Mikko Koivisto

Virgin nanka kowakunai (1984)

Ohjaaja:

• Hiroyuki Nasu

elokuva arvostelu

Ohjaus: Hiroyuki Nasu

Yksi Roman Porno ‑sarjan obskuureimmista löydöistä on Hiroyuki Nasun The Warriors (1979) ‑johdannainen Virgin nanka kowakunai. Harvinaiselle filmille ei löydy edes englanninkielistä nimeä (karkeasti kääntäen: "Not Scared of Virgins"). Mutta kuka olikaan tämä filmin ohjannut Nalle Puhin kamun kaima?

Vuonna 1952 syntynyt Nasu oli Japanin ehkäpä ensimmäinen MTV‑aikakauden ohjaaja. Nasun filmeissä teinirakastavaiset kaahaavat roistoja pakoon moottoripyörällä (Shinjuku Love Story, 1987), koulupojat ovat sarjakuvakampauksilla varustetuttuja jengijohtajia (Be‑bop High School, 1985) ja pop‑musiikki raikaa kaupungin viileimpien tyttöjen sahatessa kaupunkia ristiin rastiin montaasijaksossa (Lesbians in Uniforms, 1983). Selkein vertailukohta on amerikkalaistuottaja Jerry Bruckheimer, jonka Top Gunin (1986) mainosplakaatti vilahtaakin Shinjuku Love Storyn kuvien taustalla.

Nasu ei ollut kriitikkojen lemmikki eikä varsinaisesti harrastajienkaan suosikki. Elokuvan historiankirjoista hänen nimensä on unohdettu tyystin, ja ehtipä Elitistikin dissaamaan miehen kutsumalla häntä rutiiniohjaajaksi Rouge (1984) ‑arviossa. Kuitenkin juuri rutiineissa piilee Nasun arvo, sillä hänen elokuvansa käyvät 80‑luvun elävästä selluloidimääritelmästä ehkäpä paremmin kuin kenenkään muun japanilaisohjaajan jätökset. Aika alkaa olla kypsä Nasun tuotannon uudelleenarvottamiselle.

Nasu on populaarikulttuurin ytimessä heti Virgin nanka kowakunain aloitusjaksossa, jossa kamera pujottelee Tokion Yoyogi Park ‑puistoon kokoontuneiden rockabillyjen, cosplayaajien ja amatöörimuusikoiden keskellä. Puistossa on myös Lohikäärme-jengi, jonka henkisesti epävaakaa luutnantti Yu on lähettänyt suosikkiradiokanavalleen biisipyynnön. Töihin prätkällä (hidastuskuvissa tietenkin, taustalla laulaja/näyttelijä Miyuki Kamatan biisi "Daddy Cool") saapuva DJ Megu hylkää kuitenkin biisipyynnön, mikä saa raivostuneen Yun julistamaan Megun merkatuksi naiseksi.

Illalla lohikäärme-jengi on Megua vastassa sirpit käsissään. Kaidalle polulle siirtynyt ex‑jengiläinen Tetsu (Ichiro Furusawa) ehtii viime hetkellä väliin. Alkaa yön mittainen ajojahti, jossa jengi mobilisoi kaikki jäsenensä karkulaisten perään. Yön tapahtumia seuraa sivusta alamaailman kummisetä (filmin kovin kiinnitys, ikoninen näyttelijä ja ex‑rokkari Rikiya Yasuoka).

Filmin esikuva on tietenkin Walter Hillin The Warriors (1979) ripauksella saman ohjaajan Streets of Fireä (1984), joka oli tuotu Japaniin kolmisen kuukautta ennen Virgin nanka kowakunain ensi-iltaa. Nasun pikkubudjetin estetiikka on kuitenkin lähempänä italoleffoja ja filmin sankari Ichiro Furusawa on hänkin ilmiselvä riisikuppimaan Michael Sopkiw.

Virgin nanka kowakunain kiinnostavin anti liittyy sen kuvaamiin jengiläisiin. Luutnantti Yu on kahjoileva blondi, hänen pomonsa heiluttelee varsijousta ja kaksi naispuolista jäsentä muodostaa show-painijatiimin, joista toinen on pukeutunut leopardipöksyihin. Arsenaali vilisee pesäpallomailoja ja kirveitä, ja onpa yhdellä jengiläisellä nunchakutkin taskussaan. Lopussa välit selvitellään mano a mano moottoripyörän selässä jääkiekkomaskit kasvojen suojana. Enzo G. Castellari, Sergio Martino ja kumppanit ovat kaikki henkisesti läsnä.

Elokuvan japanilaisuus nostaa rumaa päätään jengiläisten tavassa raiskata kaikki eteen osuvat naiset, joilta voi kuulustella vihjeitä Megun sijainnista. Seksiä ja paljasta pintaa on muutenkin tungettu filmiin tavattoman tökerösti. Silti Nasu todistaa myös, että tarpeeksi metsään menemällä voi löytää tien. Elokuvan loppupuolella katsoja ehtii jo tuhahtaa, kun Nasu latoo kaksi seksikohtausta peräjälkeen, mutta kun putki jatkuu vielä kolmannella, nousee kasvoille hämmennyksensekainen hymy. Tämän täytyy olla perättäisten panokohtausten maailmanennätys valtavirtafilmissä!

Virgin nanka kowakunai on halpa ja kömpelösti kirjoitettu (yksi ajojahdin motivaattoreista on jengijohtajan tyttöystävän katkeruus Tetsua kohtaan. Syy: sankari ei suostunut panemaan häntä vessassa), mutta samalla kulttifilmihermoja kutkuttava sukellus Tokion yöhön, jossa The Warriors kohtaa Roman Pornon, The Bronx Warriorsia (1982) ja The New Barbariansia (1982) suodatetaan MTV‑filtterin läpi (luultavasti vahingossa, sillä Castellarin filmejä ei oltu julkaistu Japanissa) ja kaiken yllä leijuu paksu kasarituoksu. Ohjaaja Nasun Roman Porno ‑filmeistä se on kiinnostavimpia, mutta parhaaseen teräänsä ohjaaja ylsi vasta siirtyessään valtavirran puolelle (supersuosittu Be‑bop High School ‑sarja), jossa tuotantoarvot vastasivat hänen esteettistä silmäänsä. Kumppanina toimi useimmiten käsikirjoittajavaimo Machiko Nasu (Girl's Pleasure: Man Hunting, 1977).