Juha Pyykönen

Christmas Evil (You Better Watch Out, 1980)

Ohjaaja:

• Lewis Jackson

elokuva arvostelu

Ohjaus: Lewis Jackson

You Better Watch Out, joka tunnetaan ohjaajan versiona nimellä Christmas Evil, tehtiin niinä samoina 1980‑luvun alun hurmosvuosina kuin monet muutkin slasher-elokuvat Halloween ja Friday the 13th ‑elokuvien menestyksen vanavedessä. Tuottajat etsivät kalentereistaan kilpaa erilaisia juhlapyhiä, joiden varjolla joukko teinejä voitaisiin teurastaa mahdollisimman kätevästi. Ja mikäpä onkaan perinteisempi valinta kuin joulu ja tuhmia lapsukaisia teräaseiden kanssa metsästävä verenhimoinen risuparta.

Ohjaaja Lewis Jacksonin uran ainoaksi jäänyt pitkä ohjaustyö Christmas Evil ei ole kuitenkaan mikään perinteinen slasher-elokuva. Tarinan lähtökohta eli traumaattisen lapsuuden kautta puhkeava psykopatia ei poikkea yhtään yleisestä lajityypin linjasta ja samaa taustatarinaa käytettiin myös tunnetummassa joulu-slasherissa Silent Night, Deadly Night (1984) muutamia vuosia myöhemmin. Muuta yhteistä nimittäjää näistä elokuvista ei sitten helpolla löydykään. Siinä missä Silent Night, Deadly Night turvaa lähinnä roska-arvoihin, sleazyyn seksiin ja väkivaltaan on Christmas Evil ennen kaikkea kuvaus päähenkilön hitaasta vajoamisesta mielisairauteen.

Tarina alkaa vuodesta 1947, jolloin elokuvan psykopaatti Harry (Brandon Maggart) on vielä viaton lapsukainen. Kaikki muuttuu kuitenkin nopeasti kun Harry todistaa joulupukin ja hänen äitinsä salaisia seksileikkejä portaiden kaiteiden välistä. Joulusta tulee Harrylle traumaattinen pakkomielle ja aikuistuttuaan hän alkaa kirjaamaan tuhmat ja kiltit naapuruston lapset erillisiin kirjoihin, sisustaa asuntonsa joulumaaksi ja pukeutuu vapaa-aikanaan asiaankuuluviin jouluhepeneisiin. Tämän lisäksi hän on töissä lelutehtaassa ja suhtautuu työhönsä sellaisella vakavuudella että muiden työntekijöiden otteet alkavat ottaa häntä päähän toden teolla.

Maggart tekee vakuuttavan roolin surumielisen mutta sympaattisen Harryn pakkomielteen hiljalleen muuttuessa murhanhimoiseksi raivoksi. Parhaimmillaan Harryn peilin edessä tapahtuva poseeraaminen ja rituaalinen pukeutuminen joulupukiksi tuo mieleen jopa Taksikuskin (1976) ja Uhrilampaiden (1991) vastaavat visiot. Elokuva etenee hitaasti ja ensimmäinen väkivaltainen purkautuminen nähdään vasta vähän ennen tunnin rajapyykkiä. Tunnelma on alakuloinen ja elokuva sisältää jopa surrealistisia piirteitä vinksahtaneen syntetisaattorimusiikin säestäessä epätavallisesti leikattuja, mutta kauniita otoksia. Kokonaisuudessaan ote pysyy realistisena joskin elokuvaa voisi pitää enemmänkin mustana satiirina kuin kauhuelokuvana.

Vaikka Christmas Evil rikkookin ajoittain onnistuneesti genrensä rajoja keskinkertaista paremmasta elokuvasta ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi kysymys. Hidastempoisuus ei toimi kauttaaltaan vaan jotkut kohtaukset yksinkertaisesti jäävät laahaamaan paikoilleen. Tiivistäminen ja käsikirjoituksen hiominen olisivat olleet ehdottomasti paikallaan. Myös kieltämättä omalaatuisesta loppuratkaisusta voi olla montaa mieltä.