CINEMADROME 3 - Dead By Dawn

Antti Näyhä ( 25.11.2011 11:19)

Igorille & Antille on tosiaan saatava lisää säestyskeikkaa! Eivät tietääkseni ole tehneet kuin kaksi mykkäsäestystä, ja se ensimmäinen eli Caligari IIK!!-festarilla 2010 oli nimenomaan täydellisyyttä. Vampyriaan en valitettavasti nähnyt.

Ai jumaliste, ai ne ON vetäneet Caligarin? Kun pohdiskelin issekseni että juurikin tuon leffan haluaisin tämän kaksikon säestyksellä. Uusintakeikka tästä ja vähän äkkiä!!!

Bad Rain ( 24.11.2011 15:48)

Juan Piquer Simónin Pieces ‑elokuvan tapauksessa en itse voinut olla hirnumatta aina sen mielipuolisesti mulkoilevan korston ollessa kuvissa vaikka arvo-stan ja diggasinkin elokuvasta erittäin paljon.

Pieces on omastakin mielestäni mainio ja hauska leffa monesta syystä, joista yksi lienee tuottaja Dick Randallin toistuvasti viljelemä pimeä huumorintaju, joka on liian perverssiä jäsentyäkseen helpoiksi vitseiksi tai ironiaksi. Leffa on silmissäni avoimesti dorkaa mutta reipasta leikkiä slasher-kliseillä, joiden lapsellisuutta ja raflaavuutta maksimoidaan samanaikaisesti.



Outo huumori ja monenlaiset koomiset vaikutelmat ovat aina kuuluneet eksploitaatioelokuviin ja olisi vaikea ryhtyä poliisiksi siinä, minkä joku toinen kokee hauskana. Se mikä vituttaa on tyhjännauramisena toisinaan ilmenevä pakkoironinen (ja usein aika tietämätön ja mielikuvitukseton) tapa kuitata vitsinä kaikki minkä valmistusvuosi ei ole 2011 sekä normatiivinen käsitys "kulttielokuvista" sellaisina huonoina elokuvina, heh heh.



Turun ylioppilaslehteen haastateltu historia- ja elokuvatutkija Jari Sedergren on ilmeisen hyvin perillä Night Visions ‑festivaalin elokuvavalintojen taustamotiiveista:



http://www.tylkkari....in-hamara-hohde

Sedergrenin mukaan kulttielokuviin liittyy aina parodiatunnelmaa.

”Tuskin kukaan ajattelee Yön saalistajien olevan suurta taidetta, joten tarkoituksena on nauraa elokuvan tahattomalle huumorille."



Tässä siis elokuvien ja niiden vastaanottamisen ainoat kaksi tietä: kaikki on joko suurta taidetta tai sitten tahatonta koomisuutta, joka tulee älyllisesti katsojan alapuolelta koska näin on yhdessä päätetty. Jostain syystä mä en vain näe peilistäni normipetteriä, joka näyttää vanhoja populaarielokuvia tarkoituksenaan huvittaa yleisöä vitun naurettavalla paskalla. Joka ei ole suurta taidetta.

Leo Meller II ( 25.11.2011 10:43)

tomip ( 25.11.2011 10:06)

Lauantai-aamuna keräilin ennen Vampyrin kenraaliharjoitusta kaksi muovikassillista lähes loppuunjuotuja kaljatölkkejä salista...

Eägh, tuo jos mikä on kyllä ikävä lieveilmiö... taitaa vaan olla, että on aina se porukka jolle omien jätteiden vieminen pois tapahtumapaikalta tai edes paikalla oleviin roskiksiin on ylivoimaista. Skeidaahan teattereiden lattialle taitaa aina valitettavasti jäädä, mutta hienoa varmaan aloittaa päivänsä väljähtäneen olusen katkussa, on itse tukossa tai ei.



Vaan kun Vampyrista tuli puhe, niin tosiaan – olsii hienoa nähdä Ukulele Igor & Antti Utriainen ‑duoa toistekin säestämässä. Oli hyvä veto ottaa Vampyr ohjelmistoon, sillä näytettiin saavan saliin vähän laajempaakin yleisöä itselleen mahdollisesti vieraamman elokuvamuodon pariin. Taatusti kauhudiggaritkin saivat rahalleen vastinetta. Jotain täysmykkistä vaan kehiin seuraavalla kierroksella, niin hyvästä tulee täydellinen.



Tässä huomaa jo odottelevansa helmikuun session ohjelmiston julkistamista innolla. Toivotaan että kävijämäärät riittävät ja tuosta vielä kasvavat – suurimpaan osaan näytöksistä olisi näyttänyt porukkaa mahtunut vielä mukavasti. Toisaalta, oli myös siistiä nähdä ettei illan viimeisiä tarvinnut mitenkään tyhjälle salille pyörittää.

Saliin jää aina roskia, ei siinä mitään. Sitä ei voi välttää. Halusin tuolla vaan tuoda julki että tavallista enemmän oli meillä viikonloppuna omat eväät käytössä. Ja että epämääräinen käytös saattaisi selittyä sillä. Mutta luultavasti kuitenkaan ei. Ja se siitä.



Vampyr oli tosiaan hieno juttu. Ja oli juurikin toinen säestys minkä Igor & Antti heittivät. Mulle ei ole ongelmia pyytää heitä uudellekin keikalle ensi syksynä, mykkäsäestystä huvittaa nyt kyllä kokeilla lisääkin. Joten katsotaan mitä ensi syksynä tapahtuu.



Igor & Antti mieluusti säestäisivät mykkää komediaa kun se on heidän varsinainen tyylinsä...



Vietetään tässä nyt jokunen viikko rauhoittumisaikaa ja palataan vähän arkeen. Heitetään helmikuun välipala julki sitten.

Kyllä noi mun mainitsemat naurajat vaikuttivat olevan ihan selväpäisiä mitä juomiseen tulee. Eikä toi omien eväiden maistelu mua niinkään häirinnyt, ainoastaan itseä ihmetyttää, että jotkut vartavasten maksavat lipusta ja sitten ramppaavat vähän väliä kusella. Kyllä mä ainakin haluan nähdä koko leffan jos olen siitä maksanut, vaikka olisin leffan nähnyt ennemminkin, kuten ED:n ja BW:n kohdalla. BW:n kohdalla kiinnitin huomiota, että kaljan maistelu lisäsi muunkinlaista kommentointia mutta ei se mua juurikaan häirinnyt. Mutta tuollainen selvän ihmisen vammainen hörötys sitäkin enempi. Nauraminen ja pakkonauraminen on ihan eri juttu.

Mutta tästä nipottamisesta huolimatta iso kiitos Cinemadromen järjestäjille, kun näitä leffoja on mahdollista nähdä lähempänä kuin aikaisemmin. Huvittaa vaan se, että useampikin kaveri asuu Tampereella ja moni niistä diggailee tällaisista leffoista ja sitten niitä ei saa kuitenkaan teatteriin paikan päälle katsomaan, kun mahdollisuus on. Ilmeisesti se on jotain tällaista, että kun on niin lähellä ja niin helppoa, niin ei tajuta kuinka hyvä tilanne on, että tällaista on omalla paikkakunnalla.

Humphrey Bogart ( 25.11.2011 13:30)

Eikä toi omien eväiden maistelu mua niinkään häirinnyt, ainoastaan itseä ihmetyttää, että jotkut vartavasten maksavat lipusta ja sitten ramppaavat vähän väliä kusella.

Siksi pitääkin juoda jäykempää

tomip ( 25.11.2011 12:10)

Igor & Antti mieluusti säestäisivät mykkää komediaa kun se on heidän varsinainen tyylinsä...

Igorin & Antin säestämän Kenraalin näkisin kyllä mieluusti. Hyvin tuo Cinemadromeenkin sopisi kunhan vain tarpeeksi aikaisin esitettäisiin ettei tyhjännaurajia pääse harmittamaan.

Lauri Lehtinen ( 25.11.2011 11:41)

Outo huumori ja monenlaiset koomiset vaikutelmat ovat aina kuuluneet eksploitaatioelokuviin ja olisi vaikea ryhtyä poliisiksi siinä, minkä joku toinen kokee hauskana. Se mikä vituttaa on tyhjännauramisena toisinaan ilmenevä pakkoironinen (ja usein aika tietämätön ja mielikuvitukseton) tapa kuitata vitsinä kaikki minkä valmistusvuosi ei ole 2011 sekä normatiivinen käsitys "kulttielokuvista" sellaisina huonoina elokuvina, heh heh.



Turun ylioppilaslehteen haastateltu historia- ja elokuvatutkija Jari Sedergren on ilmeisen hyvin perillä Night Visions ‑festivaalin elokuvavalintojen taustamotiiveista:



http://www.tylkkari....in-hamara-hohde

Sedergrenin mukaan kulttielokuviin liittyy aina parodiatunnelmaa.

”Tuskin kukaan ajattelee Yön saalistajien olevan suurta taidetta, joten tarkoituksena on nauraa elokuvan tahattomalle huumorille."



Tässä siis elokuvien ja niiden vastaanottamisen ainoat kaksi tietä: kaikki on joko suurta taidetta tai sitten tahatonta koomisuutta, joka tulee älyllisesti katsojan alapuolelta koska näin on yhdessä päätetty. Jostain syystä mä en vain näe peilistäni normipetteriä, joka näyttää vanhoja populaarielokuvia tarkoituksenaan huvittaa yleisöä vitun naurettavalla paskalla. Joka ei ole suurta taidetta.

Tähän mainitsemaasi asennoitumiseen saa törmätä niin usein, että rupeaa turtumaan koko ilmiölle. Montakohan "elokuvaharrastajaa" on joutunut hiljaa mielessään leimaamaan snobistiseksi ja kapeakatseiseksi pökelöksi muutaman juttutuokion jälkeen – puhumattakaan sitten rasittavista itseään elokuvaharrastajiksi kutsuvista hifi-runkvisteista, joille kuvanlaatu, surround-ääniraidat ja sikamagee CGI ajavat armotta ohi höttöisen sisällön... Omissa piireissä tuollainen valuu kuin vesi hanhen selästä, tyydyn myhäilemään tuopin yli että joopa joo. Omassa läheisessä kaveripiirissä aiheesta sitten aina välillä taitetaan peitseä aina enemmänkin...



Tapahtumajärjestäjän ja pitkän linjan harrastajan / asiantuntijan kantilta katsastettuna turhautumisen toistuvaan ilmiöön ymmärtää mainiosti, kun vuodesta toiseen törmää tähän väheksyvään "kyllä mä nää camp-jutut tiedän" ‑hipsteriasenteeseen. Kun itse tekee hommaa sydämellä ja sillä idealla, että pyritään tarjoamaan harvinaisempaa herkkua ymmärtävälle yleisölle ja säkällä saa uusiakin naamoja kiinnostumaan itselleen aiemmin vieraammista elokuvan ilmiöistä ja muodoista – ja tarjota ainakin vaihtoehtoisessa formaatissa kiinnostavaa tutmpaa kauraa genreleffojen tarjonnasta, voisi oma vati säröillä aika tyylilläkin tämänkaltaisiin kommentteihin. Näytöksiä ja festareitahan tietysti kannattaa järjestää, koska maailmassa ja Suomessa on onneksi muunkinlaisia ihmisiä.



Linkittämäsi artikkelin luettua ja tsekattua pikavilkaisulla Jari Sedergrenin kirjoituksia minulle jäi kyllä sellainen mielikuva, ettei Sedergren tuntuisi vallan toivottoman snobistiselta tapaukselta. Olisikohan lausahdus "Sedergrenin mukaan kulttielokuviin liittyy aina parodiatunnelmaa" ollut enemmän Toni Puurtisen tulkintaa Sedergrenin Yön Saalistajia esimerkkinä käyttävästä lausunnosta? En tunne miehiä, joten arvailuksi menee... Jos haluaisi tietää, pitäisi tietysti kysyä suoraan kirjoittajalta tai Sedergreniltä itseltään.

En ole itse osallistunut Cinemadromeen enkä muihinkaan maakuntatason kultti-kauhu-scifi-häröfestareihin. Mutta mitä tulee näihin tässä ketjussa olleisiin kuvauksiin näytösten tyhjännaurajista, kaljoittelijoista ja muista häiriköistä, niin en muista tällaista esiintyneen koskaan Helsingissä NightVisionsissa.

Minun teoriani mukaan se johtuu siitä, että NV on jo vakiintunut instituutio, jonka peruskävijät tietävät jo millainen on sopivaa käytöstä. Cinemadrome on aika uusi juttu, eikö? Ja yleisö sen mukaista. Nuoria ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä kuinka kulttielokuvia tulee katsoa, eli huonoudelle (=vanhuudelle, halpuudelle, ei-maistreamiudelle) naureskellen. Tamperelaiset noviisit ovat epäilemättä innostuneita näistä elokuvista ja mahdollisuudesta nähdä niitä porukalla elokuvateatterissa, mutta heiltä puuttuu vielä se oikea käytösmalli. Ja siksi mukaan otetaan päihdyttäviä alkoholijuomia ja vähän liikaa asennetta.

Disco Studd ( 27.11.2011 17:17)

mitä tulee näihin tässä ketjussa olleisiin kuvauksiin näytösten tyhjännaurajista, kaljoittelijoista ja muista häiriköistä, niin en muista tällaista esiintyneen koskaan Helsingissä NightVisionsissa.

Ollaankohan käyty samoilla festareilla…? Ainahan NV-yleisöön pesiytyneistä tyhjännaurajista on valitettu. Joskus tuppaavat ärsyttämään itseänikin, mutteivät kyllä oikeastaan koskaan niin pahasti että edes harkitsisin katsovani samat leffat mieluummin kodin rauhassa. Alkoholittelupuolelta sen sijaan muistan vain yhden tapauksen, joka nuokkui ja ölähteli Back to Basicsissa muistaakseni 1–2 leffan ajan kunnes tajusi lähteä kotiin nukkumaan.



Mitä ”maakuntasarjaan” tulee, niin IIK!!-näytöksissä vallitsee nykyään suhteellisen harras tunnelma. Sajakorpikin ihan erikseen ja spontaanisti kiitteli yleisöämme siitä, että osaavat nauraa tekijän tarkoittamissa kohdissa, toisin kuin eräät ”elämästä vieraantuneet helsinkiläiset”. Tilanne on muuttunut selvästi parempaan suuntaan alkuajoista, jolloin meilläkin tultiin saliin kaljakassien kanssa höröttelemään ihan elokuvasta riippumatta. Nyt tuota käytöstä ilmenee jossain määrin lähinnä loppukevennysleffassa, mikä on mun puolestani ihan OK.



Esan kirjoituksesta en ymmärtänyt oikeastaan mitään, mutta oletan nyt että siinä yritettiin kritisoida ylimielisiä elitistejä, joita ärsyttävät ”elokuvia väärin katsovat” ihmiset. Tässähän puhuttiin nyt vaan siitä, miten jonkun äänekäs käytös salissa voi häiritä muita.



Väännetään rautalangasta kaksi kuvitteellista esimerkkitapausta:[list=1]

[*]känniääliö mylvii tekonaurua Witchfinder Generalin tai Tarkovskin Peilin näytöksessä elokuvan alusta loppuun

[*]Lauri katsoo Visa Mäkistä (tai vaikka minä jotain Rollinin huonoimpia) hiljaa istuen ja otsa kurtussa leukaansa hieroen, muun yleisön nauraessa ympärillä

[/list]

Kummassa tapauksessa poikkeavasti käyttäytyvä katsoja häiritsee kanssaihmisiään enemmän?

Antti Näyhä ( 28.11.2011 13:12)

Disco Studd ( 27.11.2011 17:17)

mitä tulee näihin tässä ketjussa olleisiin kuvauksiin näytösten tyhjännaurajista, kaljoittelijoista ja muista häiriköistä, niin en muista tällaista esiintyneen koskaan Helsingissä NightVisionsissa.

Ollaankohan käyty samoilla festareilla…? Ainahan NV-yleisöön pesiytyneistä tyhjännaurajista on valitettu. Joskus tuppaavat ärsyttämään itseänikin, mutteivät kyllä oikeastaan koskaan niin pahasti että edes harkitsisin katsovani samat leffat mieluummin kodin rauhassa. Alkoholittelupuolelta sen sijaan muistan vain yhden tapauksen, joka nuokkui ja ölähteli Back to Basicsissa muistaakseni 1–2 leffan ajan kunnes tajusi lähteä kotiin nukkumaan.

Discolla reistaa joko muisti tai kuulo. Varmasti suunnileen jokaiseen Night Visionsiin on näitä naureskelijoita eksynyt...vähän riippunee omasta sijoittumisesta ääntelyn lähteeseen miten möly kuuluu, mutta vuosien saatossa useammassakin näytöksessä ko. käytös häirinnyt ihan kunnolla. Samoin yöputken alkupuolen elokuvissa on yleensä vähintään joku kaljaa evääkseen valinnut, tosin tähän liittyviä öyhöttämistapauksia ei tule mieleen kuin varmaan tuo samainen kuin Antilla – yleensä nämä nukahtavat aika nopeasti sen jälkeen kun virvokkeet on nautittu.

Leo Meller II ( 27.11.2011 12:24)

Linkittämäsi artikkelin luettua ja tsekattua pikavilkaisulla Jari Sedergrenin kirjoituksia minulle jäi kyllä sellainen mielikuva, ettei Sedergren tuntuisi vallan toivottoman snobistiselta tapaukselta. Olisikohan lausahdus "Sedergrenin mukaan kulttielokuviin liittyy aina parodiatunnelmaa" ollut enemmän Toni Puurtisen tulkintaa Sedergrenin Yön Saalistajia esimerkkinä käyttävästä lausunnosta? En tunne miehiä, joten arvailuksi menee... Jos haluaisi tietää, pitäisi tietysti kysyä suoraan kirjoittajalta tai Sedergreniltä itseltään.

En pidä kiinnostavana, keneltä nuo tulkinnat ja niiden mentaliteetti tuohon juttuun ensisijaisesti tulevat, kun ajattelutavassa on kyse laajemmasta ilmiöstä josta turkulainen artikkeli tarjoaa satunnaisen mutta aika paljonpuhuvan esimerkin. Varmaan jutun logiikka on enemmän tai vähemmän toimittajan heiniä eikä Sedergren tietääkseni mistään snobiudesta kärsi, mutta mokaa itsensä antamalla "asiantuntijalausunnon" asiasta, josta ei yksinkertaisesti tiedä tarpeeksi (hänelle vieraiden festivaalin järjestäjien mausta ja motiiveista). Yleisemmin "kulttielokuvista" puhuminen jää aina epämääräiselle asteelle, jos siinä ei oteta huomioon elokuvakulttien voimakasta keskinäistä erilaisuutta ja tehdä selväksi, minkähenkisestä kultista ja kamasta on milloinkin kyse.



No tänä syksynä roskaelokuvat on taas kovassa käytössä niputtamisen käsitteenä (ilmeisesti samannimisen kirjan uusintapainoksen takia) ja esimerkiksi Ylen La Stradan kirjoissa NV on roskaelokuvafestivaali Night Visions mistä voisi olettaa, että kaikki kauhu ja muutamat muut genret ovat roskaa. Ehkä NV on roskaelokuvafestivaali verrattuna johonkin muuhun festivaaliin, jota kai sitten voidaan sanoa laatuelokuvafestivaaliksi, vaikka vähän kököltä sekin kuulostaa.

Antti Näyhä ( 28.11.2011 13:12)

Mitä ”maakuntasarjaan” tulee, niin IIK!!-näytöksissä vallitsee nykyään suhteellisen harras tunnelma. Sajakorpikin ihan erikseen ja spontaanisti kiitteli yleisöämme siitä, että osaavat nauraa tekijän tarkoittamissa kohdissa, toisin kuin eräät ”elämästä vieraantuneet helsinkiläiset”.

Hauska kuulla tämä, pisteet kyllä Sajalle myös Helsingissä asian "elämästä vieraantumattomasta" pohdiskelusta, osin yleisönkin kanssa, leffan jälkeen

On jossain määrin veteen piirretty viiva millanen vastaanotto on sopiva minkäkin elokuvan kohdalla, eikä välttämättä ole helppo siirtyä "Yön saalistajat"-moodista "Merkitty"-moodiin kun tarjolla on jotain ennakko-odotuksia täyttämätöntä. Esim. just Yön saalistajat ja Conan – barbaari Bristolissa olivat mun mielestä sellaisia näytöksiä, joissa yleisön reaktiot eivät haitanneet, ei tuntunut siltä että "tästä menee nyt jotain ohi" vaan että yleisö kuulostaa olevan megessä. Varmaan leffojen tuttuus yleisölle helpotti asiaa. Joskus taas käy ihan päinvastoin. Viime NV:ssä Merkitty ja Bronx Warriors oli vähän siltä väliltä, että naurettiinko hyville jutuille vai alentavasti ja itsekeskeisesti.



Klaus Kinskin Jesus Kristus Erlöser on ehkä harvoja näytöksiä, jossa tyhjännauramisesta on tullut jonkinlaista lisäarvoa elokuvalle: Dokumenttielokuva kertoo miehestä, joka ei saa esitettyä teatterikappaletta loppuun koska salissa aina joku vitsiniekka alkaa huutelemaan ja naureskelemaan pilkallisesti, mutta esitys on jotenkin niin vahva, että herättää öhöttelijäkiusaajat elokuvasalissakin!

moska ( 28.11.2011 14:35)

On jossain määrin veteen piirretty viiva millanen vastaanotto on sopiva minkäkin elokuvan kohdalla

No näinhän se tietysti menee, eikä järjestäjäkään oikein voi sanella yleisölle mikä se oikea vastaanotto sitten on. Ohjelmakirjan teksteillä voi toki vähän koittaa tönäistä johonkin suuntaan, mutta ei sinnekään (valitettavasti?) oikein voi kirjoittaa että missä kunkin elokuvan kohdassa saa nauraa, miten paljon ja mihin sävyyn…

BTW: tässä ennen moottorisahamurhaajaa esitetty mielipuolen trailershow 2 jolla voi fiilistellä seuraavaa dromea joka on siis lauantaina 4.2.2012!

http://www.youtube.com/watch?v=6E7ZSI50QOs