Jo aasialaisten elokuvien threadissa hekuteltu Blind Beast. Tapahtuu enimmäkseen yhdessä huoneessa, ja voi jumaliste millaisessa... katsokaa tämä upea elokuva, hyvät ihmiset, katsokaa!
Yhden huoneen elokuvat
95% kuulustelua ja kidutusta yhdesää tilassa. Mainio pieni elokuva piristettynä potku munille endingin myötä.
Muutamaa kohtausta lukuunottamatta tapahtuu yhdessä huoneessa. Herkullisen dialogin johdattama kerronta on kuitenkin niin vetävää ettei sitä edes huomaa. Tajusin vasta nyt, että eihän tässä käyty olkkarin ulkopuolella kuin pari kertaa. Täysistä pisteistä pudottaa vain ensimmäisen kolmanneksen lievä tasapaksuisuus ja suhteellisen tarpeeton 3D. Hitchcock-parhautta.
Dial M For Murder
Muutamaa kohtausta lukuunottamatta tapahtuu yhdessä huoneessa. Herkullisen dialogin johdattama kerronta on kuitenkin niin vetävää ettei sitä edes huomaa. Tajusin vasta nyt, että eihän tässä käyty olkkarin ulkopuolella kuin pari kertaa. Täysistä pisteistä pudottaa vain ensimmäisen kolmanneksen lievä tasapaksuisuus ja suhteellisen tarpeeton 3D. Hitchcock-parhautta.
Näin elokuvan nyt 'vain' kaksiulotteisena versiona, mutta ei se ainakaan katselunautintoa heikentänyt. Muutamaa lyhyttä kohtausta lukuunottamatta kaikki tapahtuu tosiaan olohuoneessa, jossa kamera siirtyy vasemmalta oikealle, edestä taakse ja joitain pitkiä pätkiä kuvataan jopa ylhäältä käsin. Uskomattoman tiivistunnelmainen ja raikas elokuva jonka yllätykset eivät tuntuneet lainkaan pakotetuilta. Mahtava roolitus kaikin puolin, tosin Grace Kelly veti pisteet himaan ehkäpä parhaimmalla suorituksellaan.
Hitchcockin Rear Window on siitä mielenkiintoinen elokuva, että sen pääosanesittäjä on koko ajan yhdessä huoneessa, mistä käsin hän tarkkailee muiden huoneiden – ja elämien – kulkua. Hienosti rakennettu tarina epäilystä joka kasvaa suoranaiseksi pakkomielteeksi.
Tuli juuri leikiteltyä ajatuksella näistä yhden huoneen elokuvista ja muutamien täällä jo mainittujen lisäksi ainakin Polanskin Carnage.
Ihan mainio dialogi-pätkä ainakin kertaalleen katsottavaksi. Hyvät roolisuoritukset ja läppäkin suht huvittavaa.
Ostin eurolla halpahallista ja ajattelin ettei voi olla mikään erikoinen kun ei ole tullut missään vastaan, mutta olipa varsin napakka tämän kategorian elokuva. Plus että tästä jäi ahdistuneen sijaan erittäin miellyttävä ja avara olo. Ei mikään neronleimaus mutta pidättelee mysteeriä ihan tehokkaasti loppuun asti.
Moreno (18.11.2013 20:54)
Ostin eurolla halpahallista ja ajattelin ettei voi olla mikään erikoinen kun ei ole tullut missään vastaan, mutta olipa varsin napakka tämän kategorian elokuva. Plus että tästä jäi ahdistuneen sijaan erittäin miellyttävä ja avara olo. Ei mikään neronleimaus mutta pidättelee mysteeriä ihan tehokkaasti loppuun asti.
Itse taas ostin tuon odottaen sen olevan just mun tyylinen leffa. Yhdessä tilassa tapahtuvat mysteerit kun ovat aina kiehtoneet. Mutta leffa oli minusta kyllä lopulta ihan järkyttävää caccaa.
Otsikon soisi muutettavan muotoon "Yhden tilan elokuvat", joka osaltaan antaisi ehkä enemmän liikkumavaraa ilman turhia selittelyjä.
Cujo (1983) on tässä(kin) mielessä mielenkiintoinen kuvaus, sillä pääosia esittävät pikkupoika (Danny Pintauro) ja tämän Äiti (aina yhtä ihana Dee Wallace) jäävät perheen autoon vesikauhutartunnan saaneen Bernhardilaisurkosen saartamaksi aikana ennen kännyköitä, kuuman keskipäivän paahteen rohduttaessa loputkin toivon rippeet pelastuksesta. Ja, vaikka tarina kierrättää kameraa toisaalla ahkeraankin, on perusteltua liittää leffa ketjun jatkoksi, sen verran intensiivisesti ohjaaja Teague kaksikkoa tuossa tilassa piinaa. Mielestäni yksi onnistuneimpia King ‑filmatisointeja, joka ansaitsee kunniaa myös aivan erityisestä eläinohjauksesta, jollaisia harvemmin enää tätä nykyä näkee.
Breakfast Club (1985) Kasariklassikko viidestä eri stereotypioita edustavasta oppilaasta, jotka jäävät samaan jälki-istuntoon oman epävarmuutensa ja kusipäisen rehtorin riepoteltaviksi, kuuluu tähän kastiin (muutamaa tilasta poistumista lukuunottamatta) itseoikeutetusti.
Edit. Roman Polanskin Death and the Maiden – Yö ei tunne armoa (1994) nipputtaisin joukkoon jo haalenneista muistikuvista huolimatta.
Neon Maniac (21.12.2015 05:39)Breakfast Club (1985) Kasariklassikko viidestä eri stereotypioita edustavasta oppilaasta, jotka jäävät samaan jälki-istuntoon oman epävarmuutensa ja kusipäisen rehtorin riepoteltaviksi, kuuluu tähän kastiin (muutamaa tilasta poistumista lukuunottamatta) itseoikeutetusti.
Tässähän oltiin tosiaan koko ajan koulun alueella ja niitä muutamaa hetkeä lukuunottamatta vielä tiukasti sisätiloissa. Kouluthan nyt ovat aina samanlaisia laitoksia, joiden geneerisyys on kaikesta arkkitehtonisesta ponnistelusta huolimatta latistavaa. Näin koko koulu (kuten koulut nyt usein muutenkin) tuntuvat lähinnä muutaman huoneen loputtomalta kopioinnilta.
Kohtuullisen hyvin otteessaan pitävä Locke tapahtuu auton etupenkillä. Mites Cosmopolis? Ei siinäkään paljoa autosta poistuta muistaakseni?
Eka saha? Eikös se pelkästään tapahtunut yhdessä huoneessa? Jatko-osissa sitten viiletettiin huoneen ulkopuolellakin.
Olihan siinä se Gloverin esittämä poliisi, jonka toimia seurattiin, vaikka ne kaksi uhria olikin samassa huoneessa koko leffan ajan.
Sekä paljon paljon takaumia huoneen ulkopuolelta.
grooves (27.10.2013 01:45)Tuli juuri leikiteltyä ajatuksella näistä yhden huoneen elokuvista ja muutamien täällä jo mainittujen lisäksi ainakin Polanskin Carnage.
Ihan mainio dialogi-pätkä ainakin kertaalleen katsottavaksi. Hyvät roolisuoritukset ja läppäkin suht huvittavaa.
Polanskin Venus in fur(2013) jatkaa samoilla yhden tilan linjoilla.Finnkinon poikien mukaan kyseessä oli niin paska elokuva että sitä ei kannattanut tuoda teattereihin ollenkaan,taisi muuten olla ensimmäinen Polanski jota ei suomen kankailla ole nähty lainkaan vai oliko tästä Helsingissä pari erikoisesitystä?Eihän se ohjaajan parhaimmistoon missään nimessä kuulu mutta kiintoisa teos yhtäkaikki.