Mika Helminen

Maniac Cop (Mielipuoli kyttä, 1988)

Ohjaaja:

• William Lustig

elokuva arvostelu

Ohjaus: William Lustig

Muutamankin kauhu/slasher-klassikon luoneen William Lustigin (s. 1955) viimeisimmästä varsinaisesta ohjaustyöstä Uncle Sam (1996) on aikaa neljätoista pitkää vuotta. Elokuva ei saanut edes asianharrastajien keskuudessa osakseen kovin mairittelevaa vastaanottoa. Sen ilmestyessä oli ohjaajan luovimmasta kaudesta kenties ehtinyt kulua liikaa aikaa, eikä vakavampia sotatraumoja, kauhua ja huumoria sekoittava Setä Samuli ‑soppa maistunut katsojille.

Lustig ei ole antanut yksiselitteistä vastausta siihen, tuleeko hän vielä ohjaamaan elokuvia. "Älä koskaan sano ei koskaan" lienee lähimpänä sitä, mitä ohjaaja ajattelee aiheesta. Mies ei ole kuitenkaan hylännyt tai jättänyt taakseen genre-elokuvien maailmaa, kaikkea muuta. Ensin Anchor Bay ‑lafkan puitteissa ja nykyään Blue Undergroundin johdossa Lustig on kunnostautunut dvd‑/Blu‑ray-julkaisijana, ‑tuottajana ja ‑restauroijana tuoden pieteetillä entisöityjä gialloja, italowesternejä, eksploitaatiota ja jopa omia 80‑luvun ohjauksiaan markkinoille laatuelokuvien ystävien riemuksi.

Pornoelokuvien parissa 1970‑luvun lopulla aloittaneella Lustigilla oli 80‑luvun jälkimmäiselle puolelle siirryttäessä takanaan kaksi kovaa näyttöä: Joe Spinellin uskomattoman intensiivisen näyttelijäsuorituksen omaava Maniac – nukkemurhaaja (1980), sekä mm. Robert Forsterin, Fred Williamsonin ja legendaarisen Woody Stroden kovistelujen avittama tiukka Yön soturit (Vigilante, 1983). Jälkimmäinen oli Lustigin panostus silloin suosittuihin omankädenoikeuselokuviin.

Maniac Cop kuuluu selkeästi Lustigin ohjaajauran kultakauteen. Se on myös rehellisesti eksploitaatioelokuvaa; tuottajana, käsikirjoittajana ja pienen budjetin kauhuelokuvien (mm. It's Alive, 1974) ohjaajana tunnetuksi tullut Larry Cohen ideoi elokuvan nimen tuolloin suurta menestystä nauttineiden Beverly Hills Copin (1984) ja RoboCopin (1987) vanavedessä. Maniac Copin käsikirjoituksenkin rustannut Cohen halusi myös hyödyntää Lustigin omaa aiempaa Maniac-teemaa ainakin elokuvan nimessä.

Tekijäkaarti oli muutenkin parasta b‑ryhmää. Cohenin lisäksi toiselle tuottajan pallille saatiin mukaan tämän hengenheimolainen James Glickenhaus (The Exterminator, 1980) ja rooleihin sellaisia genrekasvoja kuin Bruce Campbell, Tom Atkins, William Smith ja Richard Roundtree. Oma lukunsa ovat elokuvan cameot, joita tekevät ohjaaja Lustigin lisäksi tämän setä, legendaarinen pugilisti Jake LaMotta sekä esimerkiksi ohjaaja Sam Raimi.

Kun William Lustig kuvasi Maniac Copin ensimmäiset kuvat Sam Raimin kanssa New Yorkissa, oli elokuvaa varten olemassa vain Larry Cohenin kehittämä iskulause "You Have the Right to Remain Silent ...Forever.". Myöhemmin idean ympärille syntynyt käsikirjoitus pitää sisällään verisen tarinan entisestä sankaripoliisista, väärinkäsityksistä, pettämisestä ja kostosta. Idea kansalaisia sadistisesti listivästä virkavallan edustajasta on villi, mutta Maniac Copin voi halutessaan nähdä myös kannanottona poliisin väkivaltaisiin otteisiin ja auktoriteettien kieroutuneisuuteen; baarikohtauksessa Atkins ja Smith katselevatkin kiukkuisten kansalaisten purkauksia kapakan televisiosta. Keneen tässä voi enää luottaa jos kytätkin ovat mielipuolia ja pamppukotelostakin paljastuu pitkä terä.

Mutta ennen kaikkea Maniac Cop on Lustigin taidonnäyte siitä, miten 80‑luvulla tehtiin viihdyttävää genre-elokuvaa. Se on veristä, se on väkivaltaista ja toisaalta myös hillittömän hauskaa katseltavaa, varsinkin tällä näyttelijäkaartilla toteutettuna. Erikoismaininta vielä 80‑luvun tyylikkäimpiin kuuluvasta alkutekstijaksosta. Pari jatko-osaakin mielipuolen kytän seikkailuille ohjannut William Lustig itse kokee antavansa tällä hetkellä enemmän dvd‑tuottajana ja ‑julkaisijana, mutta ehkäpä näemme vielä jonain päivänä miehen uuden ohjaustyönkin.