Elitistien mielestä yliarvostetuin ohjaaja

Gondry on tehnyt kaksi elokuvaa, joista toista on enimmäkseen haukuttu ja toista enimmäkseen kehuttu, ehkä voisi odottaa vielä muutaman seuraavan elokuvan herättämiä reaktioita ennen yliarvostus-kommentteja.

Ja ei, ei minulla ole mitään rakentavaa lisättävää keskusteluun. Eikö tämä ole jo käyty täälläkin läpi joskus?

ehkä voisi odottaa vielä muutaman seuraavan elokuvan herättämiä reaktioita ennen yliarvostus-kommentteja.

En jaksa/malta odottaa.



Noista voi ottaa mallia miten dumataan sivistyneesti elokuvia ja ohjaajia:

http://www.dvdplaza.fi/forums/showthread.p...t=yliarvostettu

http://www.dvdplaza.fi/forums/showthread.p...t=yliarvostettu



kaunis esimerkki:

Vihaan lähes kaikkia elokuvia jotka on tehty ennen 90-lukua muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

edit: Lienee kuitenkin syytä tarkentaa, että syynä on huonompilaatuinen kuva ja ääni, eivät ehkä elokuvat itsessään.

Henry Spencer (20.5.2005 11:49)

edit.

Hitchcockin viiden tähden elokuvia:





Marnie

Rope

Shadow of a Doubt

iljalumpsis (20.5.2005 13:22)

ehkä voisi odottaa vielä muutaman seuraavan elokuvan herättämiä reaktioita ennen yliarvostus-kommentteja.

Venataanko Shyamalaniltakin vielä muutama, jos ei olisi onttoa kopinaa niin paljolti? Joo, en minäkään tiedä mitä toi yliarvostus tarkoittaa ja kuka yliarvostaa ja kuka ei.

Se vitutus josta sain kipinän tämän aloittamiseen ei oikeastaan tullut siitä kun Paska dumasi Citizen Kanen huuhaapeusteilla vaan alunperin varmaan jostain tähän Rennyn Mannerheim-elokuvaan liittyvästä jutusta. Renny ei ole ikinä tehnyt parhaimmillaankaan kuin keskinkertaisia ja persoonattomia elokuvia mutta se muistaa aina kertoa tekevänsä joskus vielä sen eurooppalaisen taide-elokuvansa. Sitten nämä toimittajat jumaloi kun joku puhuu noin välkkyjä. Hohto-foorumiltahan minäkin tänne alunperin päädyin joten onko se nyt niin ihmeellistä jos ehdotan samanlaisia otsikoita? En mä tätä miksikään riidanaiheeksi ajatellut vaan ajanvietteeksi

antti (20.5.2005 12:59)

Noin yleisesti ottaen positiivisuus on musta aivan yliarvostettu juttu.

antti (20.5.2005 12:59)

Spielbergistä vielä, olen miettynyt että jos joku muu olisi tehnyt niin yltiötyperän elokuvan kuin Saving Private Ryan, kuinka helvetin isolla lekalla sitä olisi oikein lyöty?

Kyseinen elokuva on etenkin lopustaan kieltämättä melkoista korkeajännitystä ja pliisuilua, mutta on Spielberg paljon muutakin ohjannut. 70- ja 80-luvun tuotannosta löytyy sellaisia helmiä, ettei herraa yliarvostetuksi voi mielestäni sanoa.

Elitistien mielestä yliarvostettu ohjaaja

Danny Leiner



TÄÄLTÄ löytyy aika kattava lista niistä kaikkein itsestään selvimmistä (=tylsimmistä) vastausvaihtoehdoista.

MikaR (20.5.2005 15:48)

[ on Spielberg paljon muutakin ohjannut. 70- ja 80-luvun tuotannosta löytyy sellaisia helmiä, ettei herraa yliarvostetuksi voi mielestäni sanoa.

En mä sitä kiellä, pidän niistä itsekin paljon. Se mikä ei mene jakeluun on että jos on joskus tehnyt hyviä elokuvia niin kaikki vasurilla duunattu scheisse on sen jälkeen automaattisesti hienoa. Alien Sunin heittämä John Woo on hyvä esimerkki, se ei ole tehnyt kunnollista elokuvaa Hard Boiledin jälkeen mutta silti jotkut propellipäät hehkuttaa sen tämänhetkisistä projekteista. Mä olen tasan yhtä jännittynyt niistä kuin Rennyn tai Wolfgang Petersenin tämänhetkisistä projekteista

Antti Tohka (20.5.2005 10:52)

Sama juttu Godardin ja Truffautin kanssa. Ovathan he ohjaajina kiinnostavampia kuin Hitchcock, mutta arvostus perustuu mielestäni kaikkeen muuhun kuin objektiivisuuteen (lähenni 60- luvun poliittiseen ilmapiiriin, joka on tuonut huomattavan paljon arvonnousua monille vasemmistolaisille eurospedeille).

Jos eurospedejen (Truffaut, Godard, Demy, Rivette, Chabrol) yliarvostus on 60-luvun politiikkaa niin samalla periaatteella 70-luvun Vietnam-elokuvat ovat yliarvostettua keskinkertaista elokuvaa, jonka tarkoituksena oli lähinnä provosoida elokuvakerronnan keinoin Yhdysvaltain hallitusta. Kuka sellaisia nykypäivänä viitsii katsoa? Tai mitenkäs sitten ne tympeät Blaxploitaatio-elokuvat, jotka saivat suosionsa provosoimalla amerikkalaisen keskiluokan jumiutuneita arvoja. Näin vapaan elokuvan aikakautena nuokin ovat ihan liian yliarvostettuja. Puhumattakaan niistä ranskalaispedeistä jotka "keksivät" elokuvan, Méliès ja Lumièren veljekset. Ihan kuraa ovat elokuvat, teknistä kikkailua.





Aliarvostaminen on mielestäni aivan liian yliarvostettua.

Crni (20.5.2005 16:23)

[

Jos eurospedejen (Truffaut, Godard, Demy, Rivette, Chabrol) yliarvostus on 60-luvun politiikkaa niin samalla periaatteella 70-luvun Vietnam-elokuvat ovat  yliarvostettua keskinkertaista elokuvaa, jonka tarkoituksena oli lähinnä provosoida elokuvakerronnan keinoin Yhdysvaltain hallitusta. Kuka sellaisia nykypäivänä viitsii katsoa?

Minä. En läheskään sitä kaikkea mutta olin aika yllättynyt siitä miten hyvä Coming Home oli kun näin sen joku aika sitten

Steven Spielberg – En ole koskaan oikein pitänyt hänen elokuvistaan. Jaws ja Indiana Jonesit kolahtivat kyllä joskus nuorempana. Mutta kaiken kaikkiaan yliarvostettu ohjaaja.

Alfred Hitchcock – Häneltä kyllä löytyy todellisia helmiäkin, kuten: Birds, Rear Window, Psycho. Mutta kuten Tohka sanoi, monissa tapauksissa ylistys johtuu varmasti jostain muusta kuin teoksesta itsestään.



M. Night Shyamalan – Olen monet kerrat muilta foorumeilta ja arvosteluista lukenut, kun ihmiset ylistävät häntä uudeksi jännityksen ja jopa kauhun mestariksi. Paskat, en ole oikein nauttinut mistään hänen elokuvistaan. Kuudes Aisti oli ihan hyvä, mutta muut ovat olleet täyttä kuonaa.

Crni (20.5.2005 14:23)

Antti Tohka (20.5.2005 10:52)

Sama juttu Godardin ja Truffautin kanssa. Ovathan he ohjaajina kiinnostavampia kuin Hitchcock, mutta arvostus perustuu mielestäni kaikkeen muuhun kuin objektiivisuuteen (lähenni 60- luvun poliittiseen ilmapiiriin, joka on tuonut huomattavan paljon arvonnousua monille vasemmistolaisille eurospedeille).

Jos eurospedejen (Truffaut, Godard, Demy, Rivette, Chabrol) yliarvostus on 60-luvun politiikkaa niin samalla periaatteella 70-luvun Vietnam-elokuvat ovat yliarvostettua keskinkertaista elokuvaa, jonka tarkoituksena oli lähinnä provosoida elokuvakerronnan keinoin Yhdysvaltain hallitusta. Kuka sellaisia nykypäivänä viitsii katsoa? Tai mitenkäs sitten ne tympeät Blaxploitaatio-elokuvat, jotka saivat suosionsa provosoimalla amerikkalaisen keskiluokan jumiutuneita arvoja. Näin vapaan elokuvan aikakautena nuokin ovat ihan liian yliarvostettuja. Puhumattakaan niistä ranskalaispedeistä jotka "keksivät" elokuvan, Méliès ja Lumièren veljekset. Ihan kuraa ovat elokuvat, teknistä kikkailua.





Aliarvostaminen on mielestäni aivan liian yliarvostettua.

No useat 70- luvun Vietnam- leffat ovat aivan kauheaa kuraa, hyvänä esimerkkinä Kauriinmetsästäjät. Blaxploitaatiota ei varmaan kukaan kriitikko ole ikinä elokuvataiteena arvostanut (paitsi joku Filmihullun arvostelija kirjoitti Black Gunn:sta tms. leffasta, että Jim Brown saa naisten housut kostumaan, mikä on tietysty melkoista respectiä, mutta myös totuus). Mutta jos et oikeasti näe mitään yhteyttä politiikalla ja joidenkin ohjaajien suosiolla, niin sitten en voi mitään. Tällä en tietysti tarkoita sitä, etteivätkö ko. ohjaajat olisi hyviä, mutta ihme jeesusteluakin mahtuu hieman helena yläs- tyyliin messiin. Suomessa järjenvastainen elokuvasensuuri on myös estänyt vanhempaa ikäpolvea sivistämään itseänsä asiaankuuluvalla tavalla aikanaan. En tiedä miten vanha olet, mutta minä muistan ihan hyvin ajan kun Likainen Harry oli vielä buu ja joku vitun maailman-surkein-ranskalainen-tylsyys tosi jee.



Harmittaa toi Coming Homen missaaminen edelleen todella paljon.

Tuo on tärkeä pointti tuo elokuvien ikääntyminen ja uudelleenarviointi: elokuva on kuitenkin aina syntyaikansa hedelmä ja osa aikansa ilmapiiriä. Jotkut kuolemattomat klassikot ovat enemmän ajattomia kuin toiset, esim Hollywoodin perusteokset on melkeist aina ollu niin yleismaailmallisia, että ikääntyminen ei ole niiden ongelma.

Kantaaottava elokuva lienee pääsääntöisesti aina huonommassa asemassa, se identifioi itsensä sen ajan liikkeiden ja ilmiöiden mukaan. Aika sitten ratkaisee, missä valossa jälkipolvet muistavat nämä liikkeet.



Esimerkki: 60/70- lukujen poliittinen eurooppalainen taide- elokuva. Jos nykykatsoja lähtee sellaista katsomaan ilman mitään tietoa sen ajan maailmasta niin kulttuurishokki on valtava. Myöhempi valtavirran elokuva ei koskaan legitimoinut (siinä määrin) niitä tekniikoita, joita Godard ja kumppanit käyttivät, että ne olisivat tämän päivän mikko-pekalle tuttuja. Ne on suunnattu sen ajan aktiivisesti elokuvia katsovalle yleisölle, jotka halusivat jo ihan perus- kuvallisellakin tasolla vaihtoehtoa jatkuvuusleikkauskerronnalle, joka nähtiin siihen aikaan tietyissä piireissä taantumuksellisena ja manipuloivana.



Eli: tottakai Godard on yliarvostettu ohjaaja, eihän se osaa edes leikata

saumattomasti...

No luettele 5 Hitchcock klassikkoa, jotka ovat mielestäsi ns. 5 tähden elokuvia.

Noihin jo mainittuihin lisäisin vielä Notoriuksen, joka on helposti 40 ‑luvun parhaita elokuvia.

JMustonen (21.5.2005 04:13)

No luettele 5 Hitchcock klassikkoa, jotka ovat mielestäsi ns. 5 tähden elokuvia.

Noihin jo mainittuihin lisäisin vielä Notoriuksen, joka on helposti 40 ‑luvun parhaita elokuvia.

Kuinka saatoinkaan unohtaa.