Matti Erholtz

Taxi Driver (Taksikuski, 1976)

Ohjaaja:

• Martin Scorsese

elokuva arvostelu

"He's a walking contradiction / partly true and partly fiction" lauloi Kris Kristofferson kappaleessaan "The Pilgrim, Chapter 33" vuonna 1971 ja tuli kuvailleeksi Taksikuskin päähenkilön osuvasti. Juuri ristiriitaisuus on tehnyt Travis Bicklestä yhä uusia katsojasukupolvia kiehtovan hahmon.

Aporia on kreikankielinen umpikujaa tarkoittava sana, jota nykyään käytetään filosofiassa tai kirjallisuudentutkimuksessa tarkoittamaan tekstissä tai argumentissa olevaa sisäisesti ristiriitaista kohtaa. Aporia on älyllinen umpikuja, ymmärryksen este, josta ei pääse yli eikä ympäri. Taksikuskin aporia on kohtaus, jossa elokuvan päähenkilö Travis Bickle vie deittiseuralaisensa pornoelokuvaan. Taksikuskista kirjoitetuissa arvosteluissa tämä pornoelokuvateatterikohtaus yleensä mainitaan vain ohimennen jos ollenkaan, koska elokuvaa katsotaan ikäänkuin lopusta alkuun päin: sankarillinen, aseiden kanssa heiluva Travis on etualalla ja itsensä nöyryyttävä porno-Travis on häivytetty pois kuvasta. Koska elokuvan loppupuolen tapahtumat ovat suoraa seurausta tästä deittikatastrofista, kohtausta ei kuitenkaan voi pyyhkäistä syrjään juonen kannalta merkityksettömänä detaljina.

Travisin suhde pornoon on omituinen. Hän katsoo pelkästään pornoelokuvia mutta ilmeisesti ei niiden seksuaalisen kiihottavuuden takia, vaikka kiihottavuus on pornoelokuvien ainoa olemassaolon syy ja funktio. Travis vaikuttaa täysin aseksuaaliselta. Hän ei myöskään katso pornoa ironisella, älykkömäisellä asenteella. Elokuvassa Travisin pornoharrastuksen syyksi mainitaan unettomuus, mutta unettomuus ei selitä miksi hän ei katso myös muita elokuvia. Travis itse puolustelee deittikumppanilleen Betsylle pornoelokuvaa väittämällä, että "monet parit käyvät katsomassa tätä", jolloin Betsy epäröiden suostuu astumaan teatteriin. Paul Schraderin alkuperäisessä käsikirjoituksessa tehdään selväksi, että ne "parit" jotka teatterisalissa istuvat, ovat itse asiassa prostituoituja ja heidän asiakkaitaan. Käsikirjoitus yrittää selittää Travisin asennetta näin: "Hän on niin syvällä omassa maailmassaan, ettei voi ymmärtää toisen maailmaa." Tämä on huono selitys, koska Travis on älyltään ja ymmärrykseltään täysin normaali henkilö, kuten käy selväksi esimerkiksi hänen pitämästään päiväkirjasta, josta kuulemme otteita Travisin sisäisinä monologeina pitkin filmiä. On hyvin epäuskottavaa, etteikö hän ymmärtäisi eroa pornoelokuvan ja tavallisen elokuvan välillä ja sitä, miksi pornoelokuva on huono valinta deittielokuvaksi.

Toimittaja Studs Terkelin radiohaastattelussa, johon Schrader osallistui Martin Scorsesen kanssa Taksikuskin ensi-illan aikoihin, hän esitti toisenlaisen selityksen Travisin oudolle teolle. Kun haastattelussa käsitellään pornoteatterikohtausta, Terkel puolustelee ensin Travisin elokuvavalintaa hieman samoin kuin Schrader käsikirjoituksessaan, eli väittämällä, että koska Travis ei tunne muita kuin pornoelokuvia, hän luulee että naisseuralaisen vieminen sellaiseen on täysin luonnollista. Schrader jatkaa, että se on vasta puolet asiasta, toinen puoli on, että Travis tiedostamattaan haluaa Betsyn hylkäävän hänet oikeuttaakseen negatiivisen asennoitumisensa sekä itseään että yhteiskuntaa kohtaan. "Se on osa tuon itsetuhoisen persoonan alitajuista mekanismia" argumentoi Schrader. Tämän jälkeen Scorsesekin haluaa kantaa kortensa kekoon epäonnistuneen leffavalinnan selittämisessä. Ohjaajan mielestä Travis vie Betsyn pornoelokuviin siksi, että hän alitajuisesti haluaisi rakastella tämän kanssa. Scorsesen mukaan taksimiehellä on siis normaalit sukupuoliset halut, hän ei vain ole tullut tietoiseksi niistä!

Näistä kolmesta selitysyrityksestä itsetuho-argumentti on järkevin, koska tiedämme että Travis tosiaan yrittää tappaa itsensä elokuvan lopussa. Alitajuntaan vetoaminen fiktiivisen hahmon kohdalla on kuitenkin hieman hassua. Fiktiivinen hahmo on juuri sellainen kuin hänet on kirjoitettu, ei yhtään enempää. Sen pohtiminen, voisiko elokuvan henkilöllä olla jotain piilotajuisia pyrkimyksiä, on suunnilleen samaa kuin miettiä, onko kankaalle maalatun talon sisällä ihmisiä.

Travisin hahmon ristiriitaisuus ja hänen motiiveidensa epämääräisyys ovat heijastuneet Taksikuskista kirjoitettuihin arvioihin, joissa elokuvan juoni yleensä esitetään jokseenkin harhaanjohtavasti. Tyyppiesimerkkinä tämä IMDb:n juonitiivistelmä: "Henkisesti epävakaa veteraani ajaa taksia öisessä New Yorkissa, jossa silmille tunkeva rappio ja törky ruokkivat hänen väkivaltaisen toiminnan yllykkeitään". Travis esitetään usein jonkinlaisena omankäden oikeuden jakajana, jonka väkivaltaisen käytöksen alkusyynä ja kohteena on New Yorkin katujen "saasta". Betsyn kanssa koetun epäonnistumisen jälkeen Travis tosiaankin ostaa aseita ja alkaa treenata itseään, ei kuitenkaan siivotakseen saastan pois kaduilta, vaan ampuakseen presidenttiehdokkuutta tavoittelevan senaattori Palantinen. Ja ainoa syy Palantinen ampumiseen on, että hän on Betsyn työnantaja. Ampumalla Betsyn ihaileman ihmisen Travis saa takaisin deittikatastrofissa ja sen jälkimainingeissa (Travis käy Betsyn työpaikalla riehumassa ja nolaamassa itsensä täydellisesti) kadottamansa miehuuden ja arvokkuuden, tai jotenkin näin tämän itsetuhoisen ihmisen kieroutunut logiikka tuntuu toimivan.

Yllä mainitussa haastattelussa Schrader kertoo, että Travis Bicklen hahmon ideana oli ottaa eurooppalainen eksistentiaalinen sankari ja siirtää hänet amerikkalaisen suurkaupungin kaduille. Schrader mainitsee esimerkkeinä Sartren Inhon (La Nausée, 1938), Camus'n Sivullisen (L'Étranger, 1942) ja Dostojevskin Kirjoituksia kellarista ‑teoksen päähenkilöt sekä sellaiset elokuvat kuin Louis Mallen Le feu follet (The Fire Within,1963) ja Alain Jessuan La vie à l'envers (Life Upside Down, 1964). Tietynlaisia yhtäläisyyksiä Taksikuskin päähenkilöllä näihin esikuviinsa onkin. Travis pitää päiväkirjaa ja tuntee kuvotusta maailman edessä, kuten Inhon Roquentin, suunnittelee samanlaista täysin motivoimatonta ampumista kuin mihin Sivullisen Mersault syyllistyy kirjan alussa, on luulosairas kuten Dostojevskin sankari ja itsetuhoinen kuten Le feu folletin päähenkilö.

Eksistentialistinen filosofia auttaa ymmärtämään mistä taksikuskin ongelmat oikein kumpuavat. Travis itse esittelee eksistentiaalisen projektinsa elokuvan alkupuolella, kun hän kirjoittaa päiväkirjaansa: "Ihmisen ei pitäisi omistaa elämäänsä sairaalloiseen itsetarkkailuun vaan tulla persoonaksi kuten muutkin ihmiset". Eksistentiaalisen filosofian näkökulmasta tämä on täysin väärä suunta. Travis yrittää olla jotain mitä hän ei ole. Hän väittää ajavansa taksia vain peitehommana ja oikeasti tekevänsä töitä hallitukselle. Hän yrittää naamioida pornoaddiktionsa unettomuudeksi ja Palantinen ampumisen taisteluksi rappiota ja mädännäisyyttä vastaan. Sartren antama nimi tällaiselle valheelliselle, epäautenttiselle elämänasenteelle oli mauvaise foi, huono usko. Eksistentialistisen filosofian varsinaisen perustajan Søren Kierkegaardin termein Travis pyrkii hakemaan tekemisilleen objektiivista merkittävyyttä, vaikka totuus on nimenomaan sisäisyydessä ja subjektiivisuudessa.

Loppukohtauksessa tapaamme hyvin seesteisen ja rauhallisen oloisen Travisin. Palantinen ampuminen ei ole onnistunut, mutta aseille on löytynyt muuta käyttöä. Lehdistö on leiponut taksikuskista sankarin. Betsykin ilmestyy taksin takapenkille. Katsojan tulkittavaksi jää, onko Travis nyt oikeasti muuttunut mies vai onko kyseessä vain tilapäinen rauhoittuminen ennen seuraavaa psykoosia. Sartren romaanin lopussa Roquentin tajuaa, että "inho" on hänen normaalitilansa eikä sitä kannata yrittää välttää. Ehkä Travisin sairaalloinen itsetarkkailu on muuttunut terveelliseksi itsetarkkailuksi. Travisin tahattomassa sankaruudessa voi nähdä myös häivähdyksen Schraderin kalvinistisesta kasvatuksesta. Kalvinismiin kuuluvassa predestinaatio-opissa Jumala on jo ennen maailman luomista päättänyt, ketkä ihmiset pelastuvat ja ketkä eivät, eikä ihminen omilla teoillaan voi vaikuttaa asiaan hitustakaan. Traviskin on ikäänkuin ennaltamäärätty sankariksi, jollainen hänestä tulee vastoin kaikkia todennäköisyyksiä täysin epäsankarillisen tapahtumaketjun päätteeksi. Ehkä hänen tyyneytensä johtuu tämän tajuamisesta.

Lähdeluettelo

• Studs Terkel Radio Archive – Martin Scorsese and screenwriter Paul Schrader discuss their movie "Taxi Driver" (12.2.1976) (linkki )