Jari Mustonen

Star Wars: Episode VIII - The Last Jedi (2017)

Ohjaaja:

• Rian Johnson

elokuva arvostelu

Ohjaus: Rian Johnson

"Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa..."
— Tähtien sota

"Taistelu jatkuu..."
— Imperiumin vastaisku

"Kun bensa loppuu..."
— The Last Jedi

Star Wars: Episode VIII – The Last Jedi on erikoinen seikkailu valtavirtaelokuvaan. Tämä siksi, että kriitikot kehuivat sen maasta taivaisiin, kun taas saagan faneille kyseessä on Jabba the Hutiakin mehevämpi lantaläjä. The Last Jedi halusi kääntää uuden sivun Tähtien sota -elokuvien historiassa esittämällä kaiken vanhan täytyvän kuolla pois. Aika on kulkenut Han Solon, Luke Skywalkerin ja Prinsessa Leian ohitse, eikä ongelma ole siinä. Elokuvaa katsoessa huomaa kuitenkin myös karisman aikakauden tulleen päätökseen. Uuden trilogia yksikään hahmo ei kannattele teosta.

Alkuperäisen trilogian kaksi ensimmäistä osaa, Tähtien sota (1977) ja Imperiumin vastaisku (1980), paljastavat selkeästä sankarihahmosta Luke Skywalkerista kaksi puolta: ensin toivon ja sen jälkeen epätoivon. Sankaruus on dualistista ja siitä kertova myytti väritetään kaukaisessa galaksissa lukuisilla erityisillä henkilöhahmoilla.

Samaa tarinaa ei kannattaisi tietenkään tehdä uudestaan, ainakaan huonommin. Silti näin tehtiin. Tästä The Force Awakens sai eniten kritiikkiä. Kuitenkin jopa siinä henkilögalleriaa motivoi jonkinlainen suurempi päämäärä, mitä ei voi enää sanoa The Last Jedista, jossa yksikään hahmoista – Rey, Finn, Poe tai Kylo Ren – ei kehity hahmona. Heistä Poe on The Force Awakensissä lentäjä-ässä ja on sitä edelleen – vailla mitään karismaa. Finn puolestaan eksyy elokuvassa juonen kannalta täysin yhdentekevään seikkailuun, joka johtaa monen vastarintalaisen kuolemaan. Sympaattinen Rey – elokuvan vastine Lukelle – haluaa oppia Voimasta itseltään mestarilta. Hän heiluu hädin tuskin kerran valosapelin kanssa, kun käsikirjoitus kertoo hänen olevan valmis.

Kolikon toisella puolella nähdään New Orderin kavalkadi, jonka jokainen hahmo on tyhmempi kuin saapas (ja saappaat muuten ovat helvetin tyhmiä). Pahuutta ilmentävät muun muassa helposti höynäytettävissä oleva kenraali Hux sekä angstinen teini-ikäinen Kylo Ren (kaikki kunnia Adam Driverille, joka saa hahmoonsa sen verran imua kuin ylipäätään mahdollista). Koko poppoosta vastaa yksinvaltias Snoke, jota – noh – höynäytetään helposti. Suurimpienkaan sota-avaruusaluksiensa kanssa tämä kolmikko ei saa pudotettua edes yhtä x-wing hävittäjää – joten samastuminen pahaan on vaikeaa.

Toisaalta vastarinnan kohtalon kysymykseksi elokuvassa muodostuu tähtilaivaston rippeiden bensan loppuminen, joten ehkä puntit ovat tasan.

Entä ne kriitikot ja fanit?

Osa kriitikoista on ylistänyt teosta sen tavasta purkaa jedimyyttiä. Rehellisyyden nimissä tämäkin puoli tarinasta jää vaillinaiseksi. Jedipyhäkön äärellä tapahtuva kouluttautuminen on kuin lääkkeensä ottamatta jättäneen alkoholistibipolaarin antamien viisauksien kuuntelu kapakan takana. Ei siis ehkä ihme, että Rey kohtalaisen nopeasti toteaa saaneensa jo kaiken tarvitsemansa Lukelta. Vahvimmillaan elokuva astuu kohti uutta mytologiaa vihjatessaan, miten Reyn ja Kylo Renin roolit hyvän ja pahan osalta saattaisivat vaihtua, mutta tämäkin mahdollisuus virkistää tarinaa hukataan. Silmiinpistävästi jokaista henkilöhahmoa käytetään lopulta kuin sivuhahmona.

Valitettavasti se miten sankarimme ja heidän vastustajansa näyttäytyvät suhteessa tapahtumiin ei riipu heidän motiiveistaan, vaan siitä millainen kohtaus seuraavaksi halutaan. Esimerkiksi Poe ryhtyy kapinaan johtajiaan vastaan, koska ei saa tietää heidän suunnitelmiaan. Hän päättelee väkinäisen juonenkäänteen osana ensin, että on tarve toimia ja myöhemmin, että petturit ovat saaneet vallan. Poen ja Finnin yhteispeli venyy ympäri galaksia ja tuhoaa käytännössä noin puolet vastarintalaisista. Tarinan loppupuolella vastarinnan johtajat antavat kuitenkin Poelle synninpäästön, koska hän on "kiva lentäjä-ässä".

Hämmennystä aiheuttaa myös Prinsessa Leian uusi kyky lentää tajuttomana avaruudessa – jep, avaruuden tyhjiössä – ilman suojavarusteita. Kuka tietää mikä toimii hänen henkisenä moottorinaan. Laiskalla käsikirjoittamiselle on taattu, että elokuvasarjan sisäinen logiikka imeytyy Sarlaccin kitaan.

Verkossa keskustelu elokuvasta on kääntynyt sen saamaan vastaanottoon. Rotten Tomatoes -verkkosivuston käyttämä tykkäysmittari ilmentää kirjoitushetkellä harvinaista debattia kriitikoiden sekä yleisön välillä. Sen mukaan kriitikot rakastavat teosta (90-96% edestä), mutta normaaliyleisö inhoaa (50%). Vertauksena Imperiumin vastaiskussa luvut ovat 94/97%. Erikoisen tuloksesta tekee se, että klassisen elokuvateesin mukaan kriitikot suhtautuvat yleisöä jyrkemmin valtavirtaan. Nyt tulos vihjaa siihen suuntaan, että valtavirtaelokuvista kirjoittaminen on sulautumassa myyntituotteeksi koneistoon. Esimerkiksi Suomessa Iltalehti mainosti elokuvaa pitkään, minkä jälkeen lehden arviossa lopputulosta kehuttiin viiden tähden ylittämättömäksi mestariteokseksi.

Yhä oudomman kriitikoiden ja fanien välisestä keskustelusta tekee se, miten moni toimittaja on ottanut tehtäväkseen puolustaa Disneyn koneistoa. Netistä löytyy monia artikkeleita, joiden mukaan elokuvaa vihataan, koska se "ei vastaa fanien esittämiin teorioihin hahmojen kehityksestä". On myös väitetty, etteivät huonot faniarviot ole aitoja, vaan osa mustamaalauskampanjaa. Kuitenkin kurkistus negatiivisiin kommentteihin IMDb:ssä osoittaa monen kirjoittajan olevan harmissaan elokuvan lukuisista kerronnallisista aukoista, eikä näkyviin tule sen suurempaa salaliittoa. Yhtä kaikki, jotain on pielessä Star Wars -universumissa, kun keskustelu sinällään viattomasta viihteestä muuttuu ulkoelokuvalliseksi riidaksi.

Mainittakoon vielä, että The Last Jedin lipputulot tippuivat huimasti (noin kaksi kolmasosaa) heti ensi-iltaviikonlopun jälkeen.

40-vuotta tähtien sotaa on tuonut meidät elokuvataiteen peruskysymysten äärelle. Ensimmäisen trilogian oltua hieno tarina aikansa sukupolvelle – ja monilla myöhemmille – osoittaa uusi trilogia, ettei fanien äänellä ole merkitystä Disneyn avaruudessa. Toki teema vanhan kuolemisesta pois on aiheellinen, mutta samalla pitää kysyä, mitä tuodaan tilalle?

Tällä hetkellä kriitikoiden pakkosyöttäessä lopputulosta erinomaisena, näyttäisi yleisön rooliksi jäävän ojentaa orjallisesti rahansa ja tykätä tyhjästä, vaikka itkien.

Ohjaaja Rian Johnson on saamassa oman Star Wars -trilogiansa. Aika näyttää jatkuuko siinä kaaos vai voittaako järki.