Surullisimmat kohtaukset

Young Hova 7.5.2004 18:39

Muistin juuri Frankensteinin ja sokean miehen kohtaamisen. Se on aika totaalisen surumielinen.

Petteri Borgman 7.5.2004 19:08

Varsin epäelitististä, mutta ensimmäisenä mieleen tuli yhden guilty pleasureni, Green Milen loppu. Siinä on jotakin todella surumielistä kun vanha Paul kertoo

Spoileri
saamansa pitkän iän tuomista suruista (kun on joutunut kokemaan kaikkien läheistensä kuoleman) ja omasta kuoleman odotuksestaan. Loppukommentin aikana meinasi alkaa leuka väpättämään: We each owe a death, there are no exceptions, I know that, but sometimes, oh God, the Green Mile is so long.




Saa nauraa.
Plissken 7.5.2004 22:09

Visconti: Rocco ja hanen veljensa. Kun veljesten sukset alkavat menna ristiin ikimuistoisen murheellisella tavalla.

Goose 7.5.2004 22:32

Max Rockatanskyn juoksu maantiellä yliajetun vaimon ja lapsen luokse.

funkstörung 7.5.2004 22:37

Ei tule näin yht'äkkiä mieleen yhtään selkeästi erottuvaa kohtausta, mutta ainakin minulle Kiyoshi Kurosawan 'Kairo' (Pulse) oli erittäin raskas kokemus. Elokuvan kokonaisvaltainen surumielisyys lähentelee fiilikseltään Ulverin 'Kveldssanger' ‑levyn tunnelmaa.

Jumbu 7.5.2004 22:39

Dancer in the darkissa on montakin. En viitsi tarkemmin eritellä ettei mene Näkemiin vaan murun katselu itkeskelyksi.

MiR 7.5.2004 23:44

Hana-Bi loppuu aika surullisella tavalla, pistää joka kerta hiljaiseksi.

(The Lukewarm.) 8.5.2004 02:09

Mieleeni tulee Aki Kaurismäen 'Tulitikkutehtaan tytöstä' useita kohtauksia ja kuvia. Kati on surullisen täydellinen.

k-mikko 8.5.2004 08:57

Rankan päivän / Falling Downin loppu.

Fantomas 8.5.2004 09:48

Ehkäpä Betty Bluen(37´2 le matin) loppu jossa Angladen Zorg tukehduttaa



intohimoisen rakkautensa, Béatrice Dallen Bettyn, tyynyllä sairaalassa kun tämä on tainutettu lääkkeillä ja sidottu remmeillä sänkyyn.

Nuori tyttö ei kestänyt hedelmättömyyttään ja ajautui mielenvikaisuuteen.
Martin 8.5.2004 09:57

Mulla on ollut aina hyvin vaikea pidättää kyyneleitä La Vita è bellan loppukohtauksessa.

Ehetyz 8.5.2004 10:08

Ensimmäisenä mieleen tulee kohtaus Bruiserista, jossa Jason Flemyng maalaa kasvojaan runoillen samaan aikaan miehestä, joka käyttää kaikki rahansa timanttisormukseen. Surumielisyydessään mestarillinen kohtaus, varsinkin viimeinen riimi;



Man went proudly walking, beside his shoe, the ring. But no-one ever told him that he was not a king.
sorsimus 8.5.2004 11:11

Douglas Sirkin Imitation of Lifen loppu. Hautajaiset, mikä sinällään ei takaa mitään, mutta kun siihen liittyy erään päähenkilön salamanomainen itseymmärryksen puuska kuolemaan liittyen. Sen enämpiä spoilailematta.

Yotsuya 8.5.2004 11:36

Koska Christian Bell ei ole Elitistillä niin voisi copycattinä vastata että mikä tahansa kohtaus jossa Ohukainen itkee.

Bad Rain 8.5.2004 12:37

Michael Mannin

Last Of The Mohicansin loppukohtaus, jossa Chingachgook vuorella jyllhiä maisemia katsellen puhuu Suurelle Hengelle ja pyytää tätä vastaanottamaan poikansa Uncasin henkien maassa olevan kansansa seuraksi. Ja odottamaan vielä häntä – Chingachgookia – viimeistä mohikaania. Liikkis kohtaus.

Kuten on myös Rutger Hauerin kuolinpuhe muuten epätasaisen Bladerunnerin lopussa.