Ekat musamuistot löytyy ala- asteen loppupuolelta, silloin sain kopsukassuna käteeni Bon Jovin vastailmestyneen Slippery When Wet- albumin ja pidin sitä monta aikaa maailman parhaana tekeleenä. Siitä sitten siirryin luontevasti kevyen heavyn pariin: Iron Maiden, Ratt, AC/DC, Kiss (Etenkin Kiss)... Näitä kuuntelin sinne yläasteen loppupuolelle saakka. Samalta ajalta juontuu myös selittämätön kiintymys Big Countryn musaan, sitäkin veivaan edelleen.
(Välianekdootti: vanhemmillani oli 80-luvulla Luumäellä anniskelupaikka, jossa oli jukeboksi. RAY:n mies kävi aina sillin tällöin vaihtamassa levyjä uusiin. Kunnia- asiani oli huolehtia, että AC/DC:n Guns for hire sai joka viikko niin paljon soittoa, että se ei joutunut ikävän sedän muilutukseen ja vaihtunut Tapsa Kansaan Ym. Kulttuuriteko!)
Näistä bändeistä edelleen maistuu Iron Maiden, AC/DC ja tietty Kiss.
Yläasteella narahdin Ed Starinkin Synthesizer Greatest- kokoelmiin (
(Välianekdootti: aikanaan tuli käytyä myös RuisRosckin typpihappobileissä, siinä kaikki kokemukseni "Raveista" (sis. ponit). Niistä jäi käteen sellaisia ristiriitaisia tuntemuksia kuten Galliano, M-People, Utah Saints ja Shamen livenä. Yök.)
Myös Police ja Sting olivat jossain vaiheessa tosi in. Police futaa vieläkin, mutta Stingin olen hylännyt Ten Summoner's Tales- levyä lukuunottamatta.
Myöhemmin sitten nimenomaan RuisRockissa (ennenkuin se meni pilalle uusien järjestäjien aikana, kun ihmiset löysivät sinne
Siin se.