Julkaistu: 2009-09-01T10:13:36+03:00
Ohjaaja:
elokuva arvostelu
Ohjaus: Jim Wynorski
Park Plaza ‑ostoskeskus (oikeasti 90‑luvulla purettu Sherman Oaks Galleria, jossa kuvattiin ostoskeskuskohtaukset mm. elokuviin Commando, 1985 ja Fast Times at Ridgemont High, 1982) päättää panostaa lähitulevaisuudessa turvallisuuteen ja hankkii turvakseen kolme Protector 101 ‑robottia. Robottien on tarkoitus partioida monikerroksisen ostoskeskuksen käytäviä yöaikaan, tainnuttaen kaikki jotka eivät esitä vaadittavaa turvallisuuskorttia.
Robotteja kontrolloiva päätietokone sekoaa totta kai heti ensimmäisenä yönä salamaniskun seurauksena ja jostain syystä näiden, kuin Short Circuit (1986) elokuvasta karanneiden "ruohonleikkureiden" varustukseen kuuluu nukutusnuolien lisäksi myös C4-muoviräjähteitä ja tappavat laser-tykit. Jotta slasher-perusyhtälö toteutuisi, kahdeksan ostoskeskuksessa työskentelevää nuorta päättää tietysti jäädä salaa juhlimaan yöajaksi automaattisesti sulkeutuvilla teräsovilla sinetöityyn ostoskeskukseen.
Jo Chopping Mallin budjetti rajoittaa robottien toimintaa niin paljon, ettei ilman nopeita leikkauksia ja sopivia kuvakulmia hommassa olisi mitään järkeä. Kun vielä gore loistaa poissaolollaan ja juoni etenee kliseestä toiseen niin aletaan olla melko leivättömän pöydän äärellä. Onneksi tuottajina toimineet Roger Corman ja hänen vaimonsa sekä vain vuotta aikaisemmin viihdyttävällä The Lost Empirellä (1985) ohjaajan uransa avannut Jim Wynorski pitävät huolen siitä, ettei tarpeetonta alastomuutta kuitenkaan pääse puuttumaan. Elokuvassa on sisäpiirivitsien, viittauksien ja cameoiden lisäksi mukavasti myös kalkkuna-aineksia, eikä vähiten sopivasti vanhentuneen kasaritunnelmansa ansiosta. Myös sopivan lyhyt 77 minuutin kesto toimii elokuvan hyväksi pitäen katsojan otteessaan kunnes lopputekstit jo alkavatkin yhtäkkiä rullata.
Siinä missä elokuvan hahmot ovat suoraan slasher-oppikirjasta poimittuja kliseekimppuja, eivät myöskään näyttelijöiden taidot riitä sen pidemmälle. Mm. Kelli Maroney (Night of the Comet, 1984) ja Barbara Crampton (Re‑Animator, 1985) suoriutuvat kuitenkin tarvittavista scream queen ‑rooleistaan kiitettävästi joko vilauttelemalla maitorauhasiaan tai käyskentelemällä muuten vaan vähissä vaatteissa ostoskeskuksesta Dawn of the Dead (1978 & 2004) ‑tyyliin shoppailtujen sarjatuliaseiden kanssa. Kun mukana menossa vilahtaa mm. myös Paul Bartel ja Mary Woronov (roolihahmoissaan kulttiklassikosta Eating Raoul, 1982), Dick Miller (roolihahmossaan Cormanin ohjaamasta 50‑luvun lopun kauhukomediasta A Bucket of Blood, 1959), Angus Scrimm ja läjä elokuvajulisteita Wynorskin omista leffoista, niin bongattavaa riittää.
Chopping Mall tunnettiin vielä käsikirjoitusvaiheessa otsikolla Robot ja myöhemmin se kiersi ennakkonäytöksiä nimellä Killbots, muttei saanut vastakaikua ostettujen lippujen muodossa ihmisten olettaessa leffan tarjoilevan varmaankin jotain Transformersien suuntaista robottinahistelua. Tarinan mukaan vasta elokuvayhtiön talonmies keksi erään ennakkonäytöksen päätteeksi ehdottaa nimeä Chopping Mall joka toikin elokuvalle lisäpontta, varsinkin rantautuessaan hieman myöhemmin videovuokraamojen hyllyihin. Harmi vain, ettei hieno nimi vastaa niitä odotuksia joita se elokuvalle asettaa ja kaikenlainen paloittelu jää vain haaveeksi. Elokuvan harhaanjohtavasta kansikuvasta nyt puhumattakaan.
Tällä hetkellä paras saatavilla oleva julkaisu Chopping Mallista on ekstroja ja kommenttiraitoja pullollaan oleva Vestron Video Collector's Series ‑sarjan Blu‑ray-julkaisu.
Lions Gaten R1‑dvd on täysikuvallinen ja masteroitu Lightning Videon vhs‑masterista. Levyllä on ekstrana mm. Jim Wynorskin ja käsikirjoittaja Steve Mitchellin kommenttirata, elokuvasta puuttuvaa materiaalia sisältävä traileri sekä Creating the Killbots ‑dokumentti (2004).
Elokuvasta on ilmestynyt aikanaan Suomessa myös tätä nykyä harvoin vastaan tuleva vuokrakasetti nimellä Kuoleman kauppa.
Elokuvan muut nimet
Elokuvan muut nimet
Ohjaaja
Käsikirjoittaja
producers
Näyttelijät
Säveltäjä
Kuvaaja
Levittäjä / Jakelija
Maa
Genre
Kategoria
personLinks