Tatu Piispanen

The Bodyguard (1976)

Ohjaaja:

• Simon Nuchtern
• Tatsuichi Takamori

elokuva arvostelu

Ohjaus: Simon Nuchtern, Tatsuichi Takamori

The Bodyguard on vuonna 1973 valmistuneen Shin'ichi "Sonny" Chiba ‑elokuvan Bodyguard Kiban amerikkalaistettu versio. Alkuperäinenkään ei vaikuta järin kehuttavalta, mutta The Bodyguard on masentava floppi, joka pelastuu täydelliseltä kamaluuksien suohon uppoamiselta ainoastaan Chiban kivenkovan karisman ansiosta. Huumekauppiaita vastaan todistavan naisen (Judy Lee) suojelusta kertova tarina on tuttua yrmistelyä, murjomista ja naisten läpsimistä, joka on kaikki nähty paremmin toteutettuina lukuisissa muissa Chiba-elokuvissa.

Hävyttömän huonosti dubatusta jenkkieditistä puuttuu mitä todennäköisimmin alkuperäisen version materiaalia, mutta oleellisempi on vuonna 1976 kuvattu uusi aloituskohtaus: New Yorkin karateklubilla näemme Bill Louien (Bruce vs. Bill, 1981) ja Aaron Banksin (Fist of Fear, Touch of Death, 1980) esittelemässä kungfu‑ ja karateliikkeitään sekä kinastelemassa siitä, kumpi on kovempi, Bruce Lee vai Sonny Chiba. Hölmöstä introsta löytyy enemmän hupia kuin koko loppuelokuvasta ja se liitetään juoneen harvinaisen sulavasti Louien kysyessä "By the way, where is Sonny Chiba?" Jep, tässä versiossa Sonny Chiba esittää itseään. Lisäksi alkuun on liitetty lainaus Hesekielin kirjasta, se sama, jota Samuel L. Jacksonin palkkatappaja Jules siteeraa Tarantinon Pulp Fictionissa (1994).

The Bodyguardin pahin rasite on sen kaoottinen ohjaustyyli. Kummallinen leikkausrytmi yhdistettynä heiluvaan käsivarakuvaukseen aiheuttaa päänsärkyä jo ensiminuuteilla. Superlähikuvin kuvatusta toiminnasta ei saa mitään tolkkua. Kompositiot näyttäisivät luultavasti ahtailta alkuperäisessä laajakuvasuhteessaankin, mutta täyskuvaksi kropattuina (toistaiseksi ainoa tapa nähdä elokuva) taistelut puuroutuvat täysin käsittämättömiksi sarjoiksi heiluvia päitä ja käsiä. Vähäinen toiminta on Chiba-asteikoilla muutenkin kehnoa eivätkä muutamat ylivedetyt väkivaltaisuudet, kuten käden irtipoikki ampuminen ja kehoon uppoutuvat sormenpäälyönnit jaksa paljoa piristää.

Elokuvan harvoihin huomionarvoisiin kohtauksiin kuuluu karatelegenda Masutatsu Oyaman lyhyt cameo-esiintyminen alkutekstien aikana. Metsässä oppilaineen harjoittelemassa nähtävä Oyama kehitti Kyokushin-karatetyylin ja toimi vuosia Chibankin opettajana. Chiba myös esitti valkokankaalla mestariaan Karate Bull Fighterilla (1975) alkaneessa tutustumisenarvoisessa elokuvatrilogiassa. Valitettavasti Oyamasta nähdään ainakin amerikkalaistetussa laitoksessa vain muutaman sekunnin vilaus. Toinen huippuhetki seuraa pian aloituksen jälkeen: lentokonekaapparit kukistanut herra Chiba lyö lehdistötilaisuudessa lasipullon kaulan poikki demonstroidessaan suunnitelmiaan huumekauppiaiden käsittelytaktiikaksi.

The Bodyguard on huonoin näkemäni Sonny Chiba ‑elokuva, mutta surkeimmissakin Sonny Chiba ‑elokuvissa on kuitenkin aina yksi katsomista puoltava seikka: Sonny Chiba. Isoin osasyyllinen The Bodyguardin paskuuteen levännee amerikkalaisten uudelleeneditoijien ja puutteellisten julkaisuformaattien harteilla. Mikäli Bodyguard Kiba joskus julkaistaan alkuperäisessä muodossaan, se ansaitsee uuden arvostelun.

Bodyguard Kiballe tehtiin aikanaan jatko‑osa Bodigaado Kiba: Hissatsu sankaku tobi (1973), joka ei saanut minkäänlaista levitystä lansimaissa. Takashi Miike ohjasi uransa V‑Cinema-aikoina aiheesta videolle kuvatun trilogian Bodyguard Kiba (1993), Bodyguard Kiba: Apocalypse of Carnage (1994) ja Bodyguard Kiba: Apocalypse of Carnage 2 (1995).