5 bändiä/artistia jotka sytyttävät

Iron Maiden

Scorpions

Thin Lizzy

Dire Straits

ZZ Top

Olette laittaneet niin hienoa historiikkia omista suosikeista joten pitänee itsekin laittaa vähän tarinaa. Omalta listalta puuttuu bändi joka aloitti oman kiinnostuksen ylipäänsä musiikin kuunteluun joka oli W.A.S.P. Bändin levy jolta löytyy I Wanna be Somebody, L.O.V.E. Machine ym. oli ensimmäinen LP jonka ostin ominavuin, elettiin vuotta ‑84 mutta kiinnostus bändiin hiipui Blind in Texas sinkun ilmestyttyä.



Iron Maiden buumi iski lopullisesti Powerslaven myötä jonka Aces High- video oli aivan mieletön.

Scorpions tuli kuvioihin pari vuotta myöhemmin, kun sain kaverin isosiskolta lainaan jonkun VHS-kasetin johon oli nauhoitettu Sky Channeliltä Hard Rock klassikoita ja Scorppareilta siinä taisi olla Rock you like a hurricane, samoihin aikoihin bändiltä ilmestyi tuplalive World Wide Live ja se oli siinä.

Thin Lizzy oli vähän koominen ensituttavuus, koska eka biisi jonka heiltä kuulin oli Sarah ja ketkä tuntevat bändin musiikkityylin tietävät mitä tarkoitan.

Dire Straits tuli varmaan tutuksi Money For Nothing videon kautta joka oli niihin aikoihin jotain aivan uutta ja uskomatonta.

ZZ Top tuli tutuksi isoveljen kautta joka soitti Eliminatoria niin paljon, että siitä alkoi väkisin tykätä. Samanlainen tilanne kävi yläaste aikoihin The Policen kanssa. Aluksi en tykännyt pätkän vertaa mutta lopulta siihen jäi koukkuun.



Yksittäisiä älppäreitä jotka muuttivat elämääni:

Dio: Last in Line

Van Halen: 1984

Eppu Normaali: Kahdeksas ihme

Whitesnake: Whitesnake

TOTO: IV

Kiss: Animalize

Accept: Metal Heart

Neljä Ruusua: Haloo

Mötley Crüe: Shout At The Devil



Listaa voisi jatkaa aika pitkälle... Miten jotkut voi sanoa, että kaheksankytluvulla ei tehty kunnon musiikkia?

Vastaus: Eivät ole eläneet sitä aikaa tai eivät muista siitä mitään.

Antti Tohka (26.5.2005 19:28)

Kalle Kinnunen (26.5.2005 15:23)

Lapsena diggasin ensin Mika ja Turkka Malin kansanomaisia rallatuksia. Tämä oli luonnollisesti sillä 2,5 vuoden kaudella, jolloin asuimme Forssassa.

Tämä tunnustus on syytä ottaa talteen, vaikka minä tämän jo tiesinkin.

Mitä vikaa Forssassa on, minä asuin siellä n. 20 vuotta :)' />



Ensimmäinen omistamani levy oli Mika & Turkka Malin "Kupletin Juoni", jonka jälkeen tuli hankittua muutamat Hectorit. Malien levyn sain Turkalta itseltään lahjaksi, kun menin Antin Konditorian terassilla heitetyn akustisen(?) keikan jälkeen pyytämään uudelta idoliltani nimikirjoitusta. Malilla ei ollut kynää, joten antoi kasetin...! Näin siis joskus vuonna 198?. Hectorin Salaisuuksien Taloa tuli kuunneltua viimeksi Forssassa käydessä (vanhemmat asuu yhä siellä) ja kyllä se on edelleen ihan hyvä, enemmän fiilistelyä kuin niitä rasittavia Juodaan Viinaa-tyylisiä rallatuksia. Mali on jäänyt vähän paitsioon. Queenista diggasin isosiskon kanssa joskus vähän ennen kuin Mercury otti ja kuoli. Silloin kun bändiä radiosta kuulee (lähinnä se vitun Show Must Go On) niin kylmät väreet kulkee, on ne kasarisoundit vaan niin kaameat. Elämää suurempia tunteita elämää suuremmille stadioneille. Vähän käy sääliksi tyyppejä, jotka vieläkin diggaa jotain Scorpionseja. Kuulin pari päivää sitten jonkun bändin itkuballadin radiosta ja aloin laskemaan niitä you-sanoja, mutta hommasta meni maku jo muutaman minuutin jälkeen.



Yläasteen alussa/ala-asteen lopulla kuuntelin pelkästään Ismo Alankoa ja vittuilin tyypeille, joiden mielestä joku Yö oli hyvä bändi. Taiteilijaelämää on edelleen niin kova levy ja uudetkin Ismot on tullut hankittua. Tämän jälkeen musiikkimaku meni sitten aivan dimmuborgiriksi ja n. vuosi siitä tuli pakollinen metsäbläkkisvaihe, jolloin ei mikään Burzumia ja Darkthronen kasettidemoja kevyempi ollut yhtään mitään. Ismo, Hector & metalli menevät edelleen, mutta muuten kaikki vanhat suosikit aiheuttavat enemmän oksennusreaktioita kuin nostalgiaa.



Sitten päivän tunnustus: Iron Maiden on aina ollut ihan paska. AINA! Vituttaa vieläkin niiden arvostus, bändi on tehnyt samaa levyä uudestaan jo xx vuotta ja vieläkin ne samat tyypit ostaa. Sentencedin coveri Trooperista on ainoa Maiden-biisi, jota olen koskaan pystynyt sietämään. Multa jäi ilmeisesti tämä 80-luvun perusheviin keskittyvä vaihe kokonaan pois, eli Ismo Alangosta suoraan Dimmuihin... hah hah.

No mäkin voisin sitten tehdä musiikkibiografian.

Ensimmäinen levy jonka sain kai lahjaksi ja jota serkun kanssa fanitin oli 2 Unlimitedin hittilevy mikä nyt olikaan. Jo tällöin tein tällä levyllä jotain kokeellisia luuppauksia ja ovedubeja eli joskus kolmanella luokalla ehkä. Sen jälkeen siirryin sitten aika sulavasti Nirvanaan jota fanitin aivan täysillä. Mulla oli yksi huoneen seinä täynnä erilaista Nirvana sälää julisteita ym:ta. Tähän aikoihin kuuntelin myös muuta grungea ainakin Soundgardenia, Green Dayta +ym:ta ja vähän myöhemmin Rage Against Machinea. Vähitellen Nirvana ja muut jäi ja oli pari vuotta, että en kuunnellut musaa ollenkaan. Kaikki kaverit ja tutut siirtyivät yläasteella räppiin ja niin minäkin. A Tribe Called Quest oli helvetin kova kuten myös De La Soul ja The Roots. Vinyylit tuli kehiin viis vuotta sitten kun tuhlasin kaikki kesätyörahani kahteen SL1200:n ja mikseriin. Tällöin räppivalikoima oli jo vähän kaikenlaista. Kyllästyin kuitenkin levarit hommattuani aika nopeasti perusräppiin ja aloin panostamaan turntablismin ihmeellisen maailmaan. Tällöin tuli myös kehiin downtempo, DJ Shadow, Ninja tune ja muut. Turntablistattuani noin vuoden löysin erään ikimuistoisen Tampereen reissun aikana hämmentävän hiphopkollektiivin nimeltä Anticon. Tyypit olivat melkoisia runopoikia Bay Arealta ja Midwestistä ja beatit olivat erittäin lo-fi ja kummallisia. Fanitin näitä aika raivolla taas vuoden kaks jonka jälkeen löysin Boards of Canadan, joka on vieläkin yksi suosikeistani. BOC:n myötä siirryin täysin electronicaan enkä ole siltä tieltä poistunut. BOC:n ohella suurimpia electronica-suosikkejani on Autechre, Bola, Richard Devine, Xela ja Phonem.

Eikös Voivodin pitänyt olla taannoin Ozzyn lämppäri, silloin kun pimeyden prinssi murjoi itseään mönkijällä ja peruutti keikkansa.

THaavisto (27.5.2005 16:50)

Mitä vikaa Forssassa on, minä asuin siellä n. 20 vuotta  :)' />

"Forssa – Helvetin tulirotko"

Klamydian tekemisiä on seurattu suht tarkasti aina ala-asteajoilta lähtien, vaikka meininki IMHO onkin viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttunut koko ajan jotenkin lapsellisemmaksi (tästä huolimatta jokaisella uudella levyllä on kuitenkin edes pari hyvää biisiä).

Yleisesti olemme täällä päin sitä mieltä, että heidän viimeinen katu-uskottava albuminsa oli PÄÄ KIINNI PAINAJAINEN (kriittisimpien mielestä jo LOS CELIBATOS oli kaupallista kuraa).



Konemusiikkia / teknoa on tullut kuunneltua viimeiset 11 vuotta ns. päämusiikkina, mutta sieltä on hankala nimetä mitään tiettyä erityisen vaikuttavaa artistia. Bonzai-lafka julkaisi paljon hyvää kamaa, mutta muuttui jossain vaiheessa progepaskaksi, nykyään taitaa olla konkassa.

Antti Tohka (27.5.2005 16:03)

Voivod tekee edelleen helvetin hyviä levyjä (palannut iihen hieman rankempaan ilmaisuun 90-luvun progekauden jälkeen). Kannattaa ehdottomasti tutustua. RRRRRRRÖÖÖÖÖÖÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄRRRRRRRRRRHHHHHHHH.

Kiitti vinkistä, täytyy ensin kuunnella nuo ekat 80-luvun klassiset levyt läpi ja käydä tämän jälkeen ostamassa näiden uusin ihan vertailun vuoksi.

Kun nyt nostalgiassa rämmitään, taidan myös samalla kuunnella S.O.D:n Speak English Or Die-levyn noin 16 vuoden kuuntelemattomuuden jälkeen!



Ok, mä listaan myös näitä yksittäisiä levyjä, jotka on muuttanut mun elämääni:



Baccaran ensimmäinen levytys, jossa myös tämä heidän suurin "hittinsä". Tämä oli mun ensimmäinen kaupallinen äänite, tästä musiikin harrastaminen alkoi (joka laajeni myöhemmin myös soittamiseen ja säveltämiseen ja levyjen tekemiseen), jostain se on siis aloitettava, oli se sitten kuinka kuraa tahansa. Ja ikää mulla oli 9 vuotta.



Deep Purple: In rock ja Mötörhead: Iron Fist. Ensimmäiset rankan rockin levyt, jotka ostin itselleni, nämä kulutettiin fyysisesti loppuun. In rock on klassikko, moottoripäällä on tunnetusti paljon parempiakin levyjä.

Black Sabbathin viisi ekaa levyä, Hurriganesin Road Runner, Hendrixin koko virallinen tuotanto (myös dokkarin soundtrack) + äijän 6 levyn bootleg-pakkaus ja Creamin tuplalevy, näiden mukana soitellessa opin kitaransoitosta ne perusasiat, joiden pohjalta edelleen sitä rämpytän. Samoin Stevie Ray Vaugn:n näkeminen kaksi kertaa parin päivän sisällä Pori Jazzissa 1985 muutti elämäni.

Metallican Ride The lightning ja S.O.D:n Speak English Or Die, nämä muokkasivat meidän silloisten bändien tyyliä eniten.

John Zornin Naked City-porukan LP (se missä tämä gansteri makaa kuolleena kannessa 30-luvun lehtikuvassa) ja näiden kaksi keikkaa muutti taas mun oman musiikin suuntaa totaalisesti ja tehtiinkin F-orkesterin kanssa pari todella hämärää levyä. Tästä eteenpäin (vuodesta 90-eteenpäin) yksittäisiä näin suuresti vaikuttaneita levyjä ei ole tullut vastaan mun musiikkiharrastukseni puolella. Enemmän olen intoillut joistain genreistä (trip hop ja muu koneosasto, 60/70-luvun funk ja soul). No ehkä Suomen Talvisodan Underground Rock-levy (löysin tämän oikeastaan kunnolla vasta 90-luvun puolella) on yksi vielä, jonka voi mainita, muita tulee varmasti myöhemmin mieleen.

jukkasil (27.5.2005 20:44)

John Zornin Naked City-porukan LP (se missä tämä gansteri makaa kuolleena kannessa 30-luvun lehtikuvassa) ja näiden kaksi keikkaa muutti taas mun oman musiikin suuntaa totaalisesti

Näitkö livenä sen 90-luvun alkupuolella televisiostakin tulleen keikan (Tampereelta kuvattu?). Ihan mieletön jo televisioruudusta.

Tää on tosi vaikea kyl.

Joskus ylä-asteikäisestä

kuuntelen vieläkin:



Slayer, aivan tajuttoman helmi bändi

Morbid Angel, tosin löysin bändin vasta Covenantin ja Blessed are The Sickin myötä vanhempana.

Depeche Mode

Arvo Pärt, hypnoottisen upea uskonnollisminimalistinen virolainen nykysäveltäjä

Faith No More



Suosikkibändini Dead Can Dancen löysin paljon myöhemmin vaik ekan niiden biisin kuulin ainakin jo vuonna 1993, Future Sound of London ja Sven Väth ovat samalta vuodelta. Grungesuosikkeja tulee myöskin välillä kuunneltua melkein kyynel silmässä varsinkin Alice In Chains, Pearl Jamin Ten ja Soundgardenin Badmotorfinger. Anathemaa ja My Dying Bridea tuli kuunneltua hirveästi joskus pahoina teiniangstivuosina ja diggaan hitosti molempien tuotannosta vieläkin. Katatonian ja Gatheringin löysin myöhemmin. Massive Attackia ja Portisheadia tulee vieläkin kuunneltua erittäin aktiivisesti.



Pidän vieläkin 80-luvun hevivuosien bändeistä vanhasta Metallicasta ja Megadethista, Anthraxista ja tietenkin Iron Maidenista ja WASP:ista, Black Sabbath toimi aina.

Public Enemysta ja NWA:sta ehdottomasti rap-sektorilta.





Voivod oli hiton siisti bändi joskus, Killing Technology ja Roaarrrr (tms) varsinkin.

Esa Linna (27.5.2005 22:33)

jukkasil (27.5.2005 20:44)

John Zornin Naked City-porukan LP (se missä tämä gansteri makaa kuolleena kannessa 30-luvun lehtikuvassa) ja näiden kaksi keikkaa muutti taas mun oman musiikin suuntaa totaalisesti

Näitkö livenä sen 90-luvun alkupuolella televisiostakin tulleen keikan (Tampereelta kuvattu?). Ihan mieletön jo televisioruudusta.

Jep, tämä ja sitten sen jälkeen vuoden päästä bändi oli myös Ultra Music Meetingissä Porissa (UMM:t olivat silloin Porin nuorisotalolla jatsien aikaan). Bill Frisell on muissa kokooonpanoissa tullult nähtyä tämän jälkeen vielä pari kertaa.

Pistetäänpä vähän Jumbun musiikin kuuntelun historiaa.

Ensimmäiset levyt, jotka itse laitoin soimaan olivat varmaan Juicea, Hectoria, Miljoonasadetta, Hassisen Konetta ja Pelle Miljoonaa. Eli sellaista, mitä löytyi porukoiden levyhyllystä. Ensimmäinen itse ostamani levy taisi olla Deep Purplen Nobody´s Perfect. Siitä sitten seurasi Led Zeppeliniä, Creamiä, Beatlesia, Rolling Stonesia jne.

Josssain vaiheessa yläastetta kaveri soitti minulle Tom Waitsin Rain Dogsia, joka iski kovemmin kuin mikään muu levy ennen tai jälkeen sen. Sama kaveri tutustutti minut myös Zappaan. Over-nite Sensation ja Apostrophe. Lukiossa tuli se pakollinen progevaihe. Wigwam, King Crimson, Yes, Tasavallan Presidentti.

Lukion jälkeen tuli metallimusiikki. Aluksi vähän kevyempää. In Flames, Niskalaukaus, Viikate. Sitten siirtyminen raskaampiin aineisiin. Entombed, Hypocrisy, Death, Emperor, Napalm Death.

Yliopiston ekana vuonna oli jazzkausi, joka oli kiihkeä, mutta hiipui nopeasti. John Coltrane, Miles Davis, Charles Mingus. Sitten tulivat vinyylit ja punk. Clash, Dead Kennedys, Terveet Kädet, Bad Brains. Tällä hetkellä olen innoissani Amebixistä, Doomista ja Extreme Noise Terrorista.

Metallin ja punkin myöhäinen mukaantulo on varmaan se minun musiikinkuuntelun historian erikoisin piirre.

John Zornin Naked City-porukan LP (se missä tämä gansteri makaa kuolleena kannessa 30-luvun lehtikuvassa)

Mielettömän hyvä levy. Naked Cityltähän julkaistiin tänä vuonna tämä:



http://www.pitchforkmedia.com/record-revie...ecordings.shtml

Kat (27.5.2005 16:58)

THaavisto (27.5.2005 16:50)

Mitä vikaa Forssassa on, minä asuin siellä n. 20 vuotta  :)' />

"Forssa – Helvetin tulirotko"

Juhon sivuilta löytyy myös tuikitärkeä tieto siitä, että Mika Mali asuu nykyään Forssan naapurikunnassa Tammelassa.

jukkasil (27.5.2005 20:44)

Stevie Ray Vaugn:n näkeminen kaksi kertaa parin päivän sisällä Pori Jazzissa 1985 muutti elämäni.

Mäkin olin tuolla. Eikös silloinen presidentti Koivistokin ollut paikalla hengailemassa.

Bad Rain (28.5.2005 16:11)

jukkasil (27.5.2005 20:44)

Stevie Ray Vaugn:n näkeminen kaksi kertaa parin päivän sisällä Pori Jazzissa 1985 muutti elämäni.

Mäkin olin tuolla. Eikös silloinen presidentti Koivistokin ollut paikalla hengailemassa.

Kyllä näin oli, istuttiin veljeni kanssa Maunon ja Tellervon takana yksi tuolirivi välissä ihan sattumalta. Siitä sai hyviä kuvia lavaltakin (lähellä lavaa), kamera vain oli tietysti mitä sattuu + Manun turvamiesten selät näkyy melkein joka kuvassa, kiitos veljeni kuvaajanlahjojen! Toinen keikka olikin sitten kilometrin päässä meidän kotoa, Hotelli Rantasipi Yyterissä (nykyinen MeriYyteri tjsp, vanhempani asuu Kaanaassa edelleen, kuten veljenikin perheineen). Jälkimmäinen keikka tuli myös televisiosta myöhemmin.

Steviehän oli tuohon aikaan kovassa vedossa (vielä ei nautintoaineiden käyttö näkynyt), kaksi studiolevyä julkaisseena.