2000-luvun viiden tähden elokuvat

Olen kyllä nähnyt Bad Boys 2:sen ja tuota kaikkea luettelemaasi se tosiaan oli. Kohtuullisen viihdyttävä elokuvahan se kaikessa typeryydessään on, mutta minusta se oli vaan niin tolkuttoman ylipitkä ja siksi puuduttava kokemus, että siitä jäi todella huono jälkimaku. 30-40 minuuttia pois niin sen viitsisi joskus katsoa uudestaankin.

Kameraahan Bay osaa liikuttaa, välillä jopa oikeisiin paikkoihin. Ja silloin meno onkin todella komeaa katseltavaa.



Piratesin saamaa arvostusta en ymmärrä lainkaan. Kaikintavoin keskinkertainen (paitsi Deppin näyttelijäsuorituksen osalta, mutta ei sekään nyt NIIN ihmeellistä ollut)popcorn-elokuva jonka uusinta katselua en todellakaan odota.



Minun pitäisi nyt kai puolestani puolustella Attack Of The Clonesia. Se on vaan vähän vaikeaa koska vikojahan elokuvassa on enemmän kuin vähän, mutta jostain kumman syystä minuun vaan uppoaa tuo Star Wars elokuvien maailma. Jopa näiden uusien. Kahdeksan kertaa tuo on tullut jo katsottua. Tuntemukset katselun aikana vaihtelevat jyrkästi myötähäpeästä lapsenomaiseen riemuun.

Elämäni ajan en ole oikein koskaan ymmärtänyt minkä vuoksi jotkin ihmiset valitsevat elokuvansa sen perusteella, että niissä on joku tai jotkin näyttelijät (hyvässä ja pahassa). Jos kyse on aivottomasta tissien tuijotuksesta tai muuten vaan käsittämättömän kauniiden naisten ihailemisesta olen ollut yleensä ymmärtäväinen.

Käänteen tekevä ilmestys oli Johnny Depp elokuvassa Pirates of the Caribbean. Elokuva on kaikilla muilla osa-alueella vähintäänkin keskinkertaista ja puolihutaistua popcornia, mutta Depp varastaa jokaisen näyttelemänsä kohtauksen. Yhtä ratkiriemukasta roolia ei elokuvahistoriassa lie olekaan... ellei sitten Depp vaatetuksineen Once Upon A Time in Mexicossa...

In The Mood For Love

Amelie

Sånger från andra våningen

Dancer in the Dark

Mulholland Drive

Kill Bill

Requiem For A Dream

1+2

Amores Perros

Joki

Jumbu (13.7.2004 22:21)

Dancer from the Dark

Onko tämä se jatko- osa jossa Björk

iljalumpsis (13.7.2004 21:31)

Jumbu (13.7.2004 22:21)

Dancer from the Dark

Onko tämä se jatko- osa jossa Björk

Spoileri

palaa zombina musisoimaan lisää?

Sepä se. On kohtalaisen vaikeasti saatavilla.

olenko se ainoa lapsellinen elitisti joka piti Finding Nemosta viiden tähden edestä?

edit:samoilla linjoilla Oskarin kanssa. lisää tällaista!

antti (14.7.2004 12:44)

olenko se ainoa lapsellinen elitisti joka piti Finding Nemosta viiden tähden edestä?

Et.

Katsokaas minulle on ihan turha tulla ryppyilemään, etten ymmärtäisi Lynchin elokuvia. Olen ollut David Lynchin kanssa kahdestaan samassa hississä ja vaihdoimme muutaman sanankin. Hau aar juu. Teik keör. EI SE SIELLÄ KATSONUT MITÄÄN BÄRIMANIN LEFFAA. Olen myös käynyt Mulholland Drivellä, EIKÄ SIELLÄ LEIKITTY MITÄÄN PERUUKKILEIKKEJÄ. Oli taloja sekä palmuja ja muuta kasvistoa.

Muuten olen sitä mieltä, että jos elokuvan ymmärtämiseen vaaditaan kolmen muun elokuvan katsomista samana päivänä, on elokuvassa jotain perustavanlaatuista vikaa. Silloin kyse ei ole lainauksista tai viitteistä, vaan pelkästä paskasta. Oli siinä peruukkeja tai ei.



En siis ymmärrä, miten "Lynch on sanonut pitävänsä Godardista"-tyyppisellä tiedolla päteminen liittyy siihen, voiko MD:n ymmärtää; ei Kill Billienkään ymmärtäminen ole kiinni siitä, onko katsoja nähnyt Bo Svensonin kaikki elokuvat. Toki suosittelen kaikille vaikkapa Bergmanin elokuvien katsomista ja (varhaisten) Godardien katsomista, mutta en todellakaan siksi, että ne olisivat välttämättömiä Lynchin arvoitusten selvittämisessä. Vain toisen elokuvan kautta aukeava elokuva (ts. elokuva joka on tehty vain runkkausmielessä) voi olla mielenkiintoinen, mutta kovin hyvä se ei voi olla (ellei kyseessä ole selvästi elokuvasarja). Olisi tietysti elitistisesti houkuttelevaa ajatella, että Le Meprisin katsominen 8 kertaa takaperin päällään seisten on ainoa oikea tapa tulkita Mulholland Driveä, mutta näin ei valitettavasti ole asian laita. Internetissä itkuraivareita saavat Godard-fanit saavat toki jatkaa valitsemallaan tiellä.

Pillu-Kalle, emmekö jo haudanneet tätä keskustelua?

En väitä, etteikö MD:tä voisi ymmärtää katsomatta kolmea muuta elokuvaa (Sunset Boulevard, Le Mepris ja Persona). Suositukseni oli, että näitä katsomalla sitä voi ymmärtää ehkä enemmän tai ainakin toisella tavalla. Mulholland Drive on Lynchin helpoimpia elokuvia eikä sen ymmärtämiseen tarvita kuin virkeä mieli ja hieman paneutumista. Tarina on yleispiirteiltään selkeä. Kuitenkin on yksityiskohtia ja ideoiden viidakkoa, jota Lynch viljelee. Tämän metodologian aukaisemisessa aikaisemmin mainittujen elokuvien katsominen auttaa (sillä niissä on lukemattomia ristikkäitä yksityiskohtia). Tämä lisäksi ko. elokuvat ovat temaattisesti samoilla linjoilla.



Tarkoitukseni ei ole päteä. Sanoin mitä sanoin alun perin sen vuoksi, etten halunnut vaikuttaa umpiolta joka vain yksinkertaisesti vihaa Lynchiä... Tarkoitus oli jakaa tietoa. Ei ajautua lapselliseen, sekaiseen känään kyrpäotsaisen pellen kanssa.

No niin, sieltähän se tuli ihan ymmärrettävällä tavalla. Kiitos.

(The Lukewarm.) (14.7.2004 13:47)

Mulholland Drive on Lynchin helpoimpia elokuvia eikä sen ymmärtämiseen tarvita kuin virkeä mieli ja hieman paneutumista.

Helpompi kuin esim. Dune, Blue Velvet, Straight Story ja Elephant Man? Luulisin tajuavani aika hyvin mistä Mullholland Drivessa on kysymys, mutta kyllä se silti on sieltä hankalimmasta päästä Lynchin leffoja.

(Hyvää läppää, keep the party going boys!)

Tässä vielä pari selvää viiden tähden leffaa 2000-luvulta:



Wild Zero



Kova haastaja Maailman Paras Leffa ‑skabassa. Hellyyttävän kömpelöllä ja irrationaalisella tavalla vaihtuvia kohtauksia ja juonenkäänteitä, ultracooliutta. Jaksaa katsoa aina vaan uudestaan, olen kutsunut ties kuinka monta ihmistä tsiigaamaan tämän ja kaikki ovat olleet ihan kickseissä. Oikeastaan viisi tähteä ei riitä alkuunkaan.



Ong-Bak



Hysteerisen kovaa mättöä. Pääosan kimittävä ääni ja puhtoinen sankariasenne ja todella hyvät musiikit kompensoivat alun lievän tylsyyden helposti viiteen-kuuteen tähteen.



Suicide Circle



Leffassa riittää WtFIGO-tunnelmia, kuumottavia tilanteita, kiinnostavia mysteerejä ja ihan tajuttomia tyylivaihdoksia + häijyintä gorea sitten 80-luvun kulta-aikojen. Japanifriikeille ehdottomat 5 tähteä, muut saattavat jäädä kylmemmiksi mutta sepä on heidän menetyksensä.



Uzumaki



Kestosuosikki. Taideteos musiikin, kuvan ja tunnelman puolesta. Lopun töksähtävyys ja parit halvat efektit eivät riitä tiputtamaan viidettä tähteä. Kuuteen tähteen ei kyllä ole asiaa.



Battle Royale



Kestää ilmeisesti loputtomia katsomiskertoja -> automaattiset 5 tähteä.



Kill Bill vol. 1



Tästä onkin jo sanottu kaikki. Soundtrack-levylle myös maksimitähdet.



Dancer in the Dark



Mahdoton kuvitella montako tähteä tulisi ilman Björkiä. Vähemmän kuin viisi luultavasti.



Lost in Translation



Aika virheettömältä ja loistavalta vaikutti, itse vaan vaivuin tuskallisiin muistoihin leffaa katsoessa ja kokemus muuttui puhtaaksi tuskaksi. Viisi tähteä uskaltaa silti antaa, katson uudestaan varmaan joidenkin vuosien kuluttua.



Ohhoh, perustelin vahingossa. Aasia näköjään jyrää, katsotaan uudestaan sitten 3000-luvulla.

KCrimso (14.7.2004 14:07)

(The Lukewarm.) (14.7.2004 13:47)

Mulholland Drive on Lynchin helpoimpia elokuvia eikä sen ymmärtämiseen tarvita kuin virkeä mieli ja hieman paneutumista.

Helpompi kuin esim. Dune, Blue Velvet, Straight Story ja Elephant Man? Luulisin tajuavani aika hyvin mistä Mullholland Drivessa on kysymys, mutta kyllä se silti on sieltä hankalimmasta päästä Lynchin leffoja.

Ehkä siinä puolivälissä. Jos laskee lyhärit niin helpommassa päässä...

Olisi pitänyt kirjoittaa helpoimipia vuosiin.

Yritetääs nyt näitäkin.

Amores perros

Requiem for a dream

Battle Royale

Narc

Irreversible

City of god

Bad Santa

Kill Bill vol. 1

Oldboy