CINEMADROME 3 - Dead By Dawn

Rantala ( 14.11.2011 10:34)

Theremin ja muut jotka olivat tuossa epäonnisessa näytöksessä voivat laittaa suoraan mulle meiliä: trashvideofinland@gmail.com ja pyytää ilmaislipun johonkin ensi viikonlopun Drome näytöksistä.

Meni tarjous huomaamatta ohitse, mutta eipä tuolle olisi tarvettakaan ollut kun liput tuli hankittua jo etukäteen.



Kiitokset joka tapauksessa hienosta festarista. Kokonaisuutena viihdyttävin ilta taisi olla perjantai (TCM2, Evil Dead 2, Goremageddon ja Bronx Warriors), jolloin elokuvat olivat riittävän huvittavia/huonoja jotta yleisökin pääsi kunnolla vauhtiin. Vampyr livemusiikkeineen oli upea ja Argenton tyyliä osaa arvostaa kunnolla vasta nähtyään miehen elokuvia isolla kankaalla. En muistanut että Gates of Hell oli näin huono, tosin torkkuminen sai elokuvan vaikuttamaan vieläkin sekavammalta. Ator oli omalla tavallaan viihdyttävä, mutta mielestäni Bronx Warriors oli kokonaisuutena parempi niin WTF-hetkillään kuin muilla kalkkuna-arvoillaan.



Cinemadrome 4:sta odotellessa!



PS: Oli muuten välillä hämmentävää huomata mille kaikelle ihmiset nauravat kun on tarpeeksi iso ryhmä taantuneita/humalaisia paikalla.

Kiitokset minunkin puolestani. Allekirjoitan myös kaiken muun mitä Theremin tuossa yllä sanoi, paitsi City of the Living Deadin huonouden.

Kiitokset jälleen kaikille katsojille! Nämä elokuvat on parhaita samanhenkisen yleisön kanssa nautittuna ehdottomasti! Helmikuun neljäs päivä palataan ruutuun, ei tosin näin isosti mutta mukavaa ohjelmistoa on taas luvassa... ja Theremin, lipputarjous on voimassa tuleviin tapahtumiin kun nyt et huomannut. Laita mulle vaan meiliä niin sovitaan!

Tuli käytyä perjantaina Cinemadromessa, kiitos vaan tarjonnasta. Olen ehkä tylsä ja huumorintajuton tyyppi, mutta en voi sille mitään, että joidenkin tyyppien jatkuva räkätys ihan mille vaan kohdalle elokuvassa ottaa hermoon. Muuten ihan kivaa, että sellaista lievää eloa voi olla esitysten aikana, vaikka se kusella ramppaaminenkin on hiukan häiritsevää. TCM2:n aikana suoraan edessä istui kolmen kaverin joukko, joista yksi jo trailerien aikana nauroi helvetin kovaan ääneen ja sama jatkui leffan aikana lähes kohtauksesta riippumatta. Ilmeisesti tällaiset leffat olivat jotain täysin ennennäkemätöntä. Sama tyyppi jatkoi linjaa ainakin BW:n aikana mutta silloin istuin muualla eikä se enää jaksanut niin kiinnittää huomiota. Kyllähän leffat voi ääneen naurattaa mutta ihmisellä pitäisi olla silti jonkinlaista itsehillinnän tajua. ED2:n kohdalla eteen tuli sitten mielisairaalta vaikuttava tyyppi silleen, että aina kun leffassa tapahtui jotain (siis lähes koko ajan), niin sellainen mielipuolinen hihitys oli seurauksena. Onhan nääkin kokemuksia, sinänsä.

Meuhkaavan käytöksen laukaisuun tuntuu usein riittävän, että joku (usein kauhugenreen kuuluva) elokuva on vanhempaa tuotantoa, samat (usein 1990-luvulla syntyneet) ihmiset jotka katsovat kirkollisella hartaudella jotain

Syvälle salattua repeävät jos heille esitetään kauhuleffa joka ei ole uutuus, se voi olla käytännössä mitä tahansa Night of the Hunterista Les yeux sans visageen.



Jostain syystä suurin osa katsojista ei kuitenkaan yleensä käyttäydy näin, kalkkikset ei ole tajunneet, että vanhempi kauhu on vitun noloa paskaa.

Lauri Lehtinen ( 23.11.2011 13:41)

ihmiset jotka katsovat kirkollisella hartaudella jotain Syvälle salattua

Näistä kolmesta yksi oli juurikin käynyt katsomassa Syvälle salatun, en kuullut kuitenkaan tuomiota leffasta. Lisäksi tämä TCM2:n nauraja totesi leffan päätteeksi jotenkin näin: "Ehkä paras elokuva koskaan"

Humphrey Bogart ( 23.11.2011 13:14)

että aina kun leffassa tapahtui jotain (siis lähes koko ajan), niin sellainen mielipuolinen hihitys oli seurauksena.

Jesus, mäkin muistan kuulleeni tämän vainottavan hihityksen pari kertaa Evil Dead II:n aikana. Loi yhdessä vaiheessa aika häiritsevän fiiliksen, kun en pienen hetken ollut satavarma, tuleeko ääni soundtrackilta vai katsomosta... ja kuka tai mikä sitä päästää...

Mainitut elokuvat ovat tietysti aika huumoripitoisia mutta komedian "mukana" nauraminen on eri asia kuin dissaava perusrätkätys jollekin mille tahansa leffalle, josta mainoskampanjan puutteessa ei tiedä, millä asenteella siihen kuuluu suhtautua. Tahallisen äänekäs hihittäminen on tavallaan turvallisin tapa reagoida kaikkiin rajatapauksiin, vaikka muu yleisö ei tekisi niin eikä itseäkään niin naurattaisi. Kaikkien on kuultava, että täällä osataan ottaa rennosti.

Tuo "väärissä" kohdissa nauraminen kieltämättä alkoi ärsyttämään, etenkin lauantain Deep Redin kohdalla. Mielestäni elokuva oli edelleen erinomaisesti rakennettu mutta se suspension of disbelief oli kai joillekin vaikeaa ja naurettavaksi muuttui monikin nerokas kohtaus. TCM2, vaikkakin humoristinen olikin, oli paljon sairaampi ja rankempi kuin muistinkaan. Siksi esimerkiksi se "työkaverin nyljetty naama kasvoilla" kohtaus oli jotenkin häröä katsella, kun yleisö nauraa vaikka itsellä on vahva samaistumisreaktio päähenkilön tilanteeseen.

theremin ( 23.11.2011 17:04)

TCM2, vaikkakin humoristinen olikin, oli paljon sairaampi ja rankempi kuin muistinkaan. Siksi esimerkiksi se "työkaverin nyljetty naama kasvoilla" kohtaus oli jotenkin häröä katsella, kun yleisö nauraa vaikka itsellä on vahva samaistumisreaktio päähenkilön tilanteeseen.

Juuri tämä tunteita sekoittava ote about koko elokuvassa ja etenkin tässä kohtauksessa on mulle se syy, miksi TCM2 on niin kova ja tuntuu vahvasti aliarvostetulta pätkältä. Tätä katsoessa tuntuu aina sekä hyvältä että pahalta, kun samaan aikaan koko idean pimeys rupeaa naurattamaan, vaikka pieni ääni sisällä huutaa apua täyttä kurkkua. Kyllä muakin nauratti tämä kohtaus ääneen – Silleen vähän epäuskoisen hermostuneesti. Taas kerran.

Ääneen nauraminen voi tietenkin olla merkki siitä, että jollakulla on huippuviihtyisä fiilis, mutta hyvin usein nauru on asioiden tai ihmisten laittamista järjestykseen ja paikalleen hierarkiassa. Nykyisessä leffakulttuurissa hierarkia menee mun havainnon mukaan niin, että on sinänsä OK että joskus jotain vanhempaa settiä esitetään uusille elokuville varatuissa tiloissa (Finkkari ja isoimmat festivaalit eivät tietenkään tällaista harrasta), mutta valtavirran uutuuksiin kuulumattomien naurettava asema hierarkian pohjalla pitää tehdä selväksi altistamalla ne kovaääniselle ja mitätöivälle hekotukselle. Paljonpuhuttua

tahatonta koomisuutta ei välttämättä lueta leffasta vaan se tuotetaan leffan ympärille omin voimin, missä saattaa olla pohjimmiltaan kyseessä tietynlainen nuorekkuuden ja normaaliuden tuottaminen. Samalla syntyy toinen hierarkia, jossa naurajista tulee esityksen fiiliksen määrääviä mielipidejohtajia, vaikka he ovat yleensä määrällisesti vähemmistönä yleisössä.

Humphreyn mainitsema tapaus vaikuttaa olevan rasittavaa tyhjännauramista ‑sarjaa, vaikka en nyt tuomitsekaan ketään kun en paikalla ollut. Voi tosin miettiä, onko oikeassa paikassa – tässä tapauksessa leffateatterissa – jos aivan kaikki naurattaa koko ajan ja ihan vitusti, riippumatta siitä mitä valkokankaalla tapahtuu.

Genrekaman kyseessä ollen on näitä monenlaisia tapauksia. Eräällä festarilla ulkomailla yksi suhteellisen lähellä istunut tyyppi naurahti säännöllisin väliajoin ihan vain puolustusmekaanisista syistä, niin sanotusti paskat oli housussa elokuvan varsin painostavan sisällön vuoksi. En tuomitse.



Juan Piquer Simónin Pieces ‑elokuvan tapauksessa en itse voinut olla hirnumatta aina sen mielipuolisesti mulkoilevan korston ollessa kuvissa vaikka arvo-stan ja diggasinkin elokuvasta erittäin paljon. Night Visionsissa taas jännitin lievästi Bronxin asfalttisoturit ‑näytöksessä sitä, miten paikalla ollut Enzo suhtautuu hekottavan yleisön reaktioihin, koska elokuva on kuitenkin tosissaan tehty, tai ei ainakaan tekohetkellä tahallisesti koomiseksi tarkoitettu. Kuten ohjaaja itsekin kertoi näytöksen jälkeen, paljastuen pelimannihenkiseksi tyypiksi joka ymmärtää elokuvansa komedialliset arvot näin jälkeenpäin.

Leo Meller II ( 23.11.2011 17:14)

theremin ( 23.11.2011 17:04)

TCM2, vaikkakin humoristinen olikin, oli paljon sairaampi ja rankempi kuin muistinkaan. Siksi esimerkiksi se "työkaverin nyljetty naama kasvoilla" kohtaus oli jotenkin häröä katsella, kun yleisö nauraa vaikka itsellä on vahva samaistumisreaktio päähenkilön tilanteeseen.

Juuri tämä tunteita sekoittava ote about koko elokuvassa ja etenkin tässä kohtauksessa on mulle se syy, miksi TCM2 on niin kova ja tuntuu vahvasti aliarvostetulta pätkältä. Tätä katsoessa tuntuu aina sekä hyvältä että pahalta, kun samaan aikaan koko idean pimeys rupeaa naurattamaan, vaikka pieni ääni sisällä huutaa apua täyttä kurkkua. Kyllä muakin nauratti tämä kohtaus ääneen – Silleen vähän epäuskoisen hermostuneesti. Taas kerran.

Jep. Vähän epäuskoisen hermostuneesti, samoin kävi itsellänikin. Tuossa kyseisessä kohtauksessa ja muutaman kerran muutenkin. Edellisestä katselusta oli melko kauan aikaa enkä muistanutkaan miten herkullisen vinksallaan koko tunnelma oli.



Muilta osin ääneen räkättäjien ja kusella ramppaajien suhteen olen tapahtuman järjestäjänä vähän hankalassa tilanteessa kun toisaalta tiedän ja ymmärrän että osittain omien eväiden maisteleminen kuuluu asiaan ja on väistämätöntäkin, vaikka siihen ei tietenkään kannusteta eikä se saisi olla itseisarvo elokuvissa kävijällä. Ja toisaalta taas toivoisin että ne ketkä elokuvat haluavat todella katsoa, saavat tehdä sen rauhassa. Pääosassa kun on kuitenkin elokuva. Enkä tarkoita että nuo kyseiset hihittelijät ja räkättäjät olisivat tehneet sen alkoholin voimalla. He olivat kuitenkin vain pari tapausta varsin runsaasta katsojamäärästä. Suurin osa eväitään maistelevista teki sen taas kerran sivistyneesti ja sikailematta. Joskin ehkä suurempi roskis pitää hommata seuraavaan tapahtumaan. Lauantai-aamuna keräilin ennen Vampyrin kenraaliharjoitusta kaksi muovikassillista lähes loppuunjuotuja kaljatölkkejä salista...

Niin tai näin, hyvä ja rento fiilis salissa saa ja pitääkin olla. Näin ainakin Cinemadromessa.



Joka tapauksessa tuosta turhasta hihittelemisestä ja räkättämisestä tulee vähän samanlainen tuntu kuin 90-luvun loppupuolella kun teinislasherit tulivat taas muotiin ja ekoja slashereita näkevien teinityttöjen piti väen vängällä kirkua näytöksissä. Se kun tuntui kuuluvan asiaan.

tomip ( 25.11.2011 10:06)

Lauantai-aamuna keräilin ennen Vampyrin kenraaliharjoitusta kaksi muovikassillista lähes loppuunjuotuja kaljatölkkejä salista...

Eägh, tuo jos mikä on kyllä ikävä lieveilmiö... taitaa vaan olla, että on aina se porukka jolle omien jätteiden vieminen pois tapahtumapaikalta tai edes paikalla oleviin roskiksiin on ylivoimaista. Skeidaahan teattereiden lattialle taitaa aina valitettavasti jäädä, mutta hienoa varmaan aloittaa päivänsä väljähtäneen olusen katkussa, on itse tukossa tai ei.



Vaan kun Vampyrista tuli puhe, niin tosiaan – olsii hienoa nähdä Ukulele Igor & Antti Utriainen ‑duoa toistekin säestämässä. Oli hyvä veto ottaa Vampyr ohjelmistoon, sillä näytettiin saavan saliin vähän laajempaakin yleisöä itselleen mahdollisesti vieraamman elokuvamuodon pariin. Taatusti kauhudiggaritkin saivat rahalleen vastinetta. Jotain täysmykkistä vaan kehiin seuraavalla kierroksella, niin hyvästä tulee täydellinen.



Tässä huomaa jo odottelevansa helmikuun session ohjelmiston julkistamista innolla. Toivotaan että kävijämäärät riittävät ja tuosta vielä kasvavat – suurimpaan osaan näytöksistä olisi näyttänyt porukkaa mahtunut vielä mukavasti. Toisaalta, oli myös siistiä nähdä ettei illan viimeisiä tarvinnut mitenkään tyhjälle salille pyörittää.

Igorille & Antille on tosiaan saatava lisää säestyskeikkaa. Ottakaapa kuulolla olevat järjestäjätahot tästä vaari!

Eivät tietääkseni ole tehneet kuin kaksi mykkäsäestystä, ja se ensimmäinen eli Caligari IIK!!-festarilla 2010 oli nimenomaan täydellisyyttä. Vampyriaan en valitettavasti nähnyt.