Tatu Piispanen

Hex After Hex (1982)

Ohjaaja:

• Kuei Chih Hung

elokuva arvostelu

Ohjaus: Kuei Chih Hung

Hex After Hex alkaa epäilyttävästi: värikkääseen pekingoopperakasvomaaliin sonnustautunut Lo Meng irvistelee kameralle muutamien minuuttien ajan kummallisen naurun kaikuessa taustalla. Varteenotettavana kauhusarjana ensimmäisellä Hexillä (1980) alkanut elokuvatrilogia päättyy Hex Vs. Witchcraftin (1980) kautta täydelliseen mahalaskuun Hex After Hexissä.

Muutamista perinteisistä kauhu‑ ja noituuselementeistä huolimatta Hex After Hex on puhdas komedia. Mutta se ei ole yhtään hauska. Käsikirjoitus on Hongkong-komedioidenkin mittapuulla poikkeuksellisen rakenteeton ja typerä. Hupailut seuraavat toisiaan ilman minkäänlaisia juonellisia perusteluja. Parhaimman käsityksen Hex After Hexin nautittavuudesta saa, kun kuvittelee halvimpien taiwanilaisten kungfu-komedioiden rasittavimmat urpoilut niputetuksi yhdeksi 100‑minuuttiseksi elokuvaksi. Ei kivaa.

Suurin osa huumorista liittyy alastomuuteen ja kaksimielisyyksiin. Ensimmäisten kymmenen minuutin aikana Lo Meng on jo mm. rasvannut nänninsä, aiheuttanut pahennusta pumpattavan barbaran kanssa ja onnistunut iskemään peniksensä hiirenloukkuun toimittajaryhmän edessä. Cameo-rooleissa pistäytyvät myös Yoda sekä sarvipäinen Darth Vader, jonka valomiekan kosketus saa rakennustyömiesten vaatteet katoamaan! Tähtien sota ‑teema on liitetty kohtauksiin taatusti aiheellisin luvin. Nauroin ääneen yhdelle vitsille: kierosilmäinen Yue Tau Wan saa polttoraudasta SB‑logon pakaraansa ja pakanee horisonttiin peräpää sauhuten tutun tunnusfanfaarin pärähtäessä säestämään kirmaamista.

Edellä kuvatut kohtaukset saattavat antaa kuvan pätevästä dokausroskasta, mutta jokaisen viihdyttävän sekopäisyyden vastapainoksi elokuvassa on kymmenen tylsää paskanjauhantakohtausta, joihin näyttelijät yrittävät luoda hauskuutta ilvehtimällä halvauksenomaisesti. The Five Venomsin (1978) muskelimies Lo Meng todisti jo Lion Vs. Lionissa (1981) olevansa säälittävä koomikko ja tekee Hex After Hexissä kaikkensa vahvistaakseen tätä käsitystä. Lo tosin palaa kungfu-juurilleen yhdessä hämmentävässä toimintakohtauksessa: sivukadulla riitelevät Lo ja Lau Dan hajottavat vahingossa humalaisen pummin koirankokkauspadan ja tämä käy heidän kimppuunsa. Wong Fei Hung ‑teeman soidessa juoppo innostuu esittelemään Drunken Boxing ‑tekniikoitaan. Kohtaus päättyy kun saastainen spurgu tunkee Laun pään persuksiinsa ja pakkosuutelee Loa suoraan suulle, mikä saa tämän oksentamaan lounasnuudelinsa katukivetykselle.

Ohjaaja Kuei Chih-hungin 70‑luvun töiden omaperäisestä otteesta ja kekseliäistä visuaalisista ratkaisuista ei näy Hex After Hexissä jälkeäkään. Elokuvaa ei pysty katsomaan minuuttiakaan kiemurtelematta vaivautuneesti. Ihme kyllä Kuein onnistui palata ruotuun jo seuraavana vuonna ikimuistoisen villillä The Boxer's Omenilla. Niin ja siitä juonesta: debyyttinsä Hongkong-elokuvassa tekevä taiwanilainen laulajatähtönen Nancy Lau Nam Kai esittää uskomattoman ärsyttävästi kaunista nuorta tyttöä, joka kuolee auto-onnettomuudessa ja jonka ruumiin toisen kuolleen naisen aave ottaa hallintaansa. Aave yrittää pariutua Lo Mengin esittämän Shaw-studion stunt-miehen kanssa, mutta ongelmaksi muodostuu Mengin asuintalon purkuyritykset ja viiksekäs bisnesmies Lau Dan. Lopulta aave paljastetaan ja päihitetään taolaismaagin (Hon Gwok Choi) ja henkiinhreätetyn pronssipatsaan avulla. Tai jotain.