Elitistien mielestä yliarvostetuin ohjaaja

Lähtökohtanani on se, että ohjaaminen ylipäätään on yliarvostettua. Totta kai vahva ohjaus voi poikkeustapauksissa kannattaa teosta, mutta eiköhän siellä ytimessä aina ole se käsikirjoitus. Ohjaajat ovat vähän niin kuin Walt Disney, joka piirtää kaikki Aku Ankat ja disnianimaatiot. Miten se ehtii!

Jään innolla odottelemaan, millaisia elokuvia tapaus Wes Anderson tekee tulevaisuudessa. Hänen töistään on nyt viime aikoina kiistelty ihan mukavasti. Mutta tokkopa neljän elokuvan perusteella kannattaa vielä sanoa mitn'.



Mutta miten olisi Peter Greenaway?

Jamais (20.5.2005 12:30)

Mulle yliarvostettu on joku joka on tehnyt sietämätöntä scheissea ja selvästi huonoa jälkeä lähes koko uransa aikana ja silti nauttinut niin massakatsojien kuin elitistien suosiota.

Eli Michael Bay.



Hitchcockin Köysi ja Marnie eivät kyllä millään ole viiden tähden leffoja.

Humphrey Bogart (21.5.2005 15:15)

Eli Michael Bay.

Kyllä. Great minds think alike.

QCine (21.5.2005 15:01)

Mutta miten olisi Peter Greenaway?

Aliarvostettu.

QCine (21.5.2005 16:01)

Lähtökohtanani on se, että ohjaaminen ylipäätään on yliarvostettua. Totta kai vahva ohjaus voi poikkeustapauksissa kannattaa teosta, mutta eiköhän siellä ytimessä aina ole se käsikirjoitus.

Tuo on jo aika mautonta aliarvostamista.

QCine (21.5.2005 15:01)

Lähtökohtanani on se, että ohjaaminen ylipäätään on yliarvostettua. Totta kai vahva ohjaus voi poikkeustapauksissa kannattaa teosta, mutta eiköhän siellä ytimessä aina ole se käsikirjoitus. 

Olen asiasta vähän eri mieltä. Etenkin perinteiseen amerikkalaiseen elokuvaan käsikirjoitus saattaa vaikuttaa ratkaisevasti, onhan esimerkiksi film noir pohjimmiltaan vahvasti kirjallisia piirteitä omaavaa. Kuitenkaan kaikki elokuva ei ole lähestymistavaltaan kovinkaan kirjallista ja vaikka itse elokuva pohjautuisikin kirjallisuuteen, niin silti ohjauksella, kuvauksella ja vaikkapa leikkauksella on lopputulokseen erittäin suuri vaikutus. Tästä esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa Francois Truffaut´n Jules et Jimin, joka tosin perustuu kirjalliseen teokseen, mutta on silti hyvinkin elokuvallinen elokuva tai melkein minkä tahansa Luis Buñuelin työn. Parhaiten asiaa voisi kuvata niin, että hyvästäkään käsikirjoituksesta ei saada aikaiseksi hyvää elokuvaa, ellei sitä ole tekemässä osaavat tekijät. Voimakkaimpien ohjaajien töistä on myös erittäin helppoa löytää yhtäläisyyksiä huolimatta siitä, kuka on ollut vastuussa niiden käsikirjoituksesta, kuvauksesta jne.



Toisaalta ymmärrän kyllä sen, että useasta ihmisestä käsikirjoitus saattaa tuntua aliarvostetulta tekijältä elokuvassa, ja osittain se varmaan pitääkin paikkaansa. Ehkä helpompaa onkin arvioida sellaisten elokuvantekijöiden elokuvia, jotka ovat vastuussa sekä ohjauksesta että käsikirjoituksesta (vaikkakaan eivät välttämättä yksin). Tällaisia nimiähän voisivat olla esimerkiksi Ingmar Bergman, Luis Buñuel, Federico Fellini tai ehkä kaikkein selkeimmin Charles Chaplin, joka vastasi lähes kaikista osa-alueista omissa elokuvissaan.



Itse viestin aloitukseen liittyen voisin kommentoida, että joitakin ohjaajia tulee ehkä pidettyä jossain määrin yliarvostettuina. Toisaalta kyseisten ohjaajien töistä osaa nykyään löytää hienoja piirteitä, joihin ei välttämättä ole aiemmin kiinnittänyt huomiota, vaan on keskittynyt enemmän kokonaisuuden arviointiin. Tässäkin viestiketjussa useaan kertaan mainittu Alfred Hitchcock voisi olla itselleni sellainen ohjaaja. Ajan mittaan on käynyt niin, että mitä enemmän hänen elokuviaan olen nähnyt, niin sitä enemmän olen niistä alkanut löytää hienouksia ja joitakin yksittäisiä kohtauksia tai aivan pieniä asioita, jotka toimivat erittäin hyvin. Toinen vastaava ohjaaja voisi olla Lars von Trier, jonka elokuvista en ole erityisemmin pitänyt ehkä Dogvilleä lukuun ottamatta, joka sekään ei ole aivan täydellinen. Silti von Trierin elokuvista löytyy mielenkiintoisia elementtejä tai ne sisältävät jo valmiiksi niin kiinnostavia lähtöasetelmia (esim. Dogvillen pieneen, luonnottomaan tilaan sijoittuva tarina). On olemassa myös sellainen ohjaajien joukko, joiden töistä en ole onnistunut löytämään erityisen omaperäisiä piirteitä tai aiemmin mainitsemiani elokuvasta toiseen siirtyviä tunnistettavuuksia, mutta jotka kuitenkin ovat saaneet tunnustusta osakseen.

QCine (21.5.2005 16:01)

Lähtökohtanani on se, että ohjaaminen ylipäätään on yliarvostettua. Totta kai vahva ohjaus voi poikkeustapauksissa kannattaa teosta, mutta eiköhän siellä ytimessä aina ole se käsikirjoitus.

Yleensä olen diplomaatti mutta toi on ihan vitun tyhmä mielipide. Lue Albert Goldmanin kirjat, se on Käsikirjoittaja ja sillä ei ole ollut ikinä mitään valtaa. Anderson on hyvä esimerkki siitä että vaikka Vedenalainen elämä oli Disneylle tehty elokuva se näytti Andersonille. Mikään Ron Howardin elokuva ei ole näyttänyt yhtään miltään vaikka sillä on yhtä paljon valtaa kuin Clint Eastwoodilla ( jonka elokuvat näyttää Clint Eastwoodilta)

Tuli vielä mieleen uusin Ridley Scott josta en erityisemmin välittänyt mutta asiat on kuulemma tapahtunnut suurinpiirtein noin kuin se siinä filmissä esitetään. Arvostin tosi paljon sitä ideaa mikä siinä oli, että kristityt ja muslimit ei automaattisesti ole vihollisia ja tämä nykyinen ristiretkimentaliteetti ei perustu mihinkään historialliseen totuuteen. Ohjaajalta kunnioitettavaa kun teki täysin epämuodikkaan elokuvan

antti (22.5.2005 03:06)

Yleensä olen diplomaatti mutta toi on ihan vitun tyhmä mielipide. Lue Albert Goldmanin kirjat, se on Käsikirjoittaja ja sillä ei ole ollut ikinä mitään valtaa. Anderson on hyvä esimerkki siitä että vaikka Vedenalainen elämä oli Disneylle tehty elokuva se näytti Andersonille.

Tuli vielä mieleen uusin Ridley Scott josta en erityisemmin välittänyt  mutta asiat  on kuulemma tapahtunnut suurinpiirtein noin kuin se siinä filmissä esitetään.

Lie kiistanalaista, voiko jonkun ohjaajan tyyliä määritellä jo 3-4:n elokuvan perusteella. Näytti Andersonille mitä? Taivaan merkit? Sen, että Disneylle voi tehdä myös hyviä elokuvia?

Se on toki yleisesti tunnustettu tosiasia, että käsikirjoittajat ovat elokuvamaailman manipuloitavaa pohjasakkaa. Mutta miksi se silti vähentäisi heidän työnsä arvoa, etenkään, jos osaa katsoa ohjaajien kohtuuttoman palvonnan ohitte.



Ilmeisesti tässä "uusimmassa Ridley Scott":issa sitten on maailman lyhyimmät lopputekstit, joissa lukee vain "Everything............Ridley Scott". Yleensä elokuvan teossa on kuitenkin muutama muukin kuin ohjaaja. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta elokuvan lopputulokseen vaikuttavat myös esim. leikkaajat, kuvaajat, tuottajat, 3d-mallintajat/animaattorit, diivat näyttelijät... ja etenkin käsikirjoitus.

QCine (22.5.2005 13:38)

Näytti Andersonille mitä? Taivaan merkit? Sen, että Disneylle voi tehdä myös hyviä elokuvia?

Tuota viimeistä mä hain takaa. Jopa niille

QCine (21.5.2005 15:01)

Lähtökohtanani on se, että ohjaaminen ylipäätään on yliarvostettua. Totta kai vahva ohjaus voi poikkeustapauksissa kannattaa teosta, mutta eiköhän siellä ytimessä aina ole se käsikirjoitus.

Käsikirjoitus on vain yksi osa kokonaisuutta. Ei se ole sen tärkeämpi osa elokuvaa kuin esimerkiksi leikkaus, sillä sekin vain toimii täydentävänä elementtinä koko tuotannossa. Mielestäni siellä ytimessä ollaan vasta, kun ohjaus ja käsikirjoitus sekä muut osapuolet tuotannossa tukevat toisiaan ja kokonaisuus pelaa mallikkaasti. Tärkeimmäksi osaksi koko tuotantoa nostaisin silti tasavertaisesta suhtautumisestani huolimatta ohjauksen, sillä ohjaajallahan on kaikki langat käsissään aina siihen asti, kunnes tuottaja puuttuu peliin.



Mutta en ihmettele, että nykyisin ohjaamista pidetään yliarvostettuna. Nyt onkin sen verran hiiltynyt ja huono olo, että voisin kertoa mielipiteestäni enemmänkin. Minun mielestäni elokuvaohjaajan toimenkuva on tänä päivänä miltei yhtä tyhjän kanssa. Olisiko kaikki nykyisin niin, että kuka tahansa saattaisi onnistua ohjaajan hommissa, kun jokainen tuotanto näyttää valmistuvan joka tapauksessa automaattisesti ja liukuhihnamaisesti studion potkimana? Ohjaaja vain roikkuu mukana potkimassa kuvaussihteeriä, jotta saadaan klaffi paukkumaan ja kamera pyörimään? On vain tullut semmoinen fiilis näitä viimeaikojen elokuvia katsoessa, että vastuu elokuvan luovista puolista on enemmistölle nykypäivän ohjaajista enää vaihtehtoinen osa heidän toimenkuvaansa. Persoonatonta paskaa suolletaan ilmoille koko ajan, enkä ihmettele miksi, jos suunnilleen kuka tahansa kelpaa täyspitkän elokuvan ohjaajaksi, oli se sitten joko hetkessä yhdeksi huonon ohjaajan perikuvista nostettu Uwe Boll tai joku helvetin Toffifee-mainoksen ohjaaja. Auteurejakin ovat joko niitä harvoja ylistyksen kohteiksi päätyneitä uusia tekijöitä tai sitten ne vuodesta toiseen puuskuttavat vanhat tekijät, joiden aiempia teoksia saatiin äimistellä jo monia vuosia sitten. En itse pidä ohjaamista yliarvostettuna. Pidän sitä nykyisin liian helppona, sillä näemmä se ei vaadi keneltäkään mitään, jotta sitä voisi itsekin alkaa harjoittamaan. Taitoja tai näkemystä ei tarvita, täytyy vain puskea itsensä alalle tarpeeksi kovalla vauhdilla ennen kuin uskaltaa riehua. Mutta toisaalta, mistä helvetistä minä tiedän millaista meininki oli ennen vanhaan, kun en ollut edes olemassa ennen 80-luvun loppua? Pohjustan siis tekstini miltei kokonaan muiden entisajan elokuva-alaa käsitelleistä tarinoista ja mielipiteistä muodostamiini olettamuksiin, mutta jos ennen ei sitten mennyt paremmin, niin kyllä sitten ollaan aika helvetin heikoilla jäillä. Tämän enempää ei alaikäinen elokuvaopiskelija krapulapäissään jaksa avautua.

QCine (22.5.2005 13:38)

Se on toki yleisesti tunnustettu tosiasia, että käsikirjoittajat ovat elokuvamaailman manipuloitavaa pohjasakkaa. Mutta miksi se silti vähentäisi heidän työnsä arvoa, etenkään, jos osaa katsoa ohjaajien kohtuuttoman palvonnan ohitte.

Ei kai se ole käsikirjoittajalta pois, mikäli ohjaajaa arvostetaan?

No joo, munkin mielestä tämä keskustelu on aika turhaa vanhan uusimista.

Ehkä olen tänään lempeällä tuulella kun mietin että joillain ohjaajilla saattaa käydä vain vain paska tsägä projektiensa suhteen. Kelatkaa vaikka jotain Orseon Wellesia. Eihän mies ole ohjannut kuin kaksi elokuvaa joita voidaan pitää onnistuneina ja sitten kasan enemmän tai vähemmän epäonnistuneita pläjäyksiä. Olisi silti suoranaista hulluutta väittää miestä yliarvostetuksi ohjaajaksi.



Ja sitten kun tsiigaan minkälaisia ohjaajia tässä on listattu mahdollisesti yliarvostetuiksi: Godard, Tarantino, Kubrick, Hitchcock, Truffaut, Woo, Greenaway niin ymmärrän kyllä hyvin LL:n heiton hohtofoorumin suuntaan.



Tää on vain mun mielipide and it ain't worth the paper it's written on.

Masterbrain (20.5.2005 16:50)

Steven Spielberg – En ole koskaan oikein pitänyt hänen elokuvistaan. Jaws ja Indiana Jonesit kolahtivat kyllä joskus nuorempana. Mutta kaiken kaikkiaan yliarvostettu ohjaaja.

Kiitos tästä tiedosta Masterbrain. Hyvä esimerkki siitä, millaiseen ajatteluun Hohtokeilailu á la Antti johtaa: minä en oikein tykkää Spielbergin elokuvista, joten Spielberg on kaiken kaikkiaan yliarvostettu ohjaaja. Eli kaikki arvostuspoliisit eivät ilmeisesti tajua edes sitä, että yliarvostuskommentit ovat aina vastaanoton kommentointia, jonka perustana pitäisi olla 1) käsitys vastaanotosta ja 2) näkemys siitä, mikä on oikea arvostuksen määrä. (Koska threadin otsikossa kysytään, kuka on elitistien mielestä yliarvostetuin ohjaaja, olisi kiva saada sellainen tarkennus, onko kyse ohjaustöiden arvostuksesta vai ohjaajan persoonan arvostuksesta.)



Esimerkkitapaus Spielberg jäi parhaana kautenaan eli 70-80-lukujen ajan uudestaan ja uudestaan ilman halutuimpia Oscareita, mitä ihmeteltiin kovasti ja syystäkin – tie palkintogaalatunnustukseen oli paljon pitempi ja kivisempi kuin vaikka Peter Jacksonilla. Se, että tällaista arvostusta on herunut Schindlerin listan tai Sotamies Ryanin myötä ehkä liikaakin, kertoo musta enemmän tiettyjen aihepiirien hierarkiasta kuin Spielbergin yliarvostuksesta. Renny Harlin on tietyistä aktiivitukijoistaan huolimatta ehkä eniten epäreilua, henkilöön kohdistuvaa ja kaunapohjaista dissausta suomalaisessa mediassa osakseen saanut nykyohjaaja, kuten 80-luvulla eläneet varmasti muistavat.



Antille hyvää matkaa Hohtofoorumille jubaamaan historiantajuttomien haterien kanssa siitä, kuinka paskoja Rennyn tai John Woon uutuudet ovat – voivat olla, mutta se ei vielä ole riittävä syy pitää niitä yliarvostettuina, vaikka aina jossain on joku propellipää, joka on eri mieltä. Yliarvostus on vähän mutkikkaampi juttu kuin paskuus tai edes erimielisyys paskuudesta.

Kaksikin kelvollista elokuvaa ohjaajaa kohti voi olla ihan riittävä suoritus. Todd Solondz on ilmeisesti laittanut kaiken sanottavansa kahteen: Welcome to the Dollhouse ja Happiness on OK, muu tuotanto on paskaa. Liikaa hypee tästäkin jätkästä.

Solondz on haastatteluissa (ainakin Sight & Soundin v. 2001 Storytellingin aikainen numero) myöntänyt, ettei Nukkekotia edeltäneitä leffoja ole syytä pitää oikein minään. Eli hänen mukaansa ura alkaa v. 1995 leffasta. Storytelling sitä vastoin ei ollut paskaa, vaikkakaan ei läheskään yhtä hyvä kuin Tervetuloa nukkekotiin ja Onni. Palindromesista ei tietoa – tuleeko tänä vuonna R&A:han?