Sakari Määttä

White Lightnin' Road (1967)

Ohjaaja:

• Ron Ormond

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ron Ormond

White Lightnin' Road kertoo kahdesta vakioautokuskista, jotka ovat nokikkain niin kilparadalla kuin vapaa-ajallakin. Toinen heistä on suoraselkäinen ja rehellinen Joe Masters (Ter'l Bennett) ja toinen selvästi rikollisuuteen ja moraalittomuuteen taipuvainen keikari Snake Richardson (Earl ‘Snake' Richards). Kaksikon välistä jännitettä kasvattaa keskinäisen kilpailun lisäksi kateellisuus, sekä Snaken blondi tyttöystävä Ruby (Arline Hunter), joka vehtailisi paljon mieluummin Joen kanssa.

Ron Ormondilla on koossa ainekset ihan kiinnostavaan kokonaisuuteen, mutta hän onnistuu sössimään touhun laittamalla mukaan liian paljon henkilöhahmoja ja keskittymällä juonen kannalta epäolennaisiin seikkoihin. Käsikirjoituksessa olisi jälleen (kuten ohjaajan edellisessäkin elokuvassa The Girl from Tobacco Row) mahdollisuus viedä tarinaa myös melodramaattisempaan suuntaan, mutta Ormond jättää tämän kortin katsomatta.

White Lightnin' Roadin juoni pysyy pitkään epäkiinnostavana. Vakioautoilun aika-ajojen katsomiseen pitkästyy nopeasti ja katsomiskokemus koettelee sietokyvyn rajoja. Koko laji vaikuttaa elokuvan alkupuolen perusteella olevan kuin jossain hiekkaisella metsäaukiolla ostarin parkkipaikan sijaan ajettavaa pillurallia. Välillä leikataan kopissaan majaileviin kommentaattoreihin tai muka radan varrella hurraavaan väkijoukkoon, vaikka on täysin selvää, että nämä osuudet on kuvattu jossain ihan muualla. Saman ratkaisun Ormond teki jo aikoinaan Untamed Mistressin (1956) kohdalla, todennäköisesti budjetista johtuvista syistä. Vastapainona tälle on silti mukavaa huomata, ettei itse kilpa-ajoissa käytetä lainkaan arkistokuvaa, vaan paikoin intensiivinen materiaali on Ormondin ja kuvaajana toimineen Jack Steelyn taidonnäyte.

Ron Ormond nähdään Slick-nimisenä gangsterina, joka jujuttaa Joeta väärille poluille vakavin seurauksin. Tim Ormond näyttelee Joen poikaa Tim Mastersia ja vetää roolinsa läpi hänelle tyypillisellä nuoruuden innokkuudella. Pääosissa velmu Earl Richards lähinnä ylinäyttelee, ja pökkelö Ter'l Bennett on täysin unohdettava uransa ainoaksi jääneessä roolissaan.

Roolihahmoista muistettavin on sen sijaan Ruby, joka on kuin aito valkoista roskaväkeä edustava hicksploitaatiokuningatar. Juuri sellainen typykkä, josta miehet kilpailevat vain, koska kylässä ei ole juuri muita vapaita naisia tarjolla. Roolissa nähdään lähinnä unohdettavia televisio‑ ja elokuvarooleja urallaan tehnyt Arline Hunter, joka valittiin elokuussa 1954 Playboyn kuukauden Playmateksi. Yllättäen yksi Hunterin tunnetuimmista rooleista on hänen debyyttinsä The Apple-Knockers and the Coke vuodelta 1948. Kyseessä on eroottinen lyhytelokuva, jossa nainen juo Coca-Colaa pullon suusta. Elokuvan tunnettuus juontaa juurensa siitä, että pääosan esittäjää luultiin aikoinaan Marilyn Monroeksi.