Rakkautta & Anarkiaa 2010 16.-26.9.2010

Sen kummemmin perustelematta festarin parhaat ns. yli neljän tähden elokuvat:

Dogtooth

Rakkautta italialaisittain (I Am Love)

Temptation of St. Tony

Trash Humpers

Winter's Bone

Life During Wartime

Rare Exports



Aika hyvät:

Gainsbourg

35 Shots of Rum

Love Exposure

Kaboom



ok:

My Joy

How I Ended This Summer



Huonot:

Rubber

Mr. Nobody

Beeswax



Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives toimi paikoitellen, mutta kun olin kuumeessa niin välillä oli sellanen olo et oisin vaan halunnu mennä kotiin. Toista mahista nähdä tätä tuskin ois tullu, joten kärvistelin. Sanoisinpa et jos toimi vähääkään niin miehen aiempia kantsii ehdottoamsti katella Orionissa.

Kiitoksia järjestäjille todella laadukkaista festareista!

Yhtään täysin huippua ei omalle kohdalle osunut, mutta yleinen taso oli korkea.

Dogtooth oli näkemistäni paras ja Motherin missaaminen harmittaa eniten.

Ohi on, maltilliset 17 leffaa jäi saldoksi:

Parhaat:

Dogtooth

Life And Death of a Porno Gang

Outrage

Evangelion 2.0

Symbol

R

Love Exposure

Kaboom

Dream Home

Crows Zero II



Varsin ok:

Snow Queen

Picco

City of Life And Death





Heikot:

Rubber

Kinbaku + Twisted Path of Love

Accident

Monga



Btw, näkikö kukaan Dharma Gunsia? Kommentteja?



Mitäs muuta..

[list]

[*]Avajaisklubi oli viihtyisä, vaikka onnistuinkin missaamaan esiintyjät

[*]Vaikka mitään erityisen hyviä leffoja ei paljon ollutkaan, ohjelmiston monipuolisuus paikkasi hyvin

[*]Ohjelmiston aikataulut oli suunniteltu hyvin, ainakin omat elokuvani loksahtelivat paikoilleen oikein näppärästi eikä tarvinnut kuin yhden kerran kiirehtiä Kinopalatsista Rexiin parissa minuutissa.

[*]Cinema Mondo lahjoitti taas dvd:tä Rexissä.. haaviin jäi Ken Park

[*]Hyvä homma että Evangelion-sarjaa jatkettiin, Love Exposure saatiin kankaille ja Miike-jatkumoa ei ole katkaistu haparoivienkaan teosten jälkeen

[*]Mitä jäin kaipaamaan ohjelmistoon: Perinteistä Aasia-kauhua. Dream Home oli eniten sinne päin, mutta enemmänkin komedia. Huonojahan nämä ovat viime vuosina olleet, mutta kaipaan silti sitä fiilistä! Esim. Hitori kakurenbo tai jotain. Muutenhan tärkeät uutuudet näkeekin Night Visionsissa.

[/list]

Hung Fist ( 27.9.2010 19:00)

Huutava vääryys (Summer Wars siis). Ei ole taas vähään aikaan tullut vastaan näin äärivastenmielistä elokuvaa. Ohjaajan tapa ihailla aasialaisen perhenatsismin yhä elossa olevia juuria, ja siihen päälle muutoin harmiton mutta tässä yhteenlaskussa samaan propagandaan menevä "matkusta ulkomaille ja muutut paholaiseksi" ‑sanoma. Siloitellaan soppa vielä meluisella kolmiulotteisella (siis ei 3Dee) tietokonemellastuksella niin ei pysty nukkumaankaan leffassa. Vittu mää luulin meneväni katsoon jotain hauskaa teiniromanttista love-comedyä. Vittu.

No ei se nyt NOIN huono sentään ole, mutta ei kyllä missään nimessä palkitsemisen arvoinen. Vaikka en nähnyt yhtäkään kilpasarjan elokuvaa, oletan että Winter's Bone ainakin oli aivan toista luokkaa.

15 leffaa saldona, mikä on aika hyvin huomioiden että pääsin paikalle vain neljäksi päiväksi, joista ekana saavuin alkuillasta ja vikana lähdin alkuillasta.

la



The Housemaid **½

Kelpo startti festarille. Tarkemmin festariraportissa



Outrage ***½

Itseään toistava mutta kova. Fiilikset ovat kohdallaan heti alusta lähtien, ja elokuva ansaitsee palkinnon sarjassa "tunnelmallisin mustien autojen käyttö yakuzaelokuvassa ikinä".



Kaboom ***½

Hauska varsinkin lopussa. Tyttösytävä-sivujuonne veti leffaa tosin vähän liikaa raiteiltaan, ja sai epäilemään onko hommassa mitään logiikkaa (ei sillä, että elokuvan tarvisi olla relistinen, mutta jokin ymmärrettävä fantasialogiikka täytyy silti olla. Elokuva ei voi olla palkitseva ja yllättävä jos katsojalla ei ole mitään mahdollisuutta hiffata mistä lopulta on kyse. Nyt mentiin rajalla, mutta jäätiin plussan puolelle). Makeet musat kans. Kokonaisuus vähän niin kuin pastelliväreillä maalattu Donnie Darko.



su



Sound of Noise **½

Ihan kiva. Tarkemmin festariraportissa



I'm Gonna Explode **½

festariraportissa



Summer Wars *

Avautuminen pari postia taaksepäin.



Accident ***½

Murhien aivokuolleesta logiikasta huolimatta erittäin viihdyttävä ja tyylikäs trilleri. Paranoia-osuus on loistava etenkin kameratyöskentelynsä osalta



Ma



Little Big Soldier **½

Ei tämä nyt oikein old school Jackieltä tuntunut, mutta ihan kiva puolivakava historiallinen road movie Chan-huumorilla höystettynä. Pari hyvää toimintakohtausta, mutta ei mitään ihmeellistä. Lopetus ja "realistinen harmaa visuaalinen look" eivät oikein sopineet leffaan.



R ***

Shockyn suosituksesta vaihdoin lounastuntini R:n katsomiseen. Ei kaduttanut. Vaikka kokonaisuus ei omaan sieluunin porautunutkaan, niin olihan tämä alusta loppuun vakuuttava ja tyly.



Symbol ****

Leffalla on heikkoutensa, eikä lopetus enää vakuuta samoin kuin sitä edeltävä leffa, mutta on kyllä tosi pitkä aika siitä kun olen nauranut näin makeasti (taisi olla viimeksi Matsumoton edellisen leffan, Dai nipponjinin loppuhuipennusta katsoessa). Sai aikaan hallitsemattomia repeilyjä läpi elokuvan.



Mother ****

Monista muista korealaisista poiketen Mother ei leikittele audiovisuaalisella tykityksellä, vaan panostaa tarinaan ja hahmoihin. Tämän takia elokuvan jännittävyyskäyrä muistuttaa monia hyviä vanhan ajan elokuvia: aluksi on hieman tylsää, mutta sitten leffa alkaa purra minuutti minuutilta kovempaa kun hyvin luotu alustus laitetaan käyttöön.



Dream Home ***½

Tämä oli pieni löytö. Osittain toissa-vuosikymmenen Cat III ‑elokuvien suuntaan vetävä, kekseliään graafisia tappoja ja paljasta pintaa yhdistelevä yhteiskuntasatiiri. Aurinkoinen flash-back ‑kuvasto ei ehkä ollut erityisen jännittävää, mutta toimi tarpeeksi hyvin ja loi mukavaa kontrastia.



Ti



Crows Zero II ***½

Erittäin positiivinen ylläri onnettoman ykkösen jälkeen. festariraportissa



Eva 2.0 ***½

Tän olin nähny jo dvd:ltä, mutta pitihän se kankaaltakin katsoa. Ei yllä 1.0:n loppuratkaisun eeppisyyteen, mutta muuten hieno. Mecha-taistelut nyt on tietenkin vähän tylsää katsottavaa, mutta Evan vahvuudet ovatkin aivan muualla, rauhallisissa kohtauksissa. The Man Who Stole the Sunin teemamusiikin varastaminen loi yhden aivan jumalaisen kohtausen.



Lebanon ***½

Vakuuttava sotaelokuva, joka on kuvattu kokonaisuudessaan tankin sisältä. Tunnelma ymmärrettävän ahdistava.

Tanskalainen sotadokumentti Armadillo oli kaikessa karuudessaan ja realismissaan vakuuttavaa työtä. ***1/2

32 leffaa kerkesin katsastaa, sekä kaksi ohjelmiston leffaa olin nähnyt aikaisemmin, kunnes flunssa kaatoi sänkypotilaaksi. Katsomatta jäi Rare Exports, Lebanon, Kiertue, Ruotsalainen avioliitto, Cyrus, Cell 211, Ondine ja Mr. Nobody, joihin oli tietenkin hakittu lippu etukäteen.

Jotenkin näin näkemäni leffat arvottaisin!



Parhaat

Love Exposure

Winter's Bone

Dogtooth

The Killer Inside Me

The Ape

Mother (Nähty aikaisemmin/Blu-Ray)



Hyvät

R

Lola

Scott Pilgrim vs. the World

Symbol

Armadillo

All That I Love

Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives

Gainsbourg

The Unloved

Kaboom

Sons of Cuba



Ihan OK

Buried

Ordinary People

Heartbeats

City of Life and Death

Outrage

Vincere

The Kids Are All Right

The Double Hour

The Housemaid

The Illusionist

Dream Home

Everything Will Be Fine

Farewell



Heikot

Accident

We Who Are Still Alive (aihe kiinnostava mutta toteutus suht tylsä)

Nainen, pyssy ja nuudelipuoti

Chloe (Nähty aikaisemmin/Blu-Ray) – paikoittain ihan hyvä ja hyvin näytelty (Moore, Neeson) mutta huononee melkoisesti loppua kohti ja jää suutariksi.

Oliko Dream Homen myöhemmissä näytöksissä tavaroidenpolttokohtauksessa omituinen jump cut? Maanantain esityksessä Bio Rexissä filmi kärähti kyseisessä kohtauksessa. Ihmiset luuli eka sitä leffaan kuuluvaksi erikoisefektiksi (olihan kysessä kohtaus, jossa kuvataan palavia tavaroita) kunnes liekehtivä ruutu simahti kokonaan ja saliin sytytettiin valot. "Viiden minuutin päästä jatkuu".

Oma lista jäi lyhyeksi, kun on muutakin puuhaa.

Life and Death of a Porno Gang

Tykkäsin paljon, vaikka onhan tässä puutteita. Raflaava meno säilyy alusta loppuun, vaikka tapahtumat rankkenevat.



Trash Humpers

Vittu mitä paskaa, mutta sitä tietty odotinkin. Ei kaduta. Tekotapa on tässä tapauksessa sisältöä kiinnostavampi.



L.A. Zombie

Viehättävä. Julli olis voinut olla aidomman näköinen. Kiitti lipuista, Tohka!



Timanttikoirien vuosi 1984

Todettiin seuralaisen kanssa, että Helsingin goottiskenessä on näköjään alkuaikoina ollut vielä dorkempaa sakkia kuin nykyään. Näkemisen arvoinen dokkari, mutta tyyppien melodramaattisuus menee paikoin yrjöttävän puolelle itseironiasta huolimatta. Vaivaannuttavimpia piirteitä: Ohjaajan henkselienpaukuttelu ja Jyrki69:n asiantuntijalausunnot.



Tsekkianimaatioita

Joo! Jee! Erityisesti Švankmajer nuoremman teos hivelee silmää. Herra on tullut isäänsä.

pseudonyymi ( 30.9.2010 20:53)

Timanttikoirien vuosi 1984

Todettiin seuralaisen kanssa, että Helsingin goottiskenessä on näköjään alkuaikoina ollut vielä dorkempaa sakkia kuin nykyään. Näkemisen arvoinen dokkari, mutta tyyppien melodramaattisuus menee paikoin yrjöttävän puolelle itseironiasta huolimatta. Vaivaannuttavimpia piirteitä: Ohjaajan henkselienpaukuttelu ja Jyrki69:n asiantuntijalausunnot.

Toi Timanttikoira pitäis muuten näyttää Tolosen Pekalle (Organ). Kiinnostaisi kuulla sen futu-muistoja.

Erityiskiitokset vielä Hokkaselle Twisted Path of Loven hommaamisesta kankaalle. Vähän pitkitetty loppu, mutta paremmasta päästä japanilaista eksistentialistista haahuilua. Hahmot on lähes riisuttu kulttuuristaan... Pidin tästä paljon enemmän, kuin saman ohjaajan Ilojen kadusta.

Timanttikoirien vuosi 1984 oli aivan helvetin ammattitaidottomasti tehty. Mielenkiintoinen aihe mutta hyvin saivat hommat ryssittyä. Ironista, että ihmiset jotka korostavat ulkoista tyyliä niin paljon samaan aikaan syyllistyvät todelliseen elokuvallisen ilmaisun tyylittömyyteen.

moska ( 30.9.2010 23:07)

Erityiskiitokset vielä Hokkaselle Twisted Path of Loven hommaamisesta kankaalle. Vähän pitkitetty loppu, mutta paremmasta päästä japanilaista eksistentialistista haahuilua. Hahmot on lähes riisuttu kulttuuristaan... Pidin tästä paljon enemmän, kuin saman ohjaajan Ilojen kadusta.

Nöyrästi otan kiitokset vastaan.

Pitääkö paikkansa että näytöksestä pakeni parikymmentä maksanutta leffan sisällön vuoksi?

Kuulin jotain ihme huhuja joukkopaosta/paniikista..

(en itse jäänyt aikataulusyistä paikalle)

Jouni Hokkanen ( 1.10.2010 08:49)

moska ( 30.9.2010 23:07)

Erityiskiitokset vielä Hokkaselle Twisted Path of Loven hommaamisesta kankaalle. Vähän pitkitetty loppu, mutta paremmasta päästä japanilaista eksistentialistista haahuilua. Hahmot on lähes riisuttu kulttuuristaan... Pidin tästä paljon enemmän, kuin saman ohjaajan Ilojen kadusta.

Nöyrästi otan kiitokset vastaan.

Pitääkö paikkansa että näytöksestä pakeni parikymmentä maksanutta leffan sisällön vuoksi?

Kuulin jotain ihme huhuja joukkopaosta/paniikista..

(en itse jäänyt aikataulusyistä paikalle)

Ei se nyt mikään dramaattinen joukkopako ollut, ja tapahtui vasta ihan viime metreillä kun leffa ei näyttänyt mitään merkkejä loppumisesta. Monet vilkuilivat kellojaan ja sitten häipyivät, mitä luultavimmin seuraavaan näytökseen.

Shocky ( 1.10.2010 16:30)

Jouni Hokkanen ( 1.10.2010 08:49)

moska ( 30.9.2010 23:07)

Erityiskiitokset vielä Hokkaselle Twisted Path of Loven hommaamisesta kankaalle. Vähän pitkitetty loppu, mutta paremmasta päästä japanilaista eksistentialistista haahuilua. Hahmot on lähes riisuttu kulttuuristaan... Pidin tästä paljon enemmän, kuin saman ohjaajan Ilojen kadusta.

Nöyrästi otan kiitokset vastaan.

Pitääkö paikkansa että näytöksestä pakeni parikymmentä maksanutta leffan sisällön vuoksi?

Kuulin jotain ihme huhuja joukkopaosta/paniikista..

(en itse jäänyt aikataulusyistä paikalle)

Ei se nyt mikään dramaattinen joukkopako ollut, ja tapahtui vasta ihan viime metreillä kun leffa ei näyttänyt mitään merkkejä loppumisesta. Monet vilkuilivat kellojaan ja sitten häipyivät, mitä luultavimmin seuraavaan näytökseen.

Twisted Pathin lopussa ihmisiä alkoi valua ulos, jotta ehtisivät Andorraan Catherine Corringerin lyhäreiden ainoaan näytökseen. Itse ponkaisin välittömästi lopputekstien alettua 22:54 ja ehdin juuri ja juuri tasaksi Andorraan.