Sakari Määttä

The Burning Hell (1974)

Ohjaaja:

• Ron Ormond

elokuva arvostelu

Tähtiloki 1974, jKr. “Helvetti, tuo käymättömistä korpimaista toiseksi viimeinen. Nämä ovat ohjaaja Ron Ormondin ja baptistisaarnaaja Estus W. Pirklen löytöretkiä. Heidän yhteinen tehtävänsä: tutkia outoja uusia maailmoja, etsiä syntisiä ja käännyttää heidät uskoon ja rohkeasti viedä heidät paikkoihin, joissa ihminen ei ole koskaan aiemmin käynyt.”

"20,000 DEGREES FAHRENHEIT and not a drop of water!"

Tervetuloa veisaamaan virsiä epävireisten urkujen tahtiin! Orkesteria johtaa kaikkien rakastama supersankari Estus W. Pirkle, jonka tämänpäiväisessä saarnassa opitaan varmoja keinoja välttää helvettiin joutuminen. Tahtipuikkona toimii jälleen kerran Ron Ormondin elokuvakamera, hänen tunkeutuessaan läpi helvetin kuumimpien liekkien ja pimeimpien syövereiden osoittaakseen Jeesuksen sanat todeksi: "Helvetti on ikävä paikka!"

Estusin kirkon päämies on elementissään tulta ja tulikiveä suustaan syöksevänä mississippiläisenä saarnamiehenä. The Burning Hell syntyi vastalauseeksi "modernististen saarnaajien" luomalle väärälle käsitykselle, jonka mukaan on olemassa vain maanpäällinen helvetti. Raamatussa kuitenkin kerrotaan konkreettisesta paikasta, jossa syntiset palavat ikuisesti kuolemansa jälkeen. Ja sehän Pirkleä melkein hymyilyttää hänen teroittaessaan asioita niihin vihkiytymättömille harrastelijakristityille.

"See torture like you've never seen before. Hell is called a bottomless pit. This means that sinners will be falling…falling…falling forever. There will never be a solid footing under you." — Estus W. Pirkle

Pirkle aloittaa puheensa soramontulta, joka on olevinaan Siinain vuori. Kuullaan baptistiseurakunnan kuorolaulantaa ja Mooses väittelemässä Israelin johtajien kanssa. Mooses nostattaa ukkosmyrskyn, avaa maan pinnan ja sen uumenissa odottavan tulisen pätsin, mihin pahaa-aavistamattomat jumalanpilkkaajat luisuvat ikuiseen kadotukseen. The Burning Hellin alku on vain pientä esimakua tulevasta, kun lievästi sanottuna tärähtäneen oloinen Pirkle ja hänen luottokumppaninsa Ron Ormond perkaavat Raamatun tekstiä kuvalliseen muotoon.

Nykypäivään sijoittuvassa kehyskertomuksessa nuori Ken (Chuck Howard) menehtyy moottoripyöräonnettomuudessa riideltyään Pirklen kanssa. Kenin ystävä Tim (Tim Ormond) ei vaivaudu ilmoittamaan onnettomuudesta edes poliisille, vaan hakeutuu suorinta tietä takaisin saarnamiehen tykö, huolestuneena ystävänsä kuolemanjälkeisestä kohtalosta. Käristyykö Ken helvetin ikuisissa liekeissä vai onko jotain tehtävissä? "Todennäköisesti ystäväsi palaa helvetissä jo tällä hetkellä", Pirkle toteaa ykskantaan.

Tim istuu kuuntelemaan saarnaa yhdessä seurakuntalaisten kanssa ja kokee vähitellen torkahdellessaan jonkinlaisen valaistumisen. Tim näkee sielunsa silmin, miten onnettomuudessa kuollut Ken havahtuu helvetin demonien tullessa hakemaan häntä. Saarnan päätteeksi pastori Pirkle pelastaa Timin antamalla tämän synnit anteeksi, samaan tapaan kuin hän pelasti nuoren Judyn aiemmassa elokuvassa If Footmen Tire You What Will Horses Do? (1971). Timin hahmon kautta katsoja asettuu stereotyyppisen epäilijän rooliin. Jos katsoja samaistuu Timiin, niin ehkä hänkin kokee elokuvaa katsoessaan jonkinlaisen valaistumisen?

Estusin saarna on tuttua papatusta päivän polttavasta aiheesta. Helvettiä ei tehty ihmisiä, vaan paholaista ja hänen enkeleitään varten, mutta siitä huolimatta Raamatun mukaan sinne päätyy enemmän ihmisiä kuin taivaaseen. Pirklen loihtima tilasto tarkentaa, että joka tunti yli 3000 ihmistä päätyy helvettiin! Helvetissä ei kenelläkään ole ystäviä. Siellä ei voi katsoa televisiota eikä elokuvia. Aurinko ei koskaan nouse, eikä lomamatkalle pääse perheen kanssa. Edellä mainitut asiat ovat Pirklen mukaan mahdollisia vain taivaassa. Helvetti on vain yksi pitkä yö täynnä surua, katumusta ja huonoa omaatuntoa, jatkuen aina ja ikuisesti. Kaikki elämän aikana tehdyt synnin vainoavat alati helvetissä antamatta hetkenkään rauhaa. Luulitko tosiaan, että taivaaseen pääsee vain uskomalla Jeesukseen? Luulit väärin!

Pirklen ja Ormondin luoma helvettikuvasto koostuu kuvan etualalla lepattavista liekeistä, joiden takana nähdään tilanteesta riippuen joko valkokasvoisia paholaisia tai karrelle palaneita syntisiä. Taustalta kuuluu alituista tuskanhuutoa ja kirkumista. Helvetissä ei ole sijaa rakkaudelle, pelkästään vihalle. Riippumatta siitä kuinka mahtava olit eläessäsi, helvetissä olet vain yksi ikuiseen kärsimykseen tuomittu sielu.

Jossain vaiheessa saarnaa Pirkle yltyy puhumaan madoista, jotka massuttavat helvetissä majailevien syntisten lihaa. Hän tekee erittäin selväksi, että Raamatussa mainitut madot ovat kirjaimellisesti lihansyöjätoukkia eivätkä missään tapauksessa pelkkä omaantuntoon viittaava vertauskuva. Ormond on luonnollisesti hankkinut Pirkleä miellyttääkseen roppakaupalla jauhomatoja kuvauksiin. "Voitko kuvitella millaista olisi kokea matojen kalvavan kasvojasi, suutasi, korviasi, käsivarsiasi, koko vartaloasi? Voitko kuvitella millaista tuskaa nämä madot aiheuttaisivat sinulle? Kuvitelkaa sitä hirvittävää löyhkää!" Pirkle saarnaa ja hänen seurakuntansa nyökkäilee samaan tahtiin hyväksyvästi.

"Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan." — Luukkaan evankeliumi 16:19–31

Pohjimmiltaan The Burning Hell on kuin sarja Raamatun tarinoihin sijoittuvia larppaussessioita, jotka on suunnattu protestanttisille fundamentalistikristityille. Eräs tarina käsittelee Lasarus-kerjäläistä ja rikasta miestä. Rikas mies ei suostu antamaan kerjäläiselle almuja, vaikka näkee tämän kärsivän. Sen sijaan hän järjestää yltäkylläiset juhlat prokuraattori Pontius Pilatukselle, kuningas Herodekselle ja muille Jeesusta julkisesti paheksuville ystävilleen. Lasarus kuolee nälkään kadulle juhlien aikana, mutta pelastavat enkelit saapuvat hakemaan hänet taivaaseen. Yläluokan mehuhetki keskeytyy, kun rikas mies saa yllättäen sydänkohtauksen ja menehtyy. Helvetti odottaa.

The Burning Hellin käytössä ollut budjetti oli luonnollisesti hyvin niukka ja Pirklen visioiden saattaminen niiden ansaitsemaan muotoon olisi vaatinut huomattavasti enemmän vaivaa, rahaa ja osaamista. Budjetin rajoitukset näkyvät muun muassa kohtauksessa, jossa rikas mies menee ystävineen katsomaan gladiaattoritaistelua. Mitään taistelua ei nähdä, vaan tilalla on lyhyt hengailutuokio pienen amfiteatterin raunioilla. Rikkaan miehen juhlissa yläluokan naiskauneutta edustavat viiniä lipittävät rouvashenkilöt, jotka on selvästi rekrytoitu mukaan elokuvaan suoraan seurakunnan lauteilta.

Samasta Pirklen fanikatalogista on haalittu mukaan myös muut elokuvassa nähdyt ekstrat ja vapaaehtoiset. Pastori on laittanut seurakuntansa kolehtirahat hyvään käyttöön ja pyrkinyt palkinnoksi mainitsemaan heidät kaikki jo alkutekstijaksossa. Rahaa ei ole ilmeisesti riittänyt puvustukseenkaan, ja näyttää siltä, että koko baptistilammaslauman vaatetus on hankittu jonkin halpavaatemyymälän alennusmyynnistä. Raamatun tapahtumista kertovissa kohtauksissa on käytetty ehkä jonkin harrastelijateatterin ylijäämävarastoa. Mukana ekstrojen joukossa vilahtaa myös Estusin oma poika Greg Pirkle, joka myöhemmällä iällä opiskeli lakimieheksi ja pyrki Yhdysvaltain kongressiin. Pienissä rooleissa nähtävistä hahmoista maininnan arvoinen on myös Moosesta näyttelevä Don Green, joka näyttää tekoparrassaan enemmän joulupukilta kuin vakavasti otettavalta profeetalta. Rikkaan miehen roolissa nähdään ärsyttävästi velmuileva Jimmy Robbins, joka teki pitkän uran pastorina Etelä-Carolinassa.

The Burning Hell on muodollisesti samankaltainen kuin If Footmen Tire You What Will Horses Do? Molemmat ovat puhdasta jeesusploitaatiota ja kristillistä pelottelupropagandaa. Pirkle paahtaa parastaan ja pään sisäiset sumutorvet puhaltavat täysillä, mutta The Burning Hell jää silti kauas jälkeen Footmenin säälimättömästä intensiteetistä. Tähän suurin syyllinen on Pirkle itse: hän on kuvassa vähän väliä, joten elokuvan sujuva eteneminen keskeytyy turhan usein. Estus ei ole tällä kertaa ole edes yksin todistamassa, vaan tukijoukkoihin kuuluvat muun muassa saarnamiehet "tohtori" Robert G. Lee, "tohtori" Jack Hyles sekä "tohtori" Bob Gray. Täydeksi mysteeriksi jää, miksi näitä vierailevia pastoreita nimitetään tohtoreiksi.

Raamatun viitteitä tykitellään tarkkaavaisena kuuntelevalle seurakunnalle tasaisin väliajoin. Saarna sisältää tyypillistä jumalanpalvelushapatusta, joka pyrkii kaikin mahdollisin sanankääntein altistamaan katselijan tai kuulijan aivopesulle. Viimeisten minuuttien aikana Pirkle tavallaan muistuttaa katsojalle, että nyt olisi jo aika ottaa Jeesus sydämeen ja valmistautua kuolemanjälkeiseen elämään täydellisessä rauhassa ja auvoisessa onnessa. Jos neuvot eivät kiinnosta, niin Pirkle vaikuttaisi olevan enemmän kuin valmis tuikkaamaan katsojan tuleen vaikka henkilökohtaisesti.

Kapteeni Pirklen maailmankatsomus ei ole pelkkää liekeissä kärvistelyä ja orjantappurapensaassa istuskelua, vaikka saarnaan sisältyvien opettavaisten tarinoiden päätöspaikka onkin helvetti. Kolme vuotta The Burning Hellin jälkeen Pirklen ja Ormondin yhteistyö tuotti jo kolmannen hedelmän, joka tarjosi näkymän kolikon toiselle puolelle. The Believer's Heaven (1977) näyttää miten lokoisat olosuhteet hartaille uskovaisille on luvassa kuoleman jälkeen. Tätä ennen Ormond ehti kuitenkin ohjata omaan käsikirjoitukseen perustuvan elokuvan The Grim Reaper (1976). Kyseessä on uskonnollinen elokuva, joka ei kuitenkaan perustunut Pirklen saarnaan, eikä pastori itse osallistunut sen tekoon lainkaan.

The Burning Helliä näytettiin kirkoissa jumalanpalvelusten yhteydessä ja sen esittämistä lapsille pidettiin erityisen tehokkaana tapana saada kakarat ryhdistäytymään ja pelkäämään Jumalaa kuten kunnon kristityn pitää. Ohjaajan vaimo ja yhteistyökumppani June Ormond on kuvannut noin 60 000 dollarin budjetilla syntynyttä elokuvaa näin: "The most potent, soul-winning picture that has ever played in a church."