Ulkoisesti pienen miehen, mutta Suuren Johtajan Rambo-intoilusta tosin tulee mieleen kotoisen Matti Vanhasemme Schwarzenegger-fanitus pääministerin parin vuoden takaisen Kalifornian vierailun yhteydessä. Vanhanen kertoi tuolloin olevansa varsinkin Arnoldin varhaisemman elokuvatuotannon ystävä, kehuen samalla kuvernaattorin avoimuutta ja kykyjä "johtaa sekä ajaa puoliväkisin läpi ratkaisuja joihin itse uskoo".
Matti Vanhasen suosikkielokuva on muuten Julia Roberts-Hugh Grant ‑söpöily Notting Hill vuodelta 1999. Mutta jos lähiaikoina pääministeriydestä vetäytyvästä Nurmijärven miehestä tehtäisiin supersankarielokuva, olisi sen päähenkilö Omenamehumies, jolla on viitta ja iso O‑kirjain hiihtohaalarin rinnuksessa. Vanhanenhan tunnetusti saa lennokkaimmat oivalluksensa hiihtoladulla.
Jos TV2:n Silminnäkijä-ohjelma mystisen lautakasan vaiheista on suunnilleen muistettavinta kuvallista antia Vanhasen yhteydessä, toisin on asia Irakin entisen hirmuhallitsija Saddam Husseinin kohdalla. Vielä maallisen taivalluksensa viimeisten minuuttien aikana joulukuussa 2006, Saddam päätyi erään erittäin laajalle levinneen (matkapuhelimella kuvatun) videon päätähdeksi.
Tiedossa ei ole, ehtikö Alfred Hitchcockin Köysi (1948) tai Clintin Köysi kiristyy (1984) tulla Saddamille tutuksi, mutta vielä vallan kahvassa kiinni ollessaan 2004, Hussein pyöritti Bagdadissa sotajoukoilleen Saddamin elokuvakerhoa, jossa ylivoimaisesti useimmin näytetty elokuva oli Ridley Scottin Black Hawk Down vuodelta 2001. Takana eivät olleet puhtaasti elokuvanrakastajan motiivit, vaan useita kopioita hankkinut Saddam halusi Scottin elokuvalla kohottaa joukkojensa mielialaa ja näyttää että amerikkalaiset ovat lyötävissä. Mikäpä antaisi boostia ja inspiroisi paremmin, kuin Black Hawk Downin kuvat verisistä, kuolleista amerikkalaissotilaista.
Jo aiemmin 70‑luvulla Saddam Husseinia inspiroineita amerikkalaiselokuvia olivat Francis Ford Coppolan Kummisetä (1972) ja Kummisetä, osa II (1974). Vahvasti perheeseen instituutiona uskonut Saddam ihaili varsinkin Al Pacinon esittämää Michael Corleonea ja Husseinin väkivallan ja veren kyllästämä valtaannousu Irakissa vuonna 1979, kuten myös pettureista eroon hankkiutuminen, menee monella tapaa yksi yhteen Michael Corleonen tekojen ja perheen pääksi nousun kanssa Kummisetä-elokuvissa. Myös Fred Zinnemanin Shakaali (1973) ja sen pääosanesittäjä Edward Fox tunnettiin Saddamin ikisuosikkeina. Lieneekö Shakaaliakin käytetty jonkinlaisena oppimateriaalina, kertoohan elokuva presidentin salamurhaamisesta.
Onkin varsin kiinnostavaa, että samaista Ridley Scottin Black Hawk Downia käytti Saddamin tiimin lisäksi vastustajajoukkueen kapteeni, USA:n presidentti George W. Bush esimerkkinä taistelutekniikan saloista korkeimmalle sotilasjohdolleen. Monipuolinen elokuva yli puolue‑ ja uskontorajojen siis. Mielenkiintoista olisi ollut kuulla Saddamin ja Bushin keskinäistä mielipiteiden vaihtoa Black Hawk Downista – ja tietenkin johtajien pisteytykset elokuvaan. Sama Kummisetä-saagan kohdalla, Saddamin lisäksi elokuvan suureksi ihailijaksi on ilmoittautunut USA:n nykyinen presidentti Barack Obama. Mutta yhtä myöhäistä on sillekin debatille.
Steven Spielbergin Pelastakaa sotamies Ryan ‑elokuvaa (1998) näytettiin George W. Bushin leffakerhossa samaiselle sotilasjohdolle samassa tarkoituksessa kuin Black Hawk Downia. Muita Bush nuoremman suosikkeja on mm. presidentin kiitoskirjeenkin ohjaaja Jack Marinolle kirvoittanut sotaelokuva Forgotten Heroes vuodelta 1990. Kommunistit ja muut toisinajattelijat saavat Marinon elokuvassa oikein kunnolla isän kädestä, mikä lienee miellyttänyt toisinaan ajattelevaa Bushia.
Yhdysvaltojen 37. presidentti Richard Nixon joutui vetämään joukkonsa Vietnamista vuonna 1973 ja eroamaan häpeällisesti virastaan vuotta myöhemmin Watergate-skandaalin myötä. Nixonin suosikkielokuva oli Patton (1970), nimiroolissa George C. Scott, ja Dickillä olisi varmasti ollut käyttöä Pattonin järkähtämättömyydelle ja sodankäyntitaktiikalle. Ehkä hän kuitenkin koki itsensä väärinymmärretyksi ja ainakin tältä osin samastui elokuvan Pattoniin. Kuuban entinen johtaja Fidel Castro sen sijaan samastui entiseen toveriinsa Che Guevaraan, ilmaisten tuoreeltaan ihastuksensa Steven Soderberghin Che-elokuvaan (2008).
Muutamia vuosikymmeniä aiemmin Saksaa diktatoineen taideharrastaja Adolf Hitlerin suosikkielokuvaksi mainitaan King Kong (1933), jossa kenties suurimman vaikutuksen eugeniikkaohjelmastaan tunnettuun Hitleriin teki oikeaoppisen vaaleakutrinen Fay Wray. Myös Fritz Langin Metropolis (1927) teki valtakunnanjohtajaan ja hänen propagandaministeriinsä Joseph Goebbelsiin suuren vaikutuksen – jopa siinä määrin, että Hitler tahtoi värvätä Langin tekemään omiin tarkoituksiinsa sopivia natsi-ideologialla kyllästettyjä elokuvia. Moinen ehdotus saattoi hyvinkin olla ratkaiseva Langin päätökselle feidata Saksan maisemat ja häipyä Ranskan kautta Yhdysvaltoihin jatkamaan uraansa.
Adolf Hitlerin suosikkielokuvista voisi vielä mainita Henry Hathawayn Bengalin tiikerit vuodelta 1935. Ei voi olla spekuloimatta, mikä koko maailman valloitusta janonneeseen Hitleriin on vedonnut vauhdikkaaseen tyyliin siirtomaaherroista ja sotilaselämästä kertovassa elokuvassa.
Aivan lopuksi kansakunnan kokoajaksi palavasti haluava demarien puheenjohtaja Jutta Urpilainen halusi kiittää SDP:tä äänestäneitä, upeita ehdokkaitaan ja myös ihmisiä jotka olivat vaalityössä mukana, ennen kuin kertoi suosikkielokuvansa olevan Joe Wrightin ohjaama Sovitus (2007). Myös sosiaaliset verkostot kuten Facebookin haltuun ottanut demarijohtaja tykästyi hiljattain Nelson Mandelasta kertovaan Clint Eastwoodin viimeisimpään ohjaustyöhön Invictus – voittamaton ja totesi, "On se Nelson upea poliitikko – todellinen kansakunnan kokoaja!"
Viekää minut johtajanne luokse, tai ainakin kertokaa millaisia elokuvia hän katsoo.