Tatu Piispanen

The Boxer's Omen (1983)

Ohjaaja:

• Kuei Chih-hung

elokuva arvostelu

Ohjaus: Kuei Chih-hung

Shaw Brothersin Black Magicin (1975) tosissaan aloittama hongkongilainen musta magia ‑elokuva kulkee komeasti tiensä päähän The Boxer's Omenissa, joka repii lajityypin kilpailijat riekaleiksi pidättelemättömän visvaisella vimmalla. Sen äärellä leuat eivät pelkästään loksahtele lattiaan vaan ne lentelevät ympäri seiniä. Valmistumisalueensa historian oleellisimpiin kauhuelokuviin kuuluvan loitsutykityksen luulisi onnistuvan viihdyttämään SB‑studioiden alan aikaansaannoksia epäilevätkin vihreitä paiseita pursuavaksi muhjuksi.

Puikoissa on Shaw'n ohjaajakatraan kiinnostavimpiin tapauksiin lukeutuva Kuei Chih-hung, jonka horror-ura on pomppinut epätasaista polkua pitkin tähän viimeiseen täysosumaan: matkalle mahtuvat The Boxer's Omenin rinnalla Kuein puhutuin ohjaus, synkkä ja visuaalinen The Killer Snakes (1974), tavanomaisemmat Ghost Eyes (1974), Hex (1980) ja Hex Vs. Witchcraft (1980), toistaiseksi vielä vaille restauroitua julkaisua jääneet Corpse Mania (1981), Bewitched (1981) ja Curse of Evil (1982) kuin myös kammottavaan komediaperseilyyn Hex‑trilogian upottava Hex After Hex (1982).

The Boxer's Omenin huippukohdat ovat tietysti eri puolten taikavoimien voimannäytöt, mutta myös niiden välinen aika vietetään mallikkaasti. Kehystarina sijoittuu thai-nyrkkeilyn ja rikollisuuden maailmaan, mikä takaa mojovaa tappelutoimintaa ja väkivaltaa silloinkin, kun tapahtumiin ei liity mitään selittämätöntä.

Jämerän Phillip Kon esittämän, thai-nyrkkeilyä harrastavan gangsteri Kaon veli (Johnny Wang) vammautuu kehässä Thaimaan likaisia metodeja hyödyntävää mestaria (Bolo Yeung) vastaan, mikä saa Kaon luonnollisesti suunnittelemaan kostavaa toimenpidettä. Pian Kao kuitenkin joutuu hämäräbisnestensä ansiosta Hongkongissa pahaan jamaan, josta hänet pelastaa loistavana aaveena paikalla näyttäytyvä munkki (Elvis Tsui). Ilmestys alkaa kertoa Kao'lle mitä tämän olisi tehtävä välttääkseen kuolemansa mutta Kao kieltäytyy uskomasta moiseen hehkuvaan kaljupäähän. Vasta oksennettuaan Thaimaanmatkallaan kokonaisen elävän mureenan, Kao suostuu kuuntelemaan säihkyveikon ohjeet. Vierailtuaan buddhalaisessa temppelissä Kao ymmärtää tilanteen vakavuuden ja myöntyy soturiksi yliluonnolliseen taisteluun valon ja pimeyden voimien välisessä sodassa. Uskomattomalta kuulostavan yrmeän gangsterin kääntymisen takana ovat varsin hyvät buddhistis-loogiset syyt, joita ei ole aihetta tässä paljastaa. Pää ajellaan paljaaksi ja Buddhan oppien tehokkaampien sovellusmuotojen treenaaminen voi alkaa.

Mukana on tietysti seksiä ja huumoriakin, joskin jälkimmäisen tapauksessa jää hieman epäselväksi kuinka tahallista. Hotin Wai Ga‑manin tissit litistyvät ikkunaa vasten Phillip Kon kiimaisessa käsittelyssä ja puskaa on näytillä useammankin naisetumuksen voimin. Takuuvarmaa hilpeyttä puolestaan aiheuttavat mustan maagin ylösloitsimat otukset, aina muovipilleillä liiskattuja ihmisaivoja imevistä hämähäkeistä ja reanimoiduista krokotiilien pääkalloista vielä villimpiin ilmestyksiin. Erityisesti alkupuolen jakso, jossa maagi herättää henkiin Buddhan voimalla luurangoksi kärvennetyn sympaattisen lepakonraadon on pettämätön nauruhermojen kutkuttaja.

The Boxer's Omen valmistui 1983, kun Shaw Brothers oli jo kaatumassa. Image Entertainmentin dvd‑julkaisun informatiivisessa oheislärpäkkeessä journalisti Stephen Gladwin vertaa The Boxer's Omenia osuvasti Lau Kar‑leungin saman vuoden mestariteokseen The Eight Diagram Pole Fighter. Rinnastus on itse asiassa varsin ilmeinen: molempia katsellessa tulee tunne, että elokuvan tekijät tiedostavat sekä käsittelemänsä genren että pitkäikäisenä kotinaan toimineen tuotantoyhtiön lähestyvän loppuaan ja ovat päättäneet tehdä lajityypin viimeisen kiihkeän suurtyön, jossa mitään ei säästellä.

Jos The Eight Diagram Pole Fighter seisookin yksin valmistusvuotensa huimimpana kung fu ‑merkkiteoksena, sai The Boxer's Omen mittavan sarjan samanhenkisiä genreseuralaisia, joiden kollektiivinen missio tuntuu olleen virvoitetun yliluonnollisen kauhutrendin puhki paukuttelu: vuoden 1983 pahamaineisiin Hongkong-ensi-iltoihin lukeutuvat muun muassa The Rape After, Devil Fetus, Calamity of Snakes, Possessed, Brutal Sorcery, Red Spell Spells Red, The Black Magic with Buddha ja Shaw Brothersin oma Seeding of a Ghost. Limaisten äärimmäiselämysten keskitetty vyörytys tappoikin suuntauksen melkoisen tehokkaasti, eikä seuraavina vuosina valmistunut kuin aivan muutama mustan ällö-horrorin kategoriaan tippuva tuotos. Pari vuotta myöhemmin Mr. Vampire (1985) käynnisti aiheen keveämmän versioinnin aallon, jonka elokuvissa nähtiin usein taolaisen/buddhalaisen manaajaekspertin ja pimeiden voimien kaksintaisteluja. Epätodennäköinen, pienimuotoinen paluu The Boxer's Omenin sielunmaisemiin nähtiin yllättäen tänä vuonna Herman Yaun Gong Tau: An Oriental Black Magicin (2007) muodossa, jonka perusteella aihe ei ehkä olekaan lopullisesti kuopattu.

Mikäli aasialainen kauhu vähääkään kiinnostaa, on The Boxer's Omen vaivatta aihepiirin huurupäisimpiä pakollisuuksia. Harrastuksen aloittamiseen sitä ei kuitenkaan voi suorilta suositella, sillä kyseessä on sen verran kovan luokan keitos, että kokemuksen jälkeen hieman hillitymmät teokset eivät saa välttämättä enää aikaan ansaitsemiaan väristyksiä. Lisäksi elokuva innostaa buddhismin harjoittamiseen tehokkaammin kuin mikään elokuva kristityksi: Jeesuksen rukoileminen kuulostaa jotenkin laihalta turvalta, jos kimppuun hyökkää thaimaalaisen mustan maagin irtonaisena leijaileva pää, joka lähestyy aikeenaan kuristaa uhrinsa riekaleisesta kaulastaan roikkuvalla sätkivien suolten ryppäällä.