottaen huomioon että KWV ja Casillero irtoavat alle kympillä ja maistuvat vielä hiukan paremmalta. Viimeisin yllättäjä shirazien sarjassa on ollut eteläafrikkalainen The Tower Shiraz, jota en kuitenkaan vielä uskalla virallisesti rankata kun olen vasta kerran maistellut. Vaikutelma oli kuitenkin erittäin positiivinen ja hinnan ollessa vain 8 euroa tällä on potentiaalia lyödä vanhat mestarit hinta-laatusuhteessa.

charlottesometimes ( 8.12.2007 23:30)

Heittäkääpäs vinkkejä juomakelpoisista, halvemmista (max. 20€) portviineista. Litrahinnaltaan halvin (tämä) ei nyt oikein ollut lähellekään muistikuvaa edellisestä juomakerrasta jolloin porttari oli kuin paksua mustikkamehua. Onko noissa alle 15€ versioissa joku oikeasti hyväkin?

Ferreiran LBV on hyvää vähän tietysti vuosikerrasta riippuen. Eräs ihan oikea asiantuntija käski aikoinaan ostamaan kaapit täyteen vuotta 1999, oli kuulemma erinomainen vuosi. En tiedä mikä vuosikerta on alkossa menossa, mutta maistaminen on suht halpaa kun pikkupullo maksaa 8.49€.



Itse pidän myös Graham'sin LBV Portista (0.75l, 16.97€). Taylor's 10 Years Old Tawny Port on takuuvarma herkku, mutta menee vähän yli kahdenkympin (23.90€).



Joskus maistoin jotain tuollaista alle 15€ valkoista porttia joka oli yllättävän hyvää, mutta en nyt kuollaksenikaan muista mitä se oli...

Jos taas mieli ei tee voimakkaan mausteista ja tuhtia punaviiniä vaan haluaa jotakin pehmeää, tasapainoista ja erittäin maukasta, kannattaa oppia myös muualta tuttu kirjainyhdistelmä:

GSM

Rypälesekoitus Grenache + Syrah + Mourvèdre on tuttu monista klassikkoviineistä. Siinä pehmeitä ja samettisia mutta yleensä myös hieman turhan makeita viinejä tuottavan Grenachen makeutta taitetaan mausteisemmalla Syrahilla (aka Shiraz, kts. edellä) sekä Mourvèdrellä. Samaan sukupuuhuun kuuluvat myös viinit, joissa voi Mourvèdren tilalla tai lisänä olla myös Cinsault tai Carignan, tai Mourvèdre voi puuttua kokonaan eli viini on pelkkä GS. Tai lisäksi Grenachen paikalla voi olla sen sisarlajike Grenache Noir. Sekoitussuhteet menevät yleensä niin, että selvästi yli puolet viinistä on Grenachea. GSM-sukupuuhun kuuluvat tyypillisesti laadukkaina pidetyt mutta myös aika kalliit ranskalaiset Châteauneuf-du-Papet, joista Alkon tällä hetkellä edullisin, Le Moulin Teyroud maksaa päälle 18 euroa pullo. Ei yhtään hassumpi ostos silti, kyllä se hyvää on. Sitäkin huomattavasti parempi on lajityypin huippuihin kuuluva Cuvée Exceptionelle Lazaret, joka maksaa peräti 31 euroa pullo – yksi kalleimmista mitä olen koskaan Alkosta ostanut. Loistoviini, mutta silti hinta-laatusuhde on aika kyseenalainen. Nykyään ei enää tarvitsekaan välttämättä suunnata ylihinnoiteltuihin ranskalaisiin saadakseen hyvää GSM:ää. Yksi parhaista maistamistani viineistä Alkossa tällä hetkellä on Hovalle jo edellä suosittelemani Hewitson Miss Harry, jonka vajaan 14 euron hinta on ehdottomasti makuun nähden oikeutettu. Tätä pitää olla hyllyssä aina. Australialaiset ovat muutenkin kunnostautuneet tekemään viinejä eurooppalaisen mallin mukaan, mistä osoituksena on toinen loistoviini Rosemount GSM. 21 euron hintaisena se on kuitenkin ikävässä paitsioasemassa: miksi maksaa niin paljon viinistä, joka on vain yhtä hyvää kuin Hewitson, joka maksaa reippaasti vähemmän? Halvemmista ranskalaisista löytyy kohtalaisia viinejä kuten 8,50 euron arvoinen La Ciboise tai kympin arvoinen Belleruche, mutta ne ovat tasoltaan jo niin selvästi vaatimattomimpia etteivät edes Hewitsonia halvempina pärjää sille hinta-laatusuhteessa. Château Cesseras on jo hieman parempi, mutta niinpä hintakin lähentelee jo 12 euroa. La Cuvée Mythique on myös kohtalaisen hyvä.

Alive ( 10.12.2007 21:20)

charlottesometimes ( 8.12.2007 23:30)

Heittäkääpäs vinkkejä juomakelpoisista, halvemmista (max. 20€) portviineista. Litrahinnaltaan halvin (tämä) ei nyt oikein ollut lähellekään muistikuvaa edellisestä juomakerrasta jolloin porttari oli kuin paksua mustikkamehua. Onko noissa alle 15€ versioissa joku oikeasti hyväkin?

Ferreiran LBV on hyvää vähän tietysti vuosikerrasta riippuen. Eräs ihan oikea asiantuntija käski aikoinaan ostamaan kaapit täyteen vuotta 1999, oli kuulemma erinomainen vuosi. En tiedä mikä vuosikerta on alkossa menossa, mutta maistaminen on suht halpaa kun pikkupullo maksaa 8.49€.



Itse pidän myös Graham'sin LBV Portista (0.75l, 16.97€). Taylor's 10 Years Old Tawny Port on takuuvarma herkku, mutta menee vähän yli kahdenkympin (23.90€).



Joskus maistoin jotain tuollaista alle 15€ valkoista porttia joka oli yllättävän hyvää, mutta en nyt kuollaksenikaan muista mitä se oli...

En ole ihan ajan tasalla noista Alkon hinnoitteluista kun olen roudannut potviinit viime aikoina Portugalista, josta laatuportteja ja hyviä vuosikertoja saa murto-osalla Alkon hinnoista, mutta kyllä hyvät menevät täällä väkisin lähelle 30 euroa. Ferreirat ovat yleensä perushyviä, tällä hetkellä kaapista löytyy pullo Ferreiran vintage porttia vuodelta 2000 ja pullo uutta tuttavuutta viime reissulta, Warre's Otima 10 year old Tawnya. Jossain Faron lentokentällä Algarvessa on kätevä tehdä ostoksia kun siellä on jatkuvat portviinimaistiaiset käynnissä, sillä tapaa tuli tuohon viimeksi mainittuunkin tutustuttua. Warre'silla oli joku hyvä valkoinen kuivakin portti, mutta en muista tarkemmin kun pullo ei ole enää tallessa. Makuelämykseen vaikuttaa aika oleellisesti juoman lämpötila ja vintaget suositellaan yleensä hörppimään vuorokauden sisällä pullon avaamisesta. Tuon Warre's Tawnyn portit tunteva myyjä taas kehotti nauttimaan reippaasti viilennettynä, toimii!

Valpolicella

Italialaisilla on ihan omat rypäleensä, joista he valmistavat erittäin maukkaita viinejä. Valpolicella-rypäleitä ovat Corvina, Rondinella ja Molinara ja niiden sekoituksina syntyvät viinit ovat yleensä samanaikaisesti pehmeitä, runsaita ja mausteisia – eivät niin vahvoja kuin Shirazit mutta eivät myöskään niin pehmoisia kuin GSM:t. Corvinan saattaa joissakin viineissä korvata sen sisarlajike Corvina Veronese. Valpolicella-viinejä on Alkossa useita, erinomaiseen alkuun niiden kanssa pääsee vaikkapa vajaan kympin arvoisella pullolla Valpolicella Superiore Zenato. Myös muita kannattaa toki kokeilla. Oman lukunsa muodostavat Ripasso-viinit, joita Alkosta löytyy myöskin useita. Ripasso-menetelmä perustuu siihen, että jo kertaalleen käytetty perusviini käytetään uudelleen hyödyntäen joko kuivattuja rypäleitä tai hienojen Amarone-viinien käymisjäänteitä. Menetelmän kehittäneen Masin Masi Campofiorin 'ripasso' maksaa Alkossa 14 euroa mikä saattaa kuulostaa paljolta, mutta laatuun nähden hinta on ihan kohdallaan. Ripasso-viinejä Alkosta löytyy tätä kirjoitettaessa seitsemän erilaista ja niiden joukossa on paitsi lajityypin, ehkä kaikkien alle 20 euron viinien kunkku ylipäänsäkin, Zenato Ripassa Valpolicella Superiore – viini jota on pakko elämänsä aikana maistaa ainakin kerran. 18 euron hinta voi jälleen tuntua paljolta, mutta trust me, it's worth it. Zenato on hieman hämmentänyt sekoituksessa lisäämällä sinne neljänneksi rypäleeksi italia-suosikki Sangiovesen. Valpolicella-viinien jalostuneimpia variaatioita ovat kalliit Amarone-viinit, joista halvimmat ovat 25 euron hintaisia ja normaali hintataso on päälle kolmen kympin. Ne ehkä ansaitsevat joskus kokonaan omat kommenttinsa.

Oikein mainio kympin valpolicella: Villalta Valpolicella Ripasso.

http://www.alko.fi/tuotteet/fi/431777

Olipa todella päräyttävä uusi tuttavuus viikonloppuna. On aina vaarallista esittää kovin painokkaita mielipiteitä yhden ainoan pullollisen perusteella, mutta hyvin voimakkaasti jäi kuitenkin vaikutelma, että espanjalainen

Castaño Syrah on uusi mestari Alkon punaviinivalikoimien hinta-laatusuhderankingissa. Eihän maussa mitään täysin ainoalaatuista ollut, mutta tuntui aivan uskomattomalta että tämä maksoi vain 7,48 euroa kun makua oli tuollaisen 25 – 30 euron edestä.



Eurooppalainen Syrah on yleensäkin hieman eri asia kuin uuden maailman Shiraz, ja tässä kohtaa aivan erityisesti: Castañon ansiot olivat aivan toisaalla kuin shirazien yleensä. Maku toi enemmänkin mieleen pehmeän tasapainoiset GSM-viinit kuin pippuriset shirazit, vaikka selvästi erottuva mausteisuus kyllä vähän sinne suuntaan viittasikin. Alkon lista paljastaakin, että kyseessä on Syrahin ja Monastrellin sekoite suhteessa 90 – 10, eli vain G puuttuu GSM:stä (espanjalaisten Monastrell on sama rypäle kuin ranskalaisten Mourvèdre). Viini on hyvin pehmeä, lämmin ja boysenmarjainen ja se toimii erityisen hyvin ei-kovin-voimakkaan juuston kanssa. Tätä pitää saada pikimmiten pullo tai pari lisää, aromeja riittää kuin Châteauneuf-du-Papessa mutta hintaa vain murto-osa niiden hinnoista.

Vähän aiheen vierästä mutta aiheesta kuitenkin. Oikeastaan vasta tänään kiinnitin enemmän huomioita siitä miten paljon mahdollisia viini-ihmisiä Suomessa on. Enkä tarkoita tällä ainoastaan juomista vaan kaikkea infoa ym. mitä viineistä voi irti saada. Huomioni heräsi Viini lehdestä, joka on ilmeisen suosittu kotomaassa. En kerro painosmääriä mutta sen verran voin sanoa, että noin keskiverto marginaali aikakausilehteen nähden se on puolet suurempi, tietysti poislukien naistenlehdet. Eikä viini lehti ole kuitenkaan sieltä halvimmasta päästä sillä irtonumerolle kertyy hintaa 9,90e.

Viini-lehdessä on aika paljon kaikkea muutakin kuin viinijuttuja, on ruokavinkkejä ja matkajuttuja. Se on enemmän sellainen elämäntapalehti, vähän niin kuin BMW Magazine.

Artisan ( 27.1.2009 16:20)

Se on enemmän sellainen elämäntapalehti, vähän niin kuin BMW Magazine.

Tuo on erittäin onnistunut ilmaus, sitä se juuri on! Lehden markkinointi on löytänyt kohderyhmänsä, ei epäillystäkään.

Artisan ( 8.9.2008 20:44)

Olipa todella päräyttävä uusi tuttavuus viikonloppuna. On aina vaarallista esittää kovin painokkaita mielipiteitä yhden ainoan pullollisen perusteella, mutta hyvin voimakkaasti jäi kuitenkin vaikutelma, että espanjalainen Castaño Syrah on uusi mestari Alkon punaviinivalikoimien hinta-laatusuhderankingissa.

Nuori Syrah ehkä vähän huijaa ekalla kerralla: seuranneilla puteleilla tuoksusta on ollut entistä vaikeampi saada kiinni ja makukin on tuntunut jäävän aina ekan kerran muistikuvan alle. Vaan eipä se haittaa, oma suosikkikategoriani on juuri pehmeämmät ja mausteisia makujaan piilotellen tarjoavat Syrahit. Halvassa hinnassa kai parasta lienee se, että viiniin tulee suhtauduttua konstailemattomammin.

Hmm, haluan muuten kiittää Artisania (ja toki muitakin) kommentoinnista tähän ketjuun, suosituksia on mukava lukea. Aion ottaa vinkeistä vaarin.