Martin Scorsese

Tuli katsottua lyhyen ajan sisään pari Scorsesen elokuvaa ja kun hänelle omistettua ketjua ei taida olla olemassa, niin päätin perustaa sellaisen.

Raging Bull (1980) ****



Jake La Mottan elämään pohjautuva nyrkkeilydraama ei ole koskaan noussut silmissäni ihan sinne kovimpaan klassikko-osastoon. Siitä huolimatta elokuva on hyvä ja erityisesti kiitosta ansaitsee Robert De Niro, joka tekee onnistuneen roolisuorituksen. Fyysisesti varmasti rankka rooli kun ottaa huomioon painonpudotuksen ja toisaalta lihotuksen. Tarina on aika suoraviivainen ja koostuu La Mottan yksityiselämästä ja otteluista kehässä, sekä niihin valmistautumisista. Hahmon sairaaloinen mustasukkaisuus tuodaan ilmi riittävän monessa kohtauksessa ja De Niron roolityö tuo niihin oikeanlaista intensiivisyyttä. Nyrkkeilyotteluiden aikana päästään parissa kohtaa nauttimaan hienosta leikkauksesta.



Departed (2006) ***½



2000-luvun Scorsese-elokuvista on minulla näkemättä hävettävän monta mutta tähän on tulossa korjaus vielä tämän vuoden puolella. Departed on kiinnostava tarina kahdesta soluttautujasta, joista toinen tekee töitä poliisille ja toinen rikollisille. Molemmat puolet alkavat olla tietoisia sisällään toimivista myyristä ja yrittävät kuumeisesti selvittää heidän identiteettiä. Matt Damon ja Leonardo DiCaprio, jotka eivät ole olleet koskaan minun suosikkeja, tekevät tässä varsin onnistuneet roolisuoritukset. Myös Jack Nicholsonin tekemisiä on hauska seurata. Scorsese ohjaa tällä kertaa elokuvasta varsin tyypillistä Amerikkalaista jännityselokuvaa ja välillä varsin persoonattomasti. Tarinassa on kyllä koukkua ja jännitystäkin pääsee parissa kohtaa syntymään ihan riittävästi. Myös muutaman kohtauksen leikkaus on onnistunutta.



Kritisoin Departedia liian pitkäksi silla 150 min. ja risat on hieman liikaa. Etenkin keskivaiheilta olisi voinut tiivistää. Myös lopun selvittelyt tuovat liiaksi mieleen jonkun keskinkertaisen elokuvan, jossa ei ole keksitty oikein kunnon päätöstä ja vedetty sitten vaan homma överiksi. Kuitenkin suositeltavaa katsottavaa.

Jeremias Rahunen ( 11.9.2010 10:37)

Departed (2006) ***½

Myös muutaman kohtauksen leikkaus on onnistunutta.

Vau! Thelma Schoonmaker onnistui peräti muutamassa kohtauksessa! \o/

KCrimso ( 11.9.2010 12:16)

Jeremias Rahunen ( 11.9.2010 10:37)

Departed (2006) ***½

Myös muutaman kohtauksen leikkaus on onnistunutta.

Vau! Thelma Schoonmaker onnistui peräti muutamassa kohtauksessa! \o/

Parissa kohtauksessa kiinnitin huomiota, muuten en.

Jeremias Rahunen ( 11.9.2010 13:35)

KCrimso ( 11.9.2010 12:16)

Jeremias Rahunen ( 11.9.2010 10:37)

Departed (2006) ***½

Myös muutaman kohtauksen leikkaus on onnistunutta.

Vau! Thelma Schoonmaker onnistui peräti muutamassa kohtauksessa! \o/

Parissa kohtauksessa kiinnitin huomiota, muuten en.

Sanoisin että onnistunut leikkaus on useimmiten sellaista johon ei erityisesti kiinnitä huomiota. Toki pieni "kikkailu" tekee välillä terää.

Goodfellas (1990) *****



Mafiaveljiä muistelinkin erinomaiseksi elokuvaksi mutta viime katsomiskerrasta oli kulunut sen verran aikaa että piti vielä varmistaa. Ja kyllähän tämä menee minun listalla Scorsesen parhaimmistoon ja samalla myös 90-luvun elokuvien kärkipäähän. Ajattelin ennen katsomista että näinköhän 145 min. kesto on perusteltua mutta kyllä aika suhjahti hyvin elokuvan parissa. Iso kiitos leikkaukselle ja tarinankerronnalle (esim. loppupuolella ollut Ray Liottan esittämän Henryn toimet, joihin kuului samanaikaisesti mm. perheen kanssa kokkaaminen ja huumesatsin kanssa touhuaminen, oli kerrottu hyvällä rytmillä).

Myös näyttelijätyöskentely oli hyvällä mallilla. Nyttemmin jo ehkä hieman kuluneet De Niron maneerit toimivat vielä tuohon aikaan hienosti eikä sen suhteen ollutkaan mitään valittamista. Samoin Liotta tekee tässä myös hyvää jälkeä ja Pescin esittämä Tommy DeVito tuo myös vittumaisuudessaan ja arvaamattomuudessaan kuumotusta muutamaan kohtaukseen. Scorsesen ohjaus on tässä todella hyvää tasoa ja myös elokuvan soundtrack on mukavan nostalginen. Casinonkin voisi ottaa jossain vaiheessa uusintakatseluun.

Shutter Island

Casino (1995) ****



Casinolla ja Goodfellasilla on yllättävän paljon yhteistä vaikka kertovatkin melko erilaisen tarinan. Tämä vielä korostuu sillä molemmissa on samoja näyttelijöitä samantyylisissä rooleissa. Siinä missä Goodfellasin kohdalla pitkä kesto ei aiheuttanut ongelmia, niin Casinon kohdalla kesto alkaa jo tuntua. Casinohan on kestoltaan vielä Goodfellasia pitempi. Jossain mielessä tuntuu että Scorsese yrittää tehdä elokuvasta eeppisempää kuin mitä elokuvan ainekset antavat myöten. Ei silti, pidin kyllä tälläkin kertaa elokuvasta ja paljonhan tässä on hyvää ja oikeintehtynä. Mutta kun Goodfellasin on katsonut tässä lähiaikoina ja nämä ovat niin samankaltaisia elokuvia, jää tämä kuitenkin edellisestä sen yhden tähden verran.

Jeremias Rahunen ( 4.10.2011 09:28)

Casino (1995) ****



Casinolla ja Goodfellasilla on yllättävän paljon yhteistä vaikka kertovatkin melko erilaisen tarinan. Tämä vielä korostuu sillä molemmissa on samoja näyttelijöitä samantyylisissä rooleissa. Siinä missä Goodfellasin kohdalla pitkä kesto ei aiheuttanut ongelmia, niin Casinon kohdalla kesto alkaa jo tuntua. Casinohan on kestoltaan vielä Goodfellasia pitempi. Jossain mielessä tuntuu että Scorsese yrittää tehdä elokuvasta eeppisempää kuin mitä elokuvan ainekset antavat myöten. Ei silti, pidin kyllä tälläkin kertaa elokuvasta ja paljonhan tässä on hyvää ja oikeintehtynä. Mutta kun Goodfellasin on katsonut tässä lähiaikoina ja nämä ovat niin samankaltaisia elokuvia, jää tämä kuitenkin edellisestä sen yhden tähden verran.

Casinoa katsoessa tulee tosiaan hiukan sellainen olo, kuin Scorsese yrittäisi vimmalla luoda omaa Kummisetäänsä. Tarinan ainekset eivät sitä paitsi yksinkertaisesti kanna koko mittaa, ei vaikka kuinka puristetaan. Suvantokohdatkaan eivät silti pysty vesittämään koko elokuvaa, vaikkei se ehkä ole aivan kaikkea glooriaansa ansainnutkaan. Neljän tähden leffa – ja ehkä vielä pieni plussa päälle.

After Hours tuli vasta viimein katsottua ja erittäin vinkeästi rakennettu kuva.

Ampaisi herran top-vitoseen.



ainakin Bringin out the dead on ali-arvostettu filmi, "Taksikuskin tekijöiltä", samaa henkeä on



tuohon Taksikuski niin saa huikean trilogian New Yorkin öisiltä kaduilta



Mafiaveljet siihen niin voi arpoa mikä muu mahtuu top-vitoseen.



bubblin underiksi ainakin 40-minuutin "lyhäri" New York Stories (segment "Life Lessons")

--



on tuossa Kundun katsomatta, ei kyllä hirveä hinku ole tuota korkata...



New York, New York oli ainakin aika heikko elokuva, vaikka De Niro oli tuohon aikaan pettämätön niin jotenkin hajosi käsiin, ehkä toiselle katselulle tuosta voi taipua kun ensimmäisestä ei muista mitään vaikka ei hirveän monta vuotta ole välissä.



Boxcar Bertha on jo sitten todellinen kuriositeetti



---

Scorsesen musiikkielokuva/dokumenttihommista voi ainakin sanoa että tuo Dylan-setti on asialleen vihkiytynyt

---

Carson ( 10.10.2011 03:23)

New York, New York oli ainakin aika heikko elokuva, vaikka De Niro oli tuohon aikaan pettämätön niin jotenkin hajosi käsiin, ehkä toiselle katselulle tuosta voi taipua kun ensimmäisestä ei muista mitään vaikka ei hirveän monta vuotta ole välissä.



Boxcar Bertha on jo sitten todellinen kuriositeetti

New York, New York:ssa viehätti Scorsesen päätös sekoittaa oma tyylinsä Hollywoodin kulta-ajan ulkoasuun. Juuri siksi esim. DeNiron ja Minellin suhdehelvetti nousee aivan uudelle tasolle, kun väkivalta esiintyy sille vieraassa ympäristössä ja ulkoasussa, tehden siitä entistäkin kipeämpää. Tietysti elokuvan katsomista helpottaa myös se, jos swing-musiikki iskee lainkaan.



Boxcar Bertha on myös hyvä elokuva, tässäkin iso kiitos hienolle pääosaparille. Etenkin Carradine tekee upean roolin. Hyvä esimerkki myös siitä, että osaa se Scorsese tehdä hyvää työtä myös normaalin elokuvan mitoissa.

Taxi Driver (1976) ****



Taksikuski oli aikoinaan ensikosketus Scorsesen elokuviin ja varmisti minulle henkilökohtaisesti heti sen että tämä ohjaaja osaa hommansa. Tässä vaiheessa viimeistään myös Robert De Niro todisti olevan yksi aikakautensa parhaimmista näyttelijöistä.

Tällä(kin) foorumilla elokuvaa on kritisoitu hitaasta temmostaan ja siitä minäkin rokotan sen yhden tähden pois. Kolikon toinen puoli on tässä tietysti vahva tunnelma jonka elokuva onnistuu luomaan hieman viipyilevällä kerronnallaan. Bernard Herrmannin musiikki tukee tunnelman luomista tietenkin hyvin vahvasti. Tällä kertaa kiinnitin erityistä huomiota kuvaukseen joka on monessa paikkaa niin tyylikästä, että elokuvasta pystyisi irrottamaan monta still-kuvaa julisteiksi seinälle.

En kyllä saa Taksikuskista millään matematiikalla viidettä tähteä pois.

Scorsesen tulevassa elokuvissa on päästy Leonardon ikeestä pois , kymmenen vuoden korpivaellus... ja Johnny Depp on tullut tilalle

http://www.imdb.com/title/tt0970179/



näemmä on pyöräyttänyt George Harrison dokkarinkin tuossa tänä vuonna ulos

Olen tainnut joskus aikaisemminkin tuoda julki, että Scorsese on näistä vanhoista veteraaneista ainoa, jonka jokainen uusi elokuva on käytävä katsomassa, mikäli se meidän kylille vaan saapuu. Tämän lisäksi on tullut hankittua suuri osa miehen tuotannosta myös hyllyyn ja suhteellisen usein niitä tulee sieltä myös noukittua katsottavaksi.

Vaikka Scorsesen terä tuntuukin viime vuosina hieman tylsyneen, pidän hänen uusimpia tuotoksiaan varsin hyvinä ja viihdyttävinä. Poikkeuksena Gangs of New York, joka ainakin teatterissa tuntui epätasaiselta ja mikäli Daniel Day-Lewis ei olisi ollut niin verrattomassa iskussa, olisin hylännyt elokuvan saman tien, mutta nyt se odottaa hyllyssä uusintakatselua. The Aviator sen sijaan on omissa papereissani mestariteos, jota jaksaa ihailla useampaankin otteeseen paitsi komean aikalaiskuvauksensa, myös hienojen näyttelijäsuoritustensa ansiosta (en kuitenkaan tiedä, kuinka todenmukainen tuo kertomus on).



Scorsesen tuttujen klassikoiden lisäksi nostaisin esiin kolmikon Alice ei asu enää täällä, New York, New York sekä Viattomuuden aika. Oma suosikkini on kuitenkin Kuin raivo härkä, Kundunia en ole nähnyt.

Carson ( 12.10.2011 01:38)

näemmä on pyöräyttänyt George Harrison dokkarinkin tuossa tänä vuonna ulos

Jep, ja kuulopuheiden mukaan kyseessä on erittäin laadukas sellainen. Lisäkommenttia luvassa jahka tilauksessa oleva kiekko vain kolahtaa postiluukusta kotiin.

2000-luvun puolen Scorsese on ollut kieltämättä jos nyt ei kalpea varjo, niin ainakin haalistuneempi versio entisestään. Kuitenkaan mitään totaalimahalaskua en ole mieheltä muistaakseni nähnyt – epäionnistuneemmissakin teoksissa on ollut jotain kokonaisuuden pinnalla pitävää. Ehkä sitten niitä munauksia muistelee välistä turhankin isolla lämmöllä, kun niitä väkisinkin heijastelee esim. Taxi Driveriin, Goodfellasiin, Raging Bulliin tai Casinoon (jota muuten pidän ihan pirun kovana elokuvana, lähes Kummisedän veroisena). Pettymys tuntuu välistä näiden mestariteosten valossa vaikealta niellä, kun mitään niin ikimuistoisen mahtavaa ei sitten tullutkaan tällä kertaa ulos.

Itselleni Gangs of New York ei ollut sellainen pettymys, mitä se tuntuu monelle olleen. DiCaprio on todellakin väärä jamppa rooliin, liian babyface antaakseen uskottavaa vastusta herkullisesti vetävälle Daniel Day Lewisille. Cameron Diazkaan ei ihan liikoja vakuuta, vaikkei huonosti vedäkään. Jotain vaan on protagonisti-pääparissa koko ajan pielessä. Pituuttakin ropsahti koko hoidolle turhan kunninahimoisesti. Mutta hyvät sivuroolitukset (Neeson, Reilly, Gary Lewis näin päällimmäisinä mielessä), Daniel Day Lewis ja miljöö kantavat, vaikka kannettavaa tuleekin harteille vähän kohtuuttomasti.



Aviator tuntui lähes tuskalliselta kokemukselta – DiCapriosta ei mitenkään saanut uskottavasti yhtä aikansa sekopäisintä ja ristiriitaisinta miljonäärimaanikkoa, edes tämän vielä astetta tervejärkisempinä vuosina. Sekin otti päähän, että koko ukosta piti tehdä näin saamarin pitkä leffa, keskittyen kuitenkin vain kaverin kiiltokuvavuosiin. Tämä pitäisi ehkä katsoa ihan ajatuksen kanssa uudestaan, jos vaan jostain DVD kävelee puoli-ilmaisena tai lainakappaleena vastaan ja luppoaikaa + kärsivällisyyttä löytyy sen noin 2h 40min keston edestä.



Huolimatta kovista näyttelijöistä, en ole uskaltanut vieläkään katsoa The Departedia, siitä suht' naurettavasta syystä että Infernal Affairs on suorituksena niin ova ja niin Hong Kong. Yleensä aasialaisten elokuvien hollywoodisoinnista ei seuraa mitään hyvää, joten tämä typerähkö ennakkoluulo on pitänyt DVD-kotelon visusti kiinni jo melko monta vuotta, vaikka leffan lahjaksi sain. Kai mun nyt pitää ryhdistäytyä, kun justiinsa Shutter Islandin katsoin ja löysin siitä paljon hyvää, vaikka loppupuolisko olikin melko jyrkkä pettymys.