NIGHT VISIONS MAXIMUM HALLOWEEN 3011

Kiitokset kovimmista festareista kautta aikojen.

The Woman voitti yllättäen Audience Awardin Hobon sijaan. Hieno elokuva sekin kyllä oli.

Kiitos festivaaleista.

High Crime

Riuska aloitus yölle. Kokonaisvaltaisesti erittäin toimiva skoude-elokuva: Franco Nero hyvässä vireessä, kipakkaa dialogia ja hengästyttäviä takaa-ajoja sekä autoin että jalan. Erikoismaininta ansiokkaasta nukkejen käytöstä vaarallisimmissa kohtauksissa.



Sex and Zen 3D

Alku ei ihmeitä luvannut, mutta löytyihän imua lopulta, kun juoni lähti kunnolla rullaamaan. Vitsien osuvuus oli aika arpapeliä ja osa kärsi turhasta alleviivauksesta sekä arvattavuudesta, mutta hyvin viihdytti loputtomalta tuntuneesta kestosta huolimatta. Tyylilajista toiseen loikkaaminenkaan ei haitannut, vaikka alun ja lopun kontrasti oli jälleen kerran melkoinen. Kai Man Tinin bongaaminen mainiossa sivuroolissa ihan outojen naamojen joukosta ilahdutti. 3D-teknisenä elämyksenä yksi parhaista toistaiseksi näkemistäni.



The Ward

Pääasiallisin syy saapua festareille, vaikka odotukset olivat aika matalalla. Lähtökohtien valossa keskinkertainen lopputulos ei tuottanut pettymystä. Käsikirjoitus ei ollut häävi, mutta Carpenter hoiti hommansa kohtuullisen puhtain paperein. Säikytykset, laajakuvasommittelu, suljetun tilan ja tyhjien käytävien tehokas hyödyntäminen luonnistuivat vanhalta mestarilta yhä moitteettomasti.



Gates of Hell

Ihan kiva nähdä vaihteeksi kankaalta, vaikkei tällä kertaa erityisemmin lähtenyt. Pisteitä ropisee edelleen painostavasta tunnelmasta, mutta tarinan epämääräisyys ja jahkailu yhdistettynä esitysaikaan vetivät lopussa uinahduksen rajoille.



The Woman

Yön positiivisimman yllättäjä piti hyvin hereillä kierolla perhedraamallaan. Hiukan kaavamaisesta kuviosta oli yhden vieraan muuttujan avulla rakennettu näppärästi tehokas tarina, jonka mielenkiinto säilyi jatkuvasti yllä kipeysruuvia kiristämällä. Alkukuvana nähty animaatio oli hillittömyydessään lähes loistava, joten yleisöäänestyksen voitto ei tullut suinkaan tyhjästä.



Ator

Näissä puitteissa ja olosuhteissa taatusti palkitsevampi kuin yksin kotona katsottuna. Puolivälissä meni tosin hetki pilkkiessä, mutta näinkin O'Keeffen äärimmäistä pökkelyyttä, mykistävää dialogia ja yleistä kädettömyyttä tuli nähtyä ihan riittävästi, ettei varmasti tarvitse ottaa ihan heti uusiksi, vaikka lopputekstibiisin For Your Eyes Only ‑varkaudet jäivät vähän vaivaamaan. Haluaisin silti nähdä vaihtoehtoisen version, jossa pääosassa on se luppana karhunpentu.



Lady Terminator

Täydellinen lopetus, joka karautti komeasti High Crimen ohi putken ykköspallille. Alusta loppuun aivan mahtavaa meininkiä. Harmillisesti sokeritankkaus menetti tehonsa apujoukkojen kutsumisen kohdalla, joten lopputaistelun kulku ei täysin hahmottunut välitilassa seurattuna. Ainakin siinä ammuttiin ihan saatanasti.

"Kiireiltäni" ehdin pariin elokuvaan itsekin, Profondo Rossoon ja High Crimeen lauantaina.

Profondo Rosso oli hyvä, tosin täysin vastoin etukäteisodotuksiani, pidin elokuvasta vähemmän näytöksen jälkeen kuin sitä ennen. Syynä oli osittain se, että erityisesti hieman lässyttävän alkupuoliskon aikana olin jatkuvasti nukahtaa (ja nukahdinkin muutamaksi sekunniksi juuri ennen kylpyhuonemurhaa). Eihän Argento, tai giallot yleensä, ole tulleet tunnetuiksi sujuvasta hahmonrakentelustaan, mutta tietynlainen sisäisen logiikan puute tässä kävi häiritsemään itseäni; alkupuoliskosta uhrataan kuitenkin suhteellisen iso osa tälle (huolimatta siitä että kyseessä oli se lässytyksestä riisuttu versio). Omilla vaatimattomilla toistolaitteillani Deep Red on myös jättänyt visuaaliemman ja hehkuvamman mielikuvan mitä valkokangas lopulta osoitti.



Mutta haukkujen saattelemana, fakta on kuitenkin se, että kyseessä on hieno elokuva, ei tosin ohjaajansa paras tai mukanaantempaavin.



tämänkertainen kokemus numeeriseen muotoon muutettuna 8/10



High Crime sai tietenkin lisäpontta sympaattisesta ohjaajastaan. Castellari antoi livenä hyvin samatyyppisen vaikutelman itsestään, mitä muutamista katsomistani haastattelupätkistä on välittynyt. Tuo Castellarin itsetietoisuus, energisyys ja välittömyys näkyy myös hänen elokuvissaan tietynlaisena rehellisenä innostuneisuutena ja inspiraation tunteena... en ollut yllättynyt, kun mies kertoi kuinka hänellä on ollut tapana kehitellä kohtauksia ja yksityiskohtia päässään jokaisena aamuna matkallaan kuvauspaikalle.



Itse leffa oli positiivinen yllätys, muttei kuitenkaan napakymppi. Suurimpana heikkoutena koin sen turhankin "dialogivetoisen" ja monitahoisen tarinan, jonka kyydissä pysyminen aiheutti ongelmia myös minulle. Pahimmillaan elokuva ajelehti puuduttavuudessa, mutta onneksi pelastavia elementtejä oli paljon. Ensinnäkin populistinen poliittisuus, joka retostelee sillä, minkä jokainen kotimaansa poliittisen kulttuuriin kyllästynyt kaduntallaaja tiesi 70-luvulla, ja joka yhä vuonna 2011 yhtä tiedetty: rehellinen poliisityö on kuin tuulimyllyjä vastaan taistelemista korruption mädättämässä systeemissä, jossa juhlivat lähinnä kultalusikka anaalissa syntyneet oligarkkisuvun playboy-vesat. Yksi tällainen harvinainen, rehellinen, poliisi on Franco Neron esittämä Belli, jonka tarina osoittautuu, voisi sanoa, sydäntäraastavan traagiseksi. Bellin hahmo on intiimi ja mielenkiintoinen, eikä vähiten Neron huiman roolisuorituksen vuoksi.



Jos dialogi(juoni)kohtaukset uhkaavat ajaa elokuvaa solmuun, niin puolestaan silloin kun elokuva toimii, se toimii mainiosti. Toimintakohtaukset, erityisesti elokuvan aloittava takaa-ajo, ovat erittäin hyviä; järkevästi annosteltu huumori toimii; Genoan kaupunki saa ilahduttavan aktiivisen ja ison roolin elokuvassa; kuvaus on ajoittain jopa erittäin kaunista ja coolia.. suurimman osan aikaa kyseessä on ilahduttavaa ja runsasta elokuvaa, josta paistaa läpi ohjaajan innostus ja intensiivisyys.



7/10



edit. mikäli juoni ei olisi vaikuttanut välillä niin ylitsepääsemättömältä vuorelta, olisi ollut helppoa mennä 8, jopa 9/10 lukemiin. Ongelma on kuitenkin se, että elokuva pakottaa pinnistelemään tarinan suhteen, ja katsoja on jatkuvasti siinä kärryillä pysymisen ja sieltä tippumisen rajoilla. Tämä tarve pinnistellä ja tarttua pieniin vinkkeihin juonen kehittymisestä tekee katsomisesta ajoittain turhauttavaa ja ehkä jopa... stressaavaa. Uskoisin että toisella katselukerralla tilanne olisi toinen: tarve hikoilla tapahtumien ja niiden suhteiden kanssa olisi poissa, ja jäljellä olisi vain oleellinen.

Tosiaan, erinomaiset festarit, kiitoksia siitä! Allekirjoittaneelle tämä oli ensikosketus Night Visionsiin, ja erittäin positiivinen fiilis jäi.

Itse keskityin pitkälti Italian anteihin.



Dario Argento: Profondo Rosso **½

Tämä nyt oli aiemmin nähty, sinä pidempänä versiona, joka ei aikanaan sytyttänyt yhtään. Tällä kertaa elokuvan katsoi kivuttomammin läpi. Visuaalisesti upea, mutta suurimpana ansiona tästä jäi käteen elokuvan aikana tapahtunut oma itsetutkiskelu, johtopäätöksellä, että Whodunnit- ja Giallo-genret eivät vain enää allekirjoittaneelle toimi.



Enzo Castellari: High Crime ****½

Elokuvan yhteydessä esiintynyt Castellari osoittautui karismaattiseksi ja valloittavaksi herraksi, eikä elokuva jäänyt pekkaa pahemmaksi. Tätä en ollut aikaisemmin nähnytkään, ja pinkaisi oman italocrimesuosikkini, Street Lawin, rinnalle. Tyylikäs, nopeatempoinen ja energinen, Franco Nero oli aivan mahtavassa iskussa, ja niin draama kuin toimintakin toimi kympillä. De Angelisten musiikit olivat taas kerran erinomaiset, ja kovimmat tunnelmoinnit salpasivat hengen ja löivät kylmiä väreitä. Elokuvallisilta arvoiltaan katsomistani festarien paras.



Lucio Fulci: City of the living dead ****

Pitkän yötauon jälkeen tätä katsoessa olin kevyessä koomassa, joka oikeastaan vain tehosti elokuvan toimivuutta. Uusintakatselu tämäkin. Tarinan epäloogisuudet eivät enää häirinneet, kun päässä ei liikkunut ajatustakaan. Energia riitti tasan siihen, että tuijotin transsissa, monttu auki kangasta. Voisi sanoa täydelliseksi uppoutumiseksi.



Zübeyr Sasmaz: Valley of the wolves: Palestine -

Tämä meni loppua kohden pilkkimiseksi. Tavallaan ihastuttava trollaus festarijärjestäjiltä, hillittömän vastenmielinen, lapsellinen ja typerä väkivaltamyllytys, joka tosiaan toi Steven Seagalin huonoimmat mieleen. Ultimaattista kostofantasiaa ja wish-fullmillentia siltä toiselta puolelta, josta oli vaikea päättää, rakastaako vaiko vihata. Välillä huutonauratti, välillä teki mieli repiä hiuksia päästä, joten siinä mielessä helvetin toimiva valinta. Ainakin herätti tunteita. Tappamisen määrä oli kyllä aivan hillitön, taitaako 300 riittää? Loppukähy tuntui kestävän yli puoli tuntia. Mahdoton pisteyttää, mutta hieno valinta festarijärjestäjiltä.



Joe D'Amato: Ator -

Nukuin, joten vain ensimmäiseltä puoliskolta löytyy muistikuvia. Olihan tämä hämmentävä ja kiero, mieleen jäivät hillittömän dorka hämähäkkikuningas ja lannevaatteiden alta vilkkuvat perusvalkoiset pikkuhousut.



H. Tjut Djalil: Lady Terminator ****½

Täydellinen päätöselokuva. Tässä vaiheessa Atorin nukkumisen myötä oli taas virkeys palannut, ja Lady Terminatorin aivovammainen rytistely toimi kympillä. Tämäkin oli uusintakatselu, mutta myötänauravan yleisön kanssa elokuva sai huomattavaa lisäarvoa. Tissit, räjähtävät datsunit ja hidastetut veripanokset, aah! Levotonta naureskelua läpi leffan. Ensi vuonna sitten Stabilizer, eiks jeh?

Käytiin vaimon kanssa ensimmäistä kertaa festareilla ja mukavaa oli. Suurkiitos järjestäjille. Jos nyt jotakin oikein kaivamalla kaivaa, niin leffavalinnat jäivät hieman tasapaksuiksi. Sen enempää

Viva Riva!, Two Eyes Staring kuin The Whisperer in Darkness eivät tarjonneet elokuvallisesti mitään mullistavaa. Toisaalta, eipä näitä olisi tullut muulloin tai muualla nähtyä, joten ei haittaa. Ensi vuonna tulemme ehdottomasti uudelleen.

Nämä tuli tsekattua:

The Thing



Visuaalisesti hemmetin hieno leffa. CGI oli kivannäköistä jne. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui kuitenkin hahmojen ohuus. Yhdestäkään hahmosta ei kerrottu juuri mitään syvällisempää. Mikäli henkilöhahmoja olisi avattu enemmän, niin sinällään hyvät näyttelijät olisivat päässeet paremmin esille, ja kaikilla olisi nyt kivempaa.



The whisperer in darkness



Kyllä tämä mielestäni hyvien Lovecraft filmatisointien joukkoon kuuluu. Ei nyt mitään mullistavaa, mutta paketti oli hyvin kasassa. Alienit olivat veikeän näköisiä eivätkä kökköjä, mitä ennen leffaa ehdin epäillä.



8mm



Pitäisi kai jotain hyvää sanoa, onhan kyseessä kotimainen pienen budjetin indieleffa, ja tekijät vaikuttivat varsin mukavilta veijareilta. No sanotaan jotain mukavaa: tarina oli hyvä. Kuitenkin kaikki muu meni aika perseelleen, valitettavasti. Psykedeeliset ja surrealistiset kuvaukset jäivät varsin irralliseksi ja lähinnä tuli kikkailu mieleen. Pääosan miesnäyttelijä kuitenkin toi esiin "raakaa" potentiaalia tappokohtauksessa, miksi tätä ei potentiaalia ei hyödynnetty muualla elokuvassa, vaan mieheltä ikäänkuin leikattiin munat veks, ja homma meni ihme lässytykseksi ja "taiteelliseksi" vääntelyksi?



Red State



JEE... tämä oli helvetin kova. Kevin Smith on tullut takaisin keskuuteemme! Tälläistä lisää kiitos.



Real Steel



Ei paskempi. Tarina nyt oli tietenkin niin megakliseistä, että koko loppujuonen pystyi kertomaan vierustoverille jo 15minuuttia leffaa katsottua. Robottien tappelukohtaukset olivat kuitenkin niin koukuttavia, että ne pelastivat hyvin paljon. Rocky-leffa roboteilla! Huomasin monesti robonyrkkeilykohtauksissa oikeasti jännittäväni, että kumpi voittaa. Pääosan robotti sai kyllä sydämeni puolelleen.





Trespass



Menee Cagen "hyvien leffojen" osastoon, vaikka ei nyt mikään erikoinen olekaan.



The Ward



Paikoitellen hyvä, paikoitellen tylsä mielisairaalakuvaus. Olisin odottanut Carpenterilta jotain hieman omaperäisempää. Tarinan twisti ei tule yllätyksenä, vaan on helposti pääteltävissä.



Deadball



WOW! Aivan mielettömän kova. Leffassa heitetään kaikenlainen korrektius romukoppaan ja annetaan veren lentää. Mikään ei ole liian älytöntä, eikä mikään epäinhimillinen vierasta, kyseisessä japsileffassa. Tuli ainakin naurettua kunnolla, ja väsymys siirtyi taka-alalle.



The Woman



Yleisön suosikki ja myös minun suosikkini. Hyytävä, julma, ahdistava, raaka. Harvemmin on onnistuttu kuvaamaan "arkipäiväistä" pahuutta/tunteettomuuta yhtä vaikuttavasti. Tunnelman luonnissa oltiin onnistuttu myös loistavasti. Käsittämättömien julmien tapahtumien ympärille luotu ahdistava tunnelma ei päästänyt otteestaan missään vaiheessa leffan aikana, ja näin ollen samalla synkähkösti kruunasi tarinan.



Inbred



Kaksi sosiaalityöntekijää vie lauman nuorisorikollisia "tiimihenkeä" nostavalle viikonloppuleirille Yorkshiren takamailla sijaitsevaan jumalan hylkäämään, ja sisäsiittoisten punaniskojen asuttamaan, Mortlaken kylään. Jotain kylästä kertoo, että sen ainut sosiaalisen elämän keskus on The Dirty Hole- niminen pubi. Punaniskat ja vierailijat eivät tietenkään tule toimeen ja lopulta kaikki tappavat kaikkia. Pidin kyllä. Hyvä lopetus maratonille. Lady Terminator jäi katsomatta, koska maan vetovoima alkoi vetää liikaa puoleensa, harmi sinällään.

Juggis Marttinen ( 2.11.2011 16:15)

8mm

Disco Studd ( 2.11.2011 16:33)

Juggis Marttinen ( 2.11.2011 16:15)

8mm

oho freudilainen lipsahdus tai jotain muuta homoa. 8mm on kyllä hyvä elokuvaa 8 siis tarkoitin...

Phew.. olihan festarit. Käsittämättömän kova ohjelmisto, vain muutaman näytöksen kehtasin jättää väliin elinajan säästämiseksi. Mitään pahoja päällekkäisyyksiäkään ei ollut, mitä nyt Deadball jäi näkemättä. Leffa kyllä nähty, mutta olisin halunnut katsoa sen NV-yleisön seurassa myös.

Enzo G. Castellarin läsnäolo lisäsi maagista huippuuden tunnelmaa, ja Morituris-ohjaajat palloilemassa ja selittämässä kauhuleffoista myös. Jessican väsäämät dekot olivat jälleen kerran aivan upeita, vaikkei niitä meinannut päästä näkemään alkuiltojen tungoksissa. NV-klubi toimi, kaikki toimi. Ghanavisionskin ruletti, ostin sen kirjan ja inspiroiduin aloittamaan oman ilmiöön liittyvän projektin..





The Thing (2011) ****+

Erinomainen katsomiskokemus, jännittävä kuin mikä ja matkii viisaasti Carpenterin tyyliä muttei yritä “voittaa” sitä. Prequel jättää silti hieman halvan jälkimaun, koska cgi:tä tulee lopulta yliannos . Vaikea kuvitella tämän parempaa prequelia Carpenterin leffalle, ainakaan vuonna 2011. Pitänee tsekata uusiksi teatterissa jotta näkee kestääkö tämä jos tietää jo käänteet.



Hobo With a Shotgun *****

Pakko oli nostaa viiteen tähteen jo. Sen verran kovia noi The Plague ja Ivan & Slick läpät.



Merkitty **

Kuriositeettina toki mielenkiintoinen, mutta olihan tää nyt aivan käppäinen oikeasti. Mulla on paha ongelma vanhempien suomifilmien kanssa: heti kun joku avaa suunsa ja päästää sieltä ulos kirjakielistä puhetta, illuusio rikkoutuu ja muistuu mieleen että tämähän on vain (huonoa) elokuvaa. Satu Silvo näyttää hassulta huutamassa suu auki joka välissä. Porvoo toimi kyllä kummittelun näyttämönä hyvin.



Trick or Treat ***1/2

Oikeaoppisen alun jälkeen homma alkaa köhimään ja taantuu tylsänpuoleiseksi peruskauhuksi, sääli.



Profondo Rosso *****-

Kolmas kerta viikon sisään kun leffassa on Nicoletta Elmi. Tämä on paha enne. Lisäksi yksi Maximim lipunmyyjätytöistä näytti epäilyttävän paljon varttuneelta Nicoletta Elmiltä!



The Whisperer in Darkness ***+

Parempi kuin uskalsin odottaa ankean Call of Cthulhun jälkeen. Toisaalta tämä onkin varsin toimiva tarina. Brian Yuzna olisi aikoinaan halunnut tuottaa tästä myös elokuvan, mutta ei uskonut että sen ajan erikoisefektit olivat tarpeeksi hyviä lentävien rapuolioiden luomiseen. Noh, nyt efektit olivat toimivia, vaikka kyseessä on pienimuotoinen indieleffa.



1990: Bronx Warriors ****+

Todellinen sääli että muuten hyvästä printistä puuttui suosikkikohtaukseni, eli ne ihme steppibalettikeppijengiläiset. Katso kohtaus tästä.Huimaa kyllä että ohjaaja oli paikalla ja skarpin oloisena.

Enzo: “I’m Italian! Now I put a knife in your eye!”



Red State **1/2

Todella lupaava alku (hiukanko kiusallinen se asuntovaunukohtaus?) lässähtää Kevin Smithin tyhmyyteen siinä vaiheessa kun Michael Parks saarnaa ja saarnaa ja saarnaa. Reipas Hostel-tyyppinen huumorimeininki unohdetaan miltei kokonaan ja tilalle tulee tylsää waco-bulkkikuvastoa. Ekoskidi-läppä on hyvä, mutta tulee aivan liian myöhään ja sitäkin jauhetaan liian pitkään; iskevyys menetetään. Outo sekasikiö, mutta silti parempaa Smithiä.



Morituris ***-

Noh, olihan se minimalistinen ja jopa tylsä, mutta myös harvinaisen ilkeä. Gladiaattorizombiet olivat ikonisen näköisiä hahmoja, sääli että niitä ei sinänsä käytetty kovin kummoisesti. Animoitu alkujakso oli hieno. Itse ohjaajat selittivät innostuneesti leffaa vaikkei kukaan edes kysynyt mitään. Ohjaajat olivat asiallisen omistautuneita gorehoundeja, suosittelivat mm. seuraavia uusia italohorroreita: Bloodline ja Eaters



Viva Riva! ***1/2

Hyvä meininki. Pelkäsin että joku kongolainen on nähnyt jenkkien räppivideoita ja tehnyt oman halpispelleleffan niiden perusteella, mutta tämähän oli ihan kunnon gangsteridraamaa erinomaisilla tuotantoarvoilla. Ihailtavan rehellistä menoa: Riva iskee silmänsä Noraan, ja siinä missä normileffassa selviäisi että tämä kaunotar on muutakin kuin pintaa, Viva Rivassa paljastuu että muijahan on aivan vittupää. Angolalainen kongolaiselle: “Maasi on suurin lehmänläjä mitä olen nähnyt. Ehkä teidän olisi kannattanut pysyä kolonisoituna.”



High Crime ****+



3D Sex And Zen: Extreme Ecstacy ****-

Kiehtova trippi seksiulottuvuuteen, ja 3D oli pitkästä aikaa toimivaa. Leffa liukui harmittomasta vitsailusta ja erinomaisten naisvartaloiden esittelystä lopulta varsin tuskalliselle alueelle, wtf. Iso peukku NV-ministeriölle tämän hoitelemisesta kankaalle, olin jo totaalisesti luopunut toivosta! Verta hikoileva hevonen muuten hikoilee verta luultavasti joidenkin parasiittien takia, luin wikipediasta!



The Ward ***+

Solidi kummitteluleffa, paljon parempi kuin pelkäsin. Ei tosin sisällä yhtään mitään uutta tai elokuvallisesti merkittävää, onpahan vain vakavalla asenteella ja tehokkaasti rakennetuilla piinauskohtauksilla. Helvetin paljon parempi kuitenkin kuin umpityperät espanjakummittelut tyyliin Orpokoti.



City of the Living Dead ****1/2

Minkälainen olento nimeää lapsensa “John-Johniksi”?? Printti oli leikkaamaton ja kunnollisissa väreissä, wow. Nyt alkaa olemaan suurimmat peruskauhuklassikot jo nähty Night Visionsissa, mutta koska on The Beyondin vuoro? Olen jotenkin säästellyt sen uusintakatsomista pitkään toivoen että jotenkin näkisi kankaalta.



Valley of the Wolves: Palestine ***1/2

Huhuh... hävytöntä propagandaa, ei tätä voinut kuin tuijottaa epäuskoisena. Nerokas veto ottaa tää ohjelmistoon. Hymyilikö kukaan leffan hahmoista missään vaiheessa? Jotain coolia tässä turkkilaisessa pukuäijässä kyllä oli. Bodycount on tämän listauksen mukaan vain 267, olin varma että ainakin tuhat isseä pistettiin lihoiksi. Ehkäpä lievä pilkkiminen moninkertaisti lukumäärän aivoissa. Elokuvana ei kovin kummoinen, mutta implikaatiot huomioon ottaen festarin eniten jälkeenpäinpäässäkummitteleva leffa. Niin joo ja se sufi (?)-rituaali "tanssi" oli kyllä häiriintynein alan kohtaus sitten Calvairen tanssikohtauksen. Mielenkiintoa lisäsi se, että olen huomenna lähdössä Israeliin. Mitähän kävisi, jos saapuessa lentokentällä lompakosta tippuisi vahingossa passia kaivaessa tullivirkailijoiden ja mossad-agenttien eteen Valley of the Wolves: Palestine leffalippu ja Varustelekalta saatu Hitler-kortti.



Inbred ***

Tää oli tässä kuolemaslotissa, missä ei pysytä hereillä eikä tajuissaan. Ihan ok menoa, vaikka tällainen ei olekaan mun juttu. Brittimongerruksesta oli vaikea saada selvää, voi olla että missasin systemaattisesti hauskaa dialogia. Alex Chandonin Cradle of Fearissa oli paljon enemmän ideaa.



Lady Terminator ****

Mielisairas kuin mikä. Erinomainen päätösleffa.



Lisäksi:



Convict *

Mikä helvetin räpellys tämä oli olevinaan?? Ohjaaja ei ilmeisesti ole sekunniksikaan pysähtynyt miettimään tuotostaan katsojan näkökulmasta.



8 ***

Mielenkiintoinen lähtökohta, mutta jotenkin kliininen ja ylihuolellisen varovainen fiilis tästä jäi. Se pieksemiskohtaus oli hätkähdyttävän voimakas ja brutaali. Hienon näköistä jälkeä teknisesti.

Shocky ( 3.11.2011 01:19)

Morituris ***-

Spoileri

Luulin että lopun tien varteen ristiinnaulitut raadot ovat viittaus Spartacuksen loppuun, mutta selvisi että ohjaajat eivät olleet kyllä näin ajatelleet. En tiedä mistä koko Spartacus oli ohjelmavihkon esittelyyn kaivettu?

Tsekkaa vaikka www.morituris.com ja synopsis. Itse leffasta tosiaan hyvin vaikea saada mitään alkuasetelmaa irti.

Valley of the Wolves: Palestine ***1/2

Mielenkiintoa lisäsi se, että olen huomenna lähdössä Israeliin. Mitähän kävisi, jos saapuessa lentokentällä lompakosta tippuisi vahingossa passia kaivaessa tullivirkailijoiden ja mossad-agenttien eteen Valley of the Wolves: Palestine leffalippu ja Varustelekalta saatu Hitler-kortti.

Toi Hitlerkortti oli muuten helvetin hyvä lahja yleisölle. Pidän sitä jatkuvasti mukanani, koska haluan olla mahdollisimman hyvin valmistautunut väittelytilanteiden varalle.

Huisia oli jälleen, huomiokaa järjestäjät että yleisöennätys rikkoitui tietysti siksi että ohjelmisto oli niin helvetin laadukas! Mielenkiintoista nähdä onko mitään saumaa tällä saralla enää parantaa ensi vuonna.... Tähän vielä KAVA:n spagusarja kylkeen, niin onpa ollut Helsinki hyvä paikka elokuvaharrastajan tämä syksy asua, kiitoksia vaan tämän eteen töitä tehneille.

Convict

Jopas alkoi kurjasti festarit kohdallani, onneksi tästä tarvitsi kärsiä vain puolisen tuntia. Mitään hyvää sanottavaa en teoksesta keksi, joten ei aiheesta sen enempää.



Hobo with a Shotgun

Tällähän edellisen pakkosyöttö paikattiin; aika lailla tismalleen sitä mitä lupailikin olevansa. Ongelmaksi muodostui lähinnä se, ettei naurattanut tarpeeksi usein. Jotenkin aidoissa Troma-räpellyksissä huumori tuntuu spontaanimmalta ja siksi hauskemmalta. Hauer on tietenkin loistava ja pidin myös visuaalisuudesta, eli oivallinen eksploitaatioviihdepläjäys joka tapauksessa. (Toki silti Machete > Hobo.)



Merkitty

Selkeistä rajoitteistaan huolimatta yllättävänkin hyvin toimivaa suomikauhua. Ei ollut lähelläkään pelottavaa missään käänteessään, mutta pysyy kiinnostavana ja sopivan uskottavana koko ajan. Toivottavasti Finlandia-gaalaperinne jatkuu ja esitettäväksi saadaan kaivettua vielä lisää vastaavia aarteita (vieraineen).



Rabies

Ihan sujuva ja virkistävä tapaus, tosin tämänkin "kaava" tulee selville vähän turhan nopeasti. Mainio valinta ohjelmistoon, mutta kerta riitti.



Revenge: A Love Story

Parhaita honkkareita vuosiin, todella tyylikästä elokuvantekoa. Etusivun NV-raportissa kohta lisää...



Attack the Block

Vaivattoman (kertakäyttö)viihteellistä teinijengi vs. karvaturri-alien ‑toimintaa, johon lontoolaisuus tuo oman särmänsä. That's an alien bruv, believe it! Sekä huumori että jännitys potkii tyydyttävästi, John Boyega on pääosassa hyvinkin karismaattinen ja pinnan alta löytyy jopa vähän sisältöäkin. Juonen eteneminen vaan ei tarjoa ainoatakaan yllätystä. Tässäkin onnistutaan luomaan tunnelmallinen pala urbaania kaupunkia tyylikkäällä valaistuksella, musiikeilla ym. vähän Hobon tapaan. Lisäksi aina ilahduttaa, kun elokuvasta älytään tehdä alle 90min mittainen.



High Crime

Ei lisättävää pääsivulle joskus (vuosia ennen kuin se saatiin julkaistua...) rustaamaani arvioon ja onhan tämä useaan kertaan nähty, mutta ei koskaan näin: komealta (etenkin värikkäämmältä ensimmäiseltä puoliskoltaan) leikkaamattomalta printiltä hienossa, loppuunmyydyssä teatterissa Enskan esittelemänä! Saataiskohan joskus kelvollinen dvd pihalle – tosin tässä näytöksessä riittänee fiilistelemistä loppuelämän tarpeiksi. Jos ohjaaja kertoo tunnelman olleen kuin Roomassa ensi-illassa, niin kai se on uskottava että tämä oli sitten se toiseksi paras tilaisuus nähdä elokuva.



3D Sex and Zen: Extreme Ecstacy

Toinen näytös joka sai erityisen vakuuttuneeksi tapahtuman hienoudesta: ihan paria riviä vailla täydessä Kinopalatsi 1:ssä 3D-lasit päässä odottelemisessa hongkonglaisen softcore-seksikomedian alkamista oli jotain harvinaisen mieltäylentävää. Valitettavasti itse leffan pussit tyrehtyvät jo pitkälti ennen loppua, 130min on aivan liikaa. Naiset jees, mutta muuten näyttelijät ja hahmojen suhteiden kehitys jäävät aika heikoksi. Liiskaantunut hevosenkyrpä lentämässä kohti kasvojani on silti parhaita 3D-elämyksiä tähän mennessä.



The Ward

Jengi tuntuu antavan Carpenterille jotain säälitunnustusta, sillä oikeastihan tämä on juuri ja juuri katsomiskelvollisesta käyvä turhake. Ohjauksessa ei silti sinänsä ole isompaa vikaa, mutta muuten elokuva on yksinkertaisesti melkoisen paska. Kummituspahis lähinnä huvittaa, ylimeikatut mielisairaalaan tyttöasukit ärsyttävät, eikä itse rakennuksestakaan saada luotua uhkaavaa tai mystistä paikkaa (jopa taannoin NV:ssä nähty Mirrors onnistui tässä paremmin). Amber Heard on sinänsä mielenkiintoinen tapaus: useissa kohtauksissa varsin sympaattinen ja hyvä, mutta joissain taas näyttelee suorastaan heikosti (muissakin elokuvissaan kuin tässä).



Deadball

Tavallaan juuri sellainen halpissekoilu minkälaisia Sushi Typhoon ‑elokuvien alunperin pelkäsin olevan. Pisteitä yritteliäisyydestä minimaalisella budjetilla, mutta vähän olisi saanut olla sekä kunnianhimoa että rahoitusta enemmän. Digiefektien teossa ei ole voinut montaa iltapäivää kulua. Naiskauneuden puutteesta miinus, enkä paljoa perusta Tak Sakaguchin muka-cooleilusta... Silti "ihan hauska", vaikka n. 20 min kompaktimpana olisi ollut vielä enemmän ihan hauska. Huomattavasti kuitenkin heikompi kuin esim. Mutant Girls Squad.



Valley of the Wolves: Palestine

Alkurymistelyn jälkeen vedin suosiolla hupun silmille ja tungin korvatulpat kolviin, sillä Atorin näkeminen kiinnosti enemmän. Vaikutti siltä että vaivatta tämänkin parissa olisi viihtynyt, mutta tuskin olisin barbaarikökköilystä selvinnyt ilman onnistuneita 1½ tunnin torkkuja.



Ator – taisteleva kotka

Jes, eipä paljoa enempää voi italialaiselta b-leffalta vaatia! Itse Ator on typerimmän näköisiä barbaareja, joita filmille on tallennettu. Uskomatonta että tämän pääteltiin ansaitsevan kolme(!) jatko-osaa.



Lady Terminator

Kuten monen taholta jo todettu, täydellistä lopetuselokuvamatskua, vaikkei mm. ihan parin vuoden takaiselle Robotrixille pärjännytkään. Useiden indonesialaispaukuttelujen tapaan kärsii hieman tasapaksuudesta, eli kun alussa tulee jo melkein kovinta vyörytystä (introjakso, ekat murhat, rannalla virtsaavat nuorisohuligaanit), varsinaiset huippukohdat tuppaavat hautautua loputtomaan ampumiseen. Tuontoarvoiltaanhan ja tekniseltä toteutukseltaan tämä oli yllättävän a-luokkaista menoa, tai ainakin tuntui siltä Atorin jälkeen, ja dialogi täynnä helmiä. Bodycountiltaan päihittänee koko muun yön elokuvat yhteensä.



Hieman hämmensi että pääyö pysyi kokonaan aikataulussa(!) ja lisäksi elokuvien välissä oli sopivan mittaiset tauot että ehti käymään kusella ja muuallakin. (Osittain taisi olla seurausta siitä että varsinainen putki alkoi jo klo 20.)

Spiritual Boxer ( 3.11.2011 11:37)

3D Sex and Zen: Extreme Ecstacy

Toinen näytös joka sai erityisen vakuuttuneeksi tapahtuman hienoudesta: ihan paria riviä vailla täydessä Kinopalatsi 1:ssä 3D-lasit päässä odottelemisessa hongkonglaisen softcore-seksikomedian alkamista oli jotain harvinaisen mieltäylentävää. Valitettavasti itse leffan pussit tyrehtyvät jo pitkälti ennen loppua, 130min on aivan liikaa.

Ei ollut 130 min vaan n. 113 min eli todennäköisesti paras mahdollinen versio ja selvästi sama kuin Briteissä teattereissa mutta sensuroimattomana! Briteissä 109min 56sek, leikattu 2min 48sek.

Flash ( 3.11.2011 13:41)

Spiritual Boxer ( 3.11.2011 11:37)

3D Sex and Zen: Extreme Ecstacy

Toinen näytös joka sai erityisen vakuuttuneeksi tapahtuman hienoudesta: ihan paria riviä vailla täydessä Kinopalatsi 1:ssä 3D-lasit päässä odottelemisessa hongkonglaisen softcore-seksikomedian alkamista oli jotain harvinaisen mieltäylentävää. Valitettavasti itse leffan pussit tyrehtyvät jo pitkälti ennen loppua, 130min on aivan liikaa.

Ei ollut 130 min vaan n. 113 min eli todennäköisesti paras mahdollinen versio ja selvästi sama kuin Briteissä teattereissa mutta sensuroimattomana! Briteissä 109min 56sek, leikattu 2min 48sek.

Ok, kiitos tarkennuksesta!. Esittelytiedoissa lukee 129 min ja leffa totisesti tuntui siltä...

Night Visions ‑neitsyys meni sitten itseltäkin vihdoin. Erinomainen tapahtuma ja varmasti tulee käytyä tulevinakin vuosina. Ainoa ongelma oli oikeastaan vain se, että kiinnostavimmat leffat oli ripoteltu niin useammalle päivälle, joten joutui tekemään raakoja valintoja. Lopulta tuli katsottua vain Whisperer in Darkness ja Bronx Warriors, mutta tästä on hyvä parantaa seuraavina vuosina. Osui vieläpä mukavasti että molemmista leffoista oli ohjaajat paikalla.

Whisperer in Darkness – Suurena Lovecraft-fanina ja aiempiin filmatisointeihin suurelta osin pettyneenä tätä olin odotellut jo vuosien ajan. Valitettavasti lopputuloksesta jäi kuitenkin vähän valju maku eikä tästäkään ollut täysin pelastamaan Lovecraft-elokuvien paskaa mainetta, vaikka alkuperäisten tarinoiden henki oli toki paremmin läsnä kuin esim. kaikenkarvaisissa splatter-versioinneissa. Vähän söi miestä kuitenkin eräät tarinaan tehdyt muutokset ja hollywood-henkiset lisäykset, kuten myös cgi-hirviöt joita näytettiin aivan liikaa ja yksityiskohtaisesti. Branneyn juttelut oli erittäin mielenkiintoisia leffan jälkeen, mahtavaa että mies saatiin paikalle.



Bronxin Asfalttisoturit – Tämä oli itselle ihan uusi tuttavuus, mutta koska italialainen roskaelokuva on lähellä sydäntä, hyvin kiinnostava sellainen. Ja toimi aivan kympillä! Todella paskaa näyttelemistä ja huvittavia kohtauksia, mutta samalla aivan mieletön kovismeininki, mainiot musiikit ja menevää toimintaa. Puhumattakaan siitä että koko komeus tarjoiltiin isolta kankaalta ohjaajan läsnäollessa ja haastattelua perään. Lopuksi vielä Enzon nimmarit Keoma ja New Barbarians ‑kiekkoihin, niin kyllä kelpasi lähteä kohti kotia.



Loistava reissu, kevään tapahtumaa odotellessa.