Mikko Kojo

The Lost Empire (Kauhun valtakunta, 1984)

Ohjaaja:

• Jim Wynorski

elokuva arvostelu

"A roaring adventure with blistering action and eye poppin' women!"

"Huipputoimintaa, joka vie katsojan supervauhtiseen seikkailuun...Seikkailujen maailmaan, jota et ole aikaisemmin kokenut!

Lost Empire seuraa Angel Wolfen, salaisen etsivän, kovavauhtista etenemistä kohti vaarojen ylintä galaksia, kohti paikkaa, joka tarjoaa uskomattomat puitteet elämänne seikkailulle. Kun Angelin veli murhataan raa'asti jalokivikaupan ryöstön yhteydessä, joutuu Angel murhaajia jäljittäessään yllättävään seikkailuun. Murhaajat ovat ryhtyneet jäljittämään vuosisatoja kadoksissa ollutta Avatarin silmää, erästä kaikkein arvokkainta jalokiveä. Tuloksena takaa‑ajo, jossa yhtyvät Conan barbaarin ja Asfalttisoturin hurjat tapahtumat yhdeksi suurelokuvaksi."

Jim Wynorski ryhtyi kuulemma tekemään elokuvia samasta syystä kuin muut miehet soittavat rokkia: saadakseen naisia. Ehkäpä miestä on lykästänyt esimerkiksi ensimmäisen ohjauksensa Lost Empiren päähenkilökolmikon kanssa. Lost Empireä on kutsuttu Russ Meyer ‑tribuutiksi, mutta loppujen lopuksi yhteydet jäävät pääosassa aktiivisesti toimiviin naisiin ja näiden sivuprofiilien samankaltaisuuteen. Raven de la Croix tosin oli Meyerin Up!'ssakin (1976). Muihin elokuviin sen sijaan Wynorskin camp-fantasia sisältää viittauksia kuin Kill Bill (2003 & 2004) konsanaan, ja Lost Empireä voisikin kuvailla vitsikkäästi vaikka Enter the DDragoniksi.

Jo ensikohtauksesta alkaen on Lost Empiren tyylilaji – hetero­miehille kohdistettu eskapistinen camp-fantasia-eksploitaatio – selvillä. Niin kamera kuin kultakaupan myyjä zoomailevat estoitta kaula-aukkoon ennen kuin kameran eteen saadaan höpsöjä ninjoja. Päähenkilöistä ensimmäisenä esitellään Likainen Harry ‑tyylinen poliisi Angel Wolfe (Melanie Vincz). Angel hoitelee pankkivantitilanteen vauhdilla, jotta pääsisi vikkelästi pehkuihin käytettyjen autojen kauppiaan oloisen poikaystävänsä (Paul Coufos) kanssa. Juonta on oikeastaan turha sen enempää kertailla vaan korkeintaan siirtyä hehkuttamaan parhaita kohtauksia, mutta lyhyesti:

Fumanchumaisella tohtori Sin Dolla (Angus Scrimm) on synnintekeminen mielessä, ja tämän saarella järjestettäviin kilpailuihin Angel kerää oman likaisen neljännestusinansa. Ensin messiin saadaan intiaani Whitestar (de la Croix). Tämän jälkeen vankilasta noudetaan purkkaa jauhava Heather (Angela Aames). Tämä kohtaus on täydellinen esimerkki Wynorskin pettämättömästä tyylitajusta ja genresilmästä. Kun Angel ja Whitestar saapuvat vankilaan, on Heather juuri aloittamassa catfightin Whiplashia (Angelique Pettyjohn) vastaan. Muut vangit ovat pukeutuneet viralliseen naisvankilauniformuun, eli lyhyisiin shortseihin ja toppiin, mutta Pettyjohnillapa on yllään SM‑henkinen nahkariekale. Matsi päättyy luonnollisesti mutalammikkoon, joten varsinainen värväys suoritetaan suihkussa. Lisää häkellyttävän seksististä hupia tarjoillaan Sin Don saarella, jossa tytsyt muun muassa juoksevat peräkkäin pujottelurataa ja hyppivät ylös ja alas.

Lost Empire on tahallaan huonoksi elokuvaksi erittäin viihdyttävä. Tai todennäköisesti Lost Empire on niin hyvä kuin Wynorski vain suinkin on pystynyt budjetillaan aikaansaamaan, mutta samalla ollaan kuitenkin oltu tietoisia siitä, ettei tässä mitään "Zitisen Canea" olla tekemässä. Lopputulos onkin lähinnä kalkkunantuoksuista parodiaa. Ja Wynorskin selkeästi paras elokuva.

Oli kyseessä Meyer-tribuutti tai ‑kopio – tai ei kumpikaan niistä – soitti Russ Meyer Wynorskille elokuvan saatua ensi-iltansa. Meyer ilmoitti, ettei ollut pitänyt elokuvasta ja väitti, että Wynorski kopioi hänen daisariformaattiaan. Wynorski ilmoitti Meyerille, ettei tämä enää ole ainoa ohjaaja, joka pitää isoista tisseistä. Sen koommin Wynorski ei ole Meyerin kanssa vaihtanut kuulumisia. Viime vuonna Wynorski ohjasi muun muassa elokuvan nimeltä Busty Cops (2004).