Jari Mustonen

Maniac (Murhaaja noidankehässä, 1963)

Ohjaaja:

• Michael Carreras

elokuva arvostelu

Ohjaus: Michael Carreras

Hammerin tiimi saapui seuraavassa psykologisessa trillerissä Camarquessa sijaitsevaan Les Baux de Provenceen, Ranskaan, jonka liepeillä sijaitsevissa kaivauksissa kuvattiin elokuvan näyttävä loppujakso. Ranskalainen ilmapiiri tuntuu muutenkin välittyneen laajasti Hammerin psykotrillereihin, sillä mm. Taste of Fearin ulkokohtaukset kuvattiin Villefrancessa ja Antibesin Villa de la Garoupessa, kun taas Crescendossa palattiin Maniacin maisemiin lähelle Camarqueta.

Kauniit puitteet tarjosivat mannermaisen taustan poikkeuksellisen julmasti alkavalle tarinalle. 15‑vuotias Annette (Liliane Brousse) raiskataan ennen kuin hänen isänsä, Georges, ehtii paikalle ja ottaa raiskaajan kiinni vain surmatakseen tämän puhalluslampulla. Isä tuomitaan mielisairaalaan, josta leikataan neljän vuoden päähän tulevaisuuteen. Paikan päälle saapuu tällöin amerikkalainen maalari, Paul Farrell (Kerwin Mathews), joka alkaa liehitellä mielisairaalassa istuvan Georgesin vaimoa, Eveä (Nadia Gray). Eve pitää tyttärensä Annetten kanssa hotellia, ja lankeaa Paulin charmiin. Georges haistaa tällöin tilaisuutensa koittaneen ja lupaa ottaa avioeron, mutta vain jos Paul ja Eve auttavat häntä pakenemaan. Pian toive toteutuu, kuitenkin eri ehdoilla joihin Paul ja Eve sitoutuivat, sillä heidän autonsa takakontista löytyy ruumis.

Jimmy Sangsterin tarina luovii välttäen suurimmat karikot, vaikka elokuvaa jouduttiinkin silottelemaan sensuurin takia. Pahimmat teot, kuten Annetten raiskaus ja puhalluslampun kohteeksi joutuvien uhrien kärsimys, jätetään katsojien mielikuvituksen varaan. Ohjaajan tuolin itselleen vaatinut Michael Carreras sai valkokankaille asti muutamia karujakin kuvia, joissa brutaali väkivalta on voimakkaasti läsnä. Hänen rosoisuutensa ohjaajana tuo teokseen muutenkin lisämaustetta – hän teki saman The Mummyn (1959) ensimmäiselle epäviralliselle jatko-osalle, The Curse of the Mummy's Tomb (1964). Carrerasin elokuvat olivat poikkeuksetta Hammerin halvimmin tuotettuja – sillä johtavana tuottajana hän halusi antaa suuret produktiot niille ohjaajille, jotka osasivat – kuten hän itse(kin) ajatteli – ohjaajan työn häntä itseään paremmin.

Maniacista erityisen kokemuksen tiimille teki vieras, jonka Eveä näytellyt Gray toi mukanaan. Aurinkoinen kuvauspäivä Ranskan Arlesissa sai nimittäin erikoisen sävyn, kun paikan päälle käveli juuri kafkalaista oikeussalidraamaansa The Trial (Le procès, 1962) lopetteleva amerikkalainen suureen maineeseen ehtinyt visionääri, Orson Welles.

Ranskan ohella MGM:n studioilla Borehamwoodissa, Hetfordshiressä, kuvattu Maniac kärsii ajan kulumisesta. Sangster kuvailee tätä muistelmissaan:

" Take for example the scene where Geoff and Eve dance the twist. It was sexy as hell when we shot it. Now it looks just plain stupid."

Kauhuelokuvat ovat vuosikymmenien kuluessa muuttuneet rutkasti seksin ja väkivallan osalta. Tämä saa monen aikalaisteoksen vaikuttamaan shokeeraamispyrkimyksissään vanhentuneelta. Sangster on silti ehkä turhan ankara omalle luomukselleen, olihan se jo omana aikanaan nopeasti kyhätty ja kuvattu rahastus, jonka kylkeen elokuvateattereihin liitettiin double billinä kulttielokuvaksi muodostunut scifi-klassikko, The Damned (1962). Toisin kuin Sangster, oli Michael Carreras itse enemmän kuin innoissaan aikaansaannoksestaan. Hänen mukaansa Maniac on: "thriller of thrillers, so ingeniously constructed, so packed with surprises, that we defy anyone to predict correctly what's coming next or to anticipate the startling and unexpected climax."