Sakari Määttä

The Final Terror (Taistelu elämästä, 1983)

Ohjaaja:

• Andrew Davis

elokuva arvostelu

Ohjaus: Andrew Davis

Ryhmä armeijatyyliseen partiojoukkoon kuuluvia nuoria miehiä matkustaa bussilla luonnon helmaan metsän keskelle oppimaan leirintätaitoja. Seuranaan heillä on joukko toiselta leiriltä tulleita tyttöjä. Nuoriso keskittyy olennaisen sijasta mieluummin vastakkaiseen sukupuoleen ja hauskanpitoon, noihin slasher-genren suurimpiin perisynteihin. Metsässä väijyy pahansuopa sekopää, joka listii heitä yksi kerrallaan. Eloonjäänyt ryhmä yhdistää selviytymistaitonsa ja koettaa paeta ylivoimaista vastustajaansa.

The Final Terror ei ole lajityyppinsä monimutkaisimmasta eikä omaperäisimmästä päästä, vaan pikemminkin suorinta reittiä pisteestä A pisteeseen B etenevää selviytymiskauhua. Se lainaa lupaa kysymättä, mutta kuitenkin kaikella kunnioituksella mm. amerikkalaisen slasher-elokuvan peruspölkyistä Friday the 13th (1980) ja The Burning (1981). Kuvauspaikkoina usein toimivat kauniit metsä‑ ja jokimaisemat tuovat pakostakin mieleen "Squeal like a pig" ‑klassikon Syvä joki (1972). The Final Terror miellytti italialaista ohjaajaa Ruggero Deodatoa ainakin sen perusteella, että yhtäläisyydet hänen ohjaamansa myöhemmän metsä-slasherin Camping del terrore (Body Count, 1987) kanssa ovat paikoin suorastaan häkellyttävät.

The Final Terror kuvattiin vuonna 1981. Sopivaa levittäjää ei löytynyt markkinoiden ollessa vastaavantyylisten elokuvien kyllästämiä (mm. Just Before Dawn, 1981; Madman, 1981, Don't Go in the Woods, 1981) ja se hyllytettiin väliaikaisesti. Seuraavana vuonna Daryl Hannahin roolisuoritus Blade Runnerissa ja Adrian Zmedin Grease 2:ssa toivat The Final Terrorille uutta nostetta. Jotta mahdollisimman hyvät lipputulot saatiin varmistettua elokuva pääsi teatterikierrokselle vasta vuonna 1983.

Hannahin ja Zmedin lisäksi elokuvassa nähdään muitakin vahvaan näyttelysuoritukseen yltäviä esiintyjiä, ja näiden ansiosta se pysyykin enimmäkseen innostavana. Lisämaininnan arvoisia ovat ainakin Rachel Ward (Dead Men Don't Wear Plaid, 1982; Against All Odds, 1984), Mark Metcalf (Animal House, 1978) ja pienoiseen ylinäyttelyyn nuoruuden innollaan taipunut Joe Pantoliano (Bound, 1996). Näyttelijäkaartistaan huolimatta elokuva ei saavuttanut erityisen suurta suosiota missään vaiheessa.

Ohjaaja Andrew Davis on parhaimmillaan toiminta­kohtauksissa ja käyttää taidokkaasti hyväkseen myös metsän tarjoamia mahdollisuuksia, mutta kauhuelokuvassa tarvittavaan tunnelmanluontiin hänen taitonsa eivät riitä. Davis jatkoi uraansa myöhemmin positiivisimmissa merkeissä ohjaamalla mm. Harrison Fordin tähdittämän hitin The Fugitive (1993) sekä Arnold Schwarzenegger ‑vetoisen Collateral Damagen (2002).

Kaikessa suoraviivaisuudessaan The Final Terror on oikeastaan liiankin yksinkertainen, mutta silti suositeltavaa katsottavaa ainakin 80‑luvun loputtomaan slasher-suohon sydämensä upottaneille faneille.