Sakari Määttä

The Grim Reaper (1976)

Ohjaaja:

• Ron Ormond

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ron Ormond

Littanaan hiuslisäkkeeseen sonnustautunut pappi on myöhässä vastikään kuolleen Frankien (Eddie King) siunaustilaisuudesta. Hän väittelee pojan kohtalosta tämän vanhempien kanssa kirkon sakastissa, vaikka paikalla on koko salillinen surevaa seurakuntaa. Jotkut uskonnot saattavat tarjota kuolleelle vielä pienen toivon täyteisen hetken kiirastulessa ennen viimeisen tuomion langettamista, mutta baptistien hyvä Raamattu ei tällaisesta paikasta kerro. Siksi pappi uskoo Frankien joutuvan helvettiin taivaan sijasta. Frankien pikkuveli Tim (Tim Ormond) on myös kirkonmies, mutta hänkään ei suostu lohduttamaan, vaan on samoilla linjoilla kollegoidensa kanssa. Frankie palaa helvetissä, eikä siinä poppakonstit auta.

Alkukohtauksen jälkeen siirrytään selvittämään millainen Frankien elämä oli ja millaisissa olosuhteissa hän kasvoi. Heti kärkeen tehdään selväksi, että isä Vern (Cecil Scaife) ja Frankie tapasivat juoda yhdessä olutta tv:n äärellä urheilusta nauttien. Toisin sanoen Frankie eli synnissä välittämättä pätkääkään vässykän Tim‑veljen ja toruvaluonteisen Ruby-äidin (Viola Walden) mielipiteistä.

"Look. This religion thing is your scene, not mine. This dude is gonna be where it's happening. Big engines, big cars, big tracks and big money! Religion? Not for this dude, no way." — Frankie Pierce

Frankien suurin synti tuntuu elokuvantekijöiden mielestä olevan, että säännöllisen kirkossa käynnin sijaan hän seurasi unelmiaan moottoriurheilun pariin ja nautti elämästään. Frankie menetti henkensä ajoradalla tapahtuneessa traagisessa onnettomuudessa, jonka jälkeen oli liian myöhäistä anella syntejä anteeksi. Moralismin syyttävä sormi kääntyy osoittamaan kohti isä‑Verniä, joka omahyväisellä ja itsepäisellä käytöksellään esti Frankieta kiinnostumasta uskon asioista.

Frankien äkillinen kuolema on Piercen perheelle kova isku, jonka aiheuttamia traumoja kukin perheenjäsen käsittelee parhaaksi näkemällään keinolla. Ruby odottaa päivittäin Frankien haudalla toivoen saavansa jonkinlaisen vihjeen siitä, että pojalla on kuoleman jälkeiset asiat kunnossa. Vern sen sijaan tutkii keinoja ottaa poikaansa yhteyttä spiritistisin keinoin. Raamatun sanaan sokeasti luottava Tim on vakuuttunut, että Frankien peli on pelattu lopullisesti ja hänet on tuomittu kadotukseen ikuisiksi ajoiksi. Spiritismi on sitä paitsi juuri sellainen kirkonmiesten mustalla listalla oleva temppu, jolle Jumalaa pelkäävä Tim ei suostu antamaan mahdollisuutta. Onhan hän muutenkin henkisesti muun perheen yläpuolella, koska on aiemmin ottanut Jeesuksen sydämeensä.

"Satan is certainly a spiritual reality and it's easy for him to identify with all forms of the occult. But mom, talking with the dead is dangerous." — Tim Pierce

"Talking to the dead is not dangerous! As a matter of fact it's a wonderful experience!" — Tohtori Kumran

Yksi The Grim Reaperin huippukohdista on ehdottomasti takauma, jossa Vern osallistuu tohtori Kumran ‑nimisen hörhön isännöimään spiritistiseen istuntoon. Istunnon aikana tohtorin kasvojen tilalle ilmaantuu punanaamainen demoni, joka on kuin amatöörimaskeeraajan yritys luoda hämmentyneen näköinen Darth Maul. Kohtauksessa nähdään myös kauhuelokuville kliseistä räyhähenkien rellestystä, jossa kova tuuli ilmaantuu tyhjästä, lamput heiluvat, laatikot avautuvat ja sulkeutuvat itsekseen, huonekalut leijuvat ilmassa ja huoneen keskelle ilmestyy aavemainen hahmo.

Eräässä kohtauksessa Frankie onnistuu jotenkin pakenemaan helvetistä ja pelmahtaa äitinsä makuuhuoneen seinään ilmestyneestä reiästä valittamaan ja anelemaan apua. Verinen ja täynnä palovammoja oleva Frankie paarustaa onnettomana pitkin huonetta, mutta meteliin heräävä Ruby ei juuri näkemästään säikähdä. Sen sijaan äiti lohduttaa poikaansa ja kehottaa tätä rentoutumaan. Kohtauksesta on hyvin vaikea ymmärtää millaiseen lopputulemaan Ormond on pyrkinyt dialogia kirjoittaessaan. Lopulta pujopartainen ja suippokorvainen demoni ilmaantuu paikalle seinän aukosta ja hakee karkulaisen takaisin.

The Grim Reaper syntyi Ormondin perheen yhteisenä projektina Estus W. Pirklen vetäessä henkeä The Burning Hellin (1974) ja The Believer's Heavenin (1977) välissä. Elokuvan tuotantoon osallistui useita Nashvillen baptistikirkkoja ja sitä esitettiin kirkoissa jumalanpalvelusten jälkeen. Tästä huolimatta mainoskampanja hoidettiin aggressiivisen eksploitaation keinoin, julisteen luvatessa kyseessä olevan "räjähtävä elokuva saatanan demonisista armeijoista!"

Todellisuudessa The Grim Reaper on kuin yhdistelmä The Burning Helliä (1974) ja White Lightnin' Roadia (1967) ilman hicksploitaatioelementtejä tai baptistivapahtaja Pirkleä. Pätkät autokilpailuista ovat rehellisiä inserttejä, joten tällä kertaa päästään nauttimaan myös aidoista kolareista. Tämä on jotain sellaista, mihin White Lightnin' Roadin budjetti ei antanut mahdollisuutta. Autourheilun sisällyttäminen The Grim Reaperiin on kuitenkin pelkkä tehokeino, ja hengeltään elokuva on huomattavasti lähempänä pirkleläistä paatosta ja ahdasmielistä sormien heristelyä.

The Grim Reaperissä on mukana useita tunnettuja saarnamiehiä, joihin Ron Ormond tutustui viettäessään aikaa Pirklen seurassa. Elokuvan aloittaa "Kävelevä Raamattu" ‑lempinimellä tunnettu pastori Jack Van Impe. Hän toivottaa katsojat tervetulleeksi seuraamaan elokuvaa, jonka kautta hän toivoo Jumalan koskettavan heistä jokaista. Myöhemmin kuullaan pastori E.J. Danielsin neuvoja Vernin ja Timin hakiessa apua perheensä ongelmiin. Daniels tekee selväksi, että vain uskonsa ja omatuntonsa aidosti tunnustaneella ihmisellä on pääsylippu taivaaseen ja muille koittaa kuumat oltavat. Myöhemmin kuvassa piipahtaa vahvasti vanhoillisia arvoja vaaliva virginialaispappi Jerry Falwell, joka julisti aikoinaan Teletapit-sarjan Tiivi-Taavin homoseksuaaliksi ja oli vahvasti sitä mieltä, että pakanat, abortin vastustajat, homot, lesbot ja feministit edesauttoivat 9/11-terroristi-iskun toteutumista.

"Satan is a real person and the demons of hell are real entities. They are persons who are sent about to devour and destroy those who represent the living Christ." — Jerry Falwell

Käytännössä kaikki elokuvan helvettiin sijoittuvat kärvistelykohtaukset näyttävät olevan peräisin The Burning Hellin poistetuista kohtauksista ja ovat selvästi saman tekijäkaartin aikaansaannosta. Näissä kohtauksissa useimpien hahmojen puvustus ja maskeeraus voisivat olla peräisin vaikkapa Ormondin perheen halloween-juhlista, eivätkä siis ole efektimielessä kovinkaan vakuuttavia. Erikoisefektien takaa löytyy yllättäen Frankien roolissa nähtävä Eddie King, joka teki saman kaltaisia töitä useissa muissakin Ormondin uskonnollisissa elokuvissa.

The Grim Reaper sisältää raamatullisia kohtauksia, joista ensimmäisessä kristittyjä ruoskitaan roomalaisessa vankityrmässä. Mukana ovat myös apostoli Paavali ja Silas, jotka yöllisellä rukoilullaan ja ärsyttävällä virsilaulannallaan aiheuttavat maanjäristyksen ja pääsevät pakenemaan. Eräässä toisessa kohtauksessa Israelin kuningas Saul vierailee En‑Dorin noidan (June Ormond) luona ja pyytää tätä kutsumaan kuolleen profeetta Samuelin henkeä. En‑Dorin noita esitetään klassisen kliseisenä hahmona, joka voisi hyvin olla peräisin esimerkiksi Disneyn vanhoista sarjakuvista tai Ihmemaa Ozista (1939).

The Grim Reaper on joillekin katsojille varmasti helpommin lähestyttävä jeesusploitaatio kuin Pirklen saarnoihin perustuvat visiot uskovaisten helvetistä ja taivaasta. Elokuvallisella kerronnalla on tällä kertaa huomattavasti painavampi arvo, eikä Pirkle ilmaannu kuvaan keskeyttämään juonenkulkua. Kuten kaikissa Ormondin uskonnollisissa elokuvissa on ollut tapana, myös tällä kertaa yksi hahmoista viedään lopussa alttarille, hänen syntinsä annetaan anteeksi ja hän ottaa vastaan iankaikkisen elämän.