»
Populistinen viihde ja perseily » Elitisti masentuu nykyajan menosta...
Lähiön K-kaupan tarjousleffahyllyssä oli Texas chainsaw massacre hintaan 6,95... Tähän on sitten tultu. Oi niitä aikoja, kun se hankittiin kopionkopiona hämäräperäisestä postilokero-osoitteesta tai lähetettiin kirjeitä Melbourneen...
karialkiller (24.4.2012 10:30)
Lähiön K-kaupan tarjousleffahyllyssä oli Texas chainsaw massacre hintaan 6,95... Tähän on sitten tultu. Oi niitä aikoja, kun se hankittiin kopionkopiona hämäräperäisestä postilokero-osoitteesta tai lähetettiin kirjeitä Melbourneen...
Myöntää täytyy etten kaipaa vhs-aikaa lieveilmiöineen:
On joitain elokuvaharrastuksen aikakausia joiden perään EI haikaile lainkaan ja eräs on tuo 1990-luvun taitteen piraatti-VHS-underground ja kaikki mitä siihen liittyi, kuvanlaadultaan ala-arvoiset kopiokasetit, käteisen lähettäminen postitse, ohareita tekevät pellet (joista yksi harrasti omituisia häirikkösoittoja), välillä daijuja muotoja saanut "leikkaamattomuuden" vaatimus ja aika usein tarjonnan yksipuolisuus. Ei niin etteikö elokuvatuntemus ja kontaktit olisi laajentuneet tällaisissa ympyröissä, joissa toimiminen vaati tiettyä aktiivisuutta, mutta että se olisi ollut jotain kulta-aikaa, no way... Se mitä oikeasti kaipaa on 1980-90-luvun isoilla (tai erikoisilla) valikoimilla varustetut ja oleskelumestoina viihtyisät videovuokraamot, joiden makealta näyttänyt tarjonta sisälsi tietysti paljon lyhennettyjä versioita, vääriä kuvasuhteita ja kaikkea muuta nykyään kiitettävän harvinaista häikkää.
Tämä aika on parasta mahdollista elitistille, etenkin Rahusen mainisemista syistä. Tuli niitä VHS-kasetteja itsekin tilailtua ulkomailta ja aina sai olla sormet ristissä, että mitähän sieltä oikein tulee, missä kunnossa ja kuinka paljon jää jälkitoimitukseen... Se se vasta hermoja raastavaa oli.
On joitain elokuvaharrastuksen aikakausia joiden perään EI haikaile lainkaan ja eräs on tuo 1990-luvun taitteen piraatti-VHS-underground ja kaikki mitä siihen liittyi, kuvanlaadultaan ala-arvoiset kopiokasetit, käteisen lähettäminen postitse,
kertoi kuukaudessa myynneen 4000mk luokkaa ja posti kantaa kotiin asti satoi tai paistoi. 
Ihanaa olla nuori. Ei ole ikinä tarvinnut hiihtää peninkulmaa kesät talvet sudet kannoilla nähdäkseen leffoja.
Muistan kun jostain paikallisesta marketista vuokrattiin mm. Tapa ja tapa taas, tyhjä kotelo oli asiakkaan otettavissa ja sen sisällön sai lihatiskin takaa! Nyt sitä oikein palautuukin mieleen miten lähes joka kaupassa ja kioskissa oli oma tarjontansa.
Voi sanoa, että Anttila ja satunnaiset muut marketit ovat pitäneet elokuvatarjonnan suhteen pintansa paremmin kuin "videovuokraamot", vaikka sisäänostajille voi harvemmin mitään monipuolisuuspisteitä myöntää. Nykyään kunnon leffavalikoimien ääreen konkreettisesti pääsy vaatii kyllä entistä enemmän peninkulmien reissaamista niiltä, jotka eivät asu Helsingissä Pienen leffakaupan naapurissa. Kasari-taajamissa elokuvia oli tiheässä, kun kaikenlaiset kioskin- ja bensiksenpitäjät halusivat VHS-valikoimat omaan lafkaansa ja tavikset perustivat ketjuihin kuulumattomia vuokraamoja joka puolelle maata. Tarjonnan hinta-kiinnostavuussuhde hakkasi yleensä iisisti R-kioskien "kaikkialla samat sisäsiistit hitit kalliiseen hintaan" ‑valikoiman, joka on pysynyt vuosikymmeniä melko samantapaisena kilpailun sekä alueellisten erojen hiipuessa.
Ei kyllä ole juuri ikävä noita aikoja. Ihan perusleffojenkin etsiminen oli pirun työlästä puuhaa.
Videodivareita ei ollut 80-luvun alussa eikä keskivaiheilla (eikä ylipäänsä paljon myyntivideoitakaan), niiden aika alkoi videovuokraamojen kulta-ajan päätyttyä, mikä tapahtui suurin piirtein videolain alkamisen aikoihin. Osittain sattumalta, sillä samantapainen isot syövät pienet ‑rakennemuutos tapahtui tuolloin Euroopan vapaammissakin VHS-maissa.
Viimeinen WOW-mesta Helsingissä oli Kamraksen kasettimyymälä Akateemisen vieressä, se oli auki alle pari vuotta joskus 1994-1996 tms. Joka viikko sai kantaa kotiin jotain kummallista, kuten Django Kill FIx 30 markalla.
Uskottiin, että "Akateemisen naapuriputiikki" oli Kamrasten pitämä mutta varmaa tietoa mulla ei tosta ole, joka tapauksessa se oli vakituinen etappi reitillä Steissiltä Chapliniin Dark Fantasyn jäseniltaan. Mistar ja Thorn EMI (mm.
Uhrijuhla) oli jatkuvasti edustettuina.Lauri tietää kaiken.Lauri Lehtinen (Voi sanoa, että Anttila ja satunnaiset muut marketit ovat pitäneet elokuvatarjonnan suhteen pintansa paremmin kuin "videovuokraamot", vaikka sisäänostajille voi harvemmin mitään monipuolisuuspisteitä myöntää. Nykyään kunnon leffavalikoimien ääreen konkreettisesti pääsy vaatii kyllä entistä enemmän peninkulmien reissaamista niiltä, jotka eivät asu Helsingissä Pienen leffakaupan naapurissa. Kasari-taajamissa elokuvia oli tiheässä, kun kaikenlaiset kioskin- ja bensiksenpitäjät halusivat VHS-valikoimat omaan lafkaansa ja tavikset perustivat ketjuihin kuulumattomia vuokraamoja joka puolelle maata. Tarjonnan hinta-kiinnostavuussuhde hakkasi yleensä iisisti R-kioskien "kaikkialla samat sisäsiistit hitit kalliiseen hintaan" ‑valikoiman, joka on pysynyt vuosikymmeniä melko samantapaisena kilpailun sekä alueellisten erojen hiipuessa.
Kasetit kai vuokrattiin vuokraamoille? Nehän olivat tarrojen mukaan esim "Esselte videon omaisuutta". Siksi niitä otettiin takaisin ja päälle nauhoitettiin uusi leffa, kun kasetit olivat pitkään esineinä sen verran kalliita (E180-nauhan perushintahan oli 1980-luvun lopullakin vielä jotain 60 markkaa, eli nykyrahassa lähemmäs 20 euroa, ja aiemmin enemmän).