Kalle Karinen

Stake Land (2010)

Ohjaaja:

• Jim Mickle

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jim Mickle

Jenkkikaverusten tuottama Stake Land pyrkii ilmiselvästi risteyttämään The Roadin (2009) huippukarun post‑apokalyptisen maailman ja Zombielandin (2009) juonen – noh, ainakin sen, että nuori koltiainen liittoutuu kokeneen hirviönmetsästäjän kanssa ja matkustaa autolla halki Amerikkaa.

USA on vampyyriepidemian kourissa, ja pohjoisen vampyyreistä vapaa turvapaikka "New Eden" (eli Kanada) on sekin huhujen mukaan kannibaalien terrorisoima. Vampyyrit eivät tietenkään ole mitään sliipattuja Twilight-ukkoja vaan täysin aivottoman petomaisesti käyttäytyviä hirviöitä, jotka ulkonäöltäänkin tuovat mieleen ennemmin Demons (1985) ja Evil Dead ‑leffojen riivatut ihmishirviöt.

Toista pääosaa näyttelee käsikirjoittaja Nick Damici, joka onkin kirjoitellut itselleen melkoisen macho-roolin vampyyrinmetsästäjänä, joka tunnetaan vain nimellä "Mister". Hänellä menee sukset ristiin vielä vampyyreitäkin hankalamman porukan kanssa. Kyseessä on Veljeskunta, raakalaismaisesti johdettu uskonnollinen liike, joka saarnaamisen ohella mm. käyttää verenimijöitä aseina valloittaessaan uusia alueita – esimerkiksi pudottamalla yöllä vampyyrejä alas helikopterista kylään!

Indietuotannoksi elokuva näyttää komealta. Lavasteita ja ekstroja käytetään juuri tarpeeksi paljon luomaan illuusio isommasta budjetista, ja RED One ‑digikamera todistaa taas kerran ylivoimaisuutensa.

Ongelmallista Stake Landissa on ainoastaan sen puuduttava rakenne. Martin-poju ja Mister etenevät toistuvasti, kohtaavat uusia tuttavuuksia ja jatkavat eteenpäin näiden kuoltua. Muutamat hienot kauhunhetket oikeuttavat helposti muuten hieman rutiinimaisen elokuvan olemassaolon, kuten vajassa vauvaa mutusteleva vampyyri ja veljeskunnan tapa jättää niskoittelijat sidottuina vampyyrien saaliiksi.

Elokuvan hienosti viritelty maailma suorastaan vaatii jatko-osaa.