5 bändiä/artistia jotka sytyttävät

Cannibal Corpse

Sepultura

Run DMC

Testament

Black Sabbath



Näitä tuli kuunneltua ala-asteella ja yläasteen alkuaikoina. Cannibal Corpseen ja Sepulturaan tutustuin ensikerran 3.- tai 4. luokalla, ehkä se selittääkin joitan asioita. CC:tä ja Sepulturaa kuuntelen yhä, Run DMC, Testament ja BS on jäänyt vähemmälle kuuntelulle.

Lapsena diggasin ensin Mika ja Turkka Malin kansanomaisia rallatuksia. Tämä oli luonnollisesti sillä 2,5 vuoden kaudella, jolloin asuimme Forssassa.

Seuraavaksi tuli Juice Leskinen, jonka kasetteja kuuntelin valkoisesta Walkmanista.



Yksi Tom Waitsin varhaislevy (en muista mikä niistä) kai kasiluokalla on varhaisin levyhankintani, josta voisi edelleen olla todella ylpeä. Ja eka De La Soul samoihin aikoihin. Tri Patin Partyline ‑radio-ohjelmasta nauhoitin sen ajan tanssimusaa, paitsi acidia joka kuulosti paskalta. Oliko se Alex Niemisen ohjelma kanssa näitä about 1990 juttuja? Oli tuolloin tietysti Public Enemyt ja Living Colourit, toisaalta AC/DC ja Metallica ja Ramones, mutta en mitään niitä enää jaksa. (Ja ekan levyn aikaan Raptori, jne.)



Lukioaikoina tuli punk ja meteli, joista esimerkiksi Black Flag on edelleen suunnattoman rakas ja Sonic Youth nyt ilman muuta. Ja hiphop, Wu Tangin ekat levyt jne. Ja Beastie Boys. Ja sitten P-funk jonka kautta muu vanhempi musta musa. Nämä nyt futaa edelleen.

Guns N´ Roses – Esimerkiksi Estrangedia tai Rocket Queenia jaksaa kuunnella melkein milloin vain. Ensikosketus bändiin tapahtui joskus ala-asteella kolmannella tai neljännellä luokalla.

Faith No More – Angel Dust kuuluu edelleen omaan top-5:seen ja levy toimii nykyään ihan yhtä hyvin kuin 10 vuotta sitten.

CMX – Tähän tuli tutustuttua joskus yläasteelle mennessä ja kiinnostus orkesterin musiikkiin on säilynyt melko suurena.

Alice In Chains

Itsellä ensimmäinen kunnolla iskenyt levy oli Cypress Hillin Black Sunday, jota käytiin kirjastossa päivittäin kuuntelemassa kunnes joku sai lainaksi kasetin, joka kopioitiin tietysti kaikille. Muutama ala-astevuosi meni pelkästään rapin parissa, mutta se olikin tuolloin ‑93 aikoihin parempaa kuin milloinkaan ennen tai jälkeen. Todella monet noihin aikoihin julkaistut hopit toimii vieläkin täysillä, mutta tämän genren artisteilla on jostain syystä tapana kehnontua aika lailla vanhetessaan.

Sitten luonnollinen kehityskaari: seuraavaksi muu musta musiikki, josta vieläkin mm. Funkadelic/Parliament älppärit on säännöllisessä pyörityksessä, mistä MC5/Stooges/Ramonesin kautta 77-ajan brittipunkkiin ja siitä rähinään tyyliin Misfits/Black Flag.



Tässä vaiheessa tapahtuikin totaalinen musiikkirepertuaarin räjähtäminen kaikkine metalli/60's rock/rocka- & psychobilly/hc-punk/rhyth&blues/elektroninen musiikki/jazz/blues/reggae/ska/country & bluegrass/indierock/mitälie-kausineen. Koskaan en tosin ole syttynyt progelle (muutamaa poikkeuksetta lukuunottamatta) tai teknolle (pahoittelen jos käytän asiaan vihkiytyneiden mielestä epäsopivaa termiä).



Yllämainittujen artistien rinnalle vielä kestosuosikit Pixies, Tom Waits & Nick Cave, jotka on toimineet aina ensimmäisestä kuuntelusta lähtien.

Mötley Crue – Mukavan menevää pohjanottomusaa

Dire Straits – Mukavan rauhallista krapulamusaa

Kiss ‑Liikaa nostalgiaa, että tästä voisi päästä koskaan irti

Depeche Mode – Bändi, jota kukaan ei osaa lokeroida mihinkään genreen, kuullostaa aina yhtä hyvältä.

Lapsuuden/nuoruuden suosikkeja, joita edelleen tulee kuunneltua:

Twisted Sister

W.A.S.P.

Mötley Crüe

Accept

Iron Maiden

Judas Priest

Dio

Alice Cooper



Nyt vähän varttuneempana löydettyjä suosikkeja, jotka tällä hetkellä on suursuosiossa omalla listalla:



Cradle of Filth

Rammstein

Indica

Nightwish

Within Temptation (Tämän bändin löysin jo ekan levyn aikoihin, eli EN siis ole "Stand My Ground"-herännäinen)

Lacuna Coil



Ja aivan viime päivinä löydetty suosikkilistalle noussut tuttavuus, kiitos niinkin epätodennäköisen tahon kuin Euroviisujen:



Vanilla Ninja



Ja sitten ehkäpä se kaikista suosikeista suurin suosikki tällä hetkellä:



DIAMANDA GALAS

Spiritual Boxerin musiikin kuunteluhistoria on pelottavan lähellä omaani. Jopa levyjen ja artistien suhteen. Joidenkin kausien järjestys vain eroaa hieman.

Jos palataan vielä Tohkan innoittamana lapsuusajan musikaalisiin performansseihin niin ainakin kerran parin kaverin kanssa esiinnyttiin jopa yhdelle katsojalle joka oli toisen kaverin äiti. Varmaan saatiin pari markkaa pääsylipputuloja. Tai siis taustalla soi Bon Jovi ja me esiinnyttiin siihen päälle. Bändin nimi oli White Tigers. Kyllä jollain toisellakin kokoonpanolla oli esitys, silloin yleisönä taisi olla jopa nuorempia naisia eli kavereiden pikkusiskoja.

Ja Mikko Alatalon Vicky Lee saattaa olla hyvinkin se ihan ensimmäinen suosikkibiisi.

Kalle Kinnunen (26.5.2005 15:23)

Lapsena diggasin ensin Mika ja Turkka Malin kansanomaisia rallatuksia. Tämä oli luonnollisesti sillä 2,5 vuoden kaudella, jolloin asuimme Forssassa.

Tämä tunnustus on syytä ottaa talteen, vaikka minä tämän jo tiesinkin.

Lauri Lehtinen (26.5.2005 13:41)

Antti Tohka (26.5.2005 15:36)

esitettiin M. Alatalon Mummoni on moukarinheittäjä ideoimassani kesäteatterissa. Yleisönä olivat isoäitini ja tätini. Liput olivat muistaakseni 35 markkaa kappale (= ihan helvetisti) ja kesetin suurimman osan koko potista itselleni

Jos joku tekisi A.T:stä dokumentin, niin se voisi alkaa tällaisella lapsuusmuistolla, josta leikattaisiin nykyaikaan ja Tohkaan liimaamassa hintalappua Killer vs. Killerin kanteen.

Lyhyt mutta ytimekäs dokkari.

Lapsena (n.8-11v) tuli kuunneltua lähinnä Twisted Sisteria, W.A.S.P.:ia, Mötley Crüeta ja

Acceptia. Sen jälkeen ei jostain kumman syystä musiikin kuuntelu kiinnostanut lainkaan moneen vuoteen. Yläasteen lopulla/lukion alussa löytyi sitten proge,jonka kuuntelu lähti bändeistä Pink Floyd, Genesis, Yes, King Crimson ja Mike Oldfield. Ja nuohan ovat kovassa kuuntelussa yhä tänäkin päivänä.

Meinasi unohtua yksi tärkeä genre, jota diggailin kovasti varsinkin kuudennella ja ylä-asteella: Reggae.

Bob Marley, Gladiators, Israel Vibration, ym.

Olen myöhäisherännyt musiikin suhteen. Ensimmäisen oman äänitteen ostin vasta lukion alussa. Kyseinen äänite oli Amorphiksen The Karelian Isthmus.

Eipä ole musiikkimaun ydin tuolta 1994-1996 vuosien ajalta muuttunut hirveästi, laajentunut toki moneen suuntaan. Täytyy kyllä sanoa, että tuolloin 90-luvun puolessa välissä ilmestyi hirveästi hyviä metalli-levyjä. Monet artistit tekivät tuona aikana parhaat levytyksensä ja ovat sen jälkeen hiljalleen hyytyneet. Eli noita samoja artisteja tulee kuunneltua vieläkin, tosin ei monesti heidän uusimpia levytyksiään vaan juuri tuota 90-luvun osastoa.



Ja lopuksi sitä listaa (muutamia mainitakseni):



Arcturus

Amorphis

Dark Tranquillity

Moonspell

The Gathering

...

Joo, ihan kakarana (alle kouluikäisenä) muistan tykänneeni Irwinistä ja M.A. Nummisesta, silloin elettiin siis 70-luvun ihan alkua. Myös Simo Salmisen "hämähäkki väärinpäin"-single (Pornolaulu on kai biisin virallinen nimi) pyöri silloin jo kovasti Kallontie 4b:ssä Mäntyluodossa vaikka vanhemmat ei taitaneet siitä hirveämmin välittää. Sitten tuli Hullujussi, Hurriganesiakin ohimennen jo kuulin kaverin isosiskojen soittamana, samoin sain heiltä Abban LP:n, jonka olivat ostaneet Tukholmasta. Samoin Finnhits-levyt, Baccara, Darts (ensimmäinen lp, jonka itse ostin, vuosi tais olla 1976), Boney M ja muut discoajan jutut ennen punkkia. Muistan, kun kuulin Sex Pistolsia ensimmäisen kerran Suomen radiosta varmaan kesällä 1977 ja se teki 10 vuotiaaseen tyyppiin lähtemättömän vaikutuksen. Punk-ajan äänitettiin Agfan punaisille C-kaseteille kaikki mahdollinen euroviisuista uuteen aaltoon radiosta ja näitä kasetteja kuunneltiin sitten Duxin kasettisoitin/levariyhdistelmällä koko ajan. Siltä ajalta on oikeastaan jäänyt vain Hassisen Kone ikuisiksi ajoiksi soittolistalle. Tämän jälkeen teini-iän alussa löysin 70-luvun alun hevin, Purplet, Heepit, Led Zeppelinit ja tietysti Musta Sapatti. Näistä ajoista Zeppelin, Hendrix, Doors ja 5 ekaa B.S-levyä on jäänyt soittolistoille. Sitten tuli blues/soul/jazz-vaihe, hc/speed/trash/death/noise/black/doom-vaihe jne.

Täytyy kyllä sanoa, että vähiten nykyisellä soittolistallani on tältä hc jne-vaiheelta.

Soft Cell/Marc Almond

Sex Pistols

Ramones

Pink Floyd

Elvis