Rakkautta & Anarkiaa 2010 16.-26.9.2010

Life During Wartime ****-

The Temptation of St. Tony ***½

Rubber **½

Kolmen päivän saldo:

Gainsbourg

Hyvä. Ei varmaan toimi jos Gainsbourg ei säväytä.



Little Big Soldier

Odotukset olivat minimaaliset, ja ehkä siitä syystä pidin. Jotenkin elokuvassa oli se vanhojen Jackie-leffojen fiilis ja hymyilin ilosta melkein koko leffan ajan. Lopusta en digannut yhtään. Ei oikein sopinut elokuvan henkeen.



The Killer Inside Me

Onnistunut filmatisointi. Kommentit omassa ketjussa.



My Joy

Lainataas itseä facebookista:

My Joyn tunnuslause voisi olla shit happens.



Rekkakuskin työkeikka muuttuu hämäräksi odysseiaksi ristiin rastiin jumalan hylkäämällä maaseudulla, jossain Venäjän nevanevalandiassa. Dokkarimiehenä mainetta niittäneen Loznitsan ensimmäistä fiktiota on syystä verrattu Balabanovin vinksahtaneisiin elokuviin. Kulman takaa tulee ties mitä mitvit-ylläriä ja tämä absurdi friikkikeitto on sitten maustettu isoa kauhaa käyttäen nihilismillä, ihmisvihalla ja yleisellä mädännäisyydellä. Kerronta on lakonista ja konstailematonta, ja maalaa onnistuneen kuvan niin neuvostoajan surullisista lähiöistä, kuin niistä unohdetuista kylistä joissa vanhukset kuolevat lasinpesunesteeseen ja lapset lähetetään motarin varrelle myymään toosaa.



Keskivaiheilla elokuva kärsii snadisti tyhjäkäynnistä, eikä se ihan yllä Balabanovin teosten kekseliäisyyteen tai sujuvuuteen. Onneksi kuitenkin aina läsnä oleva vittumainen tunnelma sekä nippu mitä mielettömämpiä henkilöhahmoja jaksavat pitää mielenkiintoa yllä tylsimpienkin hetkien aikana.



Me likes.

Temptation of St. Tony

Tuubaa.

Suurimmaksi osaksi tylsää ja puuduttavaa häröilyä häröilyn vuoksi. Yksittäiset kohtaukset ovat kyllä usein hauskoja mutta kokonaisuudessa ei ole mitään imua. Ja niistä hyvistäkin hetkistä joka toinen on napattu jostain toisesta elokuvasta. Hostel meets Bergman meet Fellini meets Lynch meets Roy Andersson meets eastern european tradition of absurd. Kun ohjaajakin oli paikalla, olisin halunnut – ja yritin – tykätä tästä enemmän. Vaan kun ei niin ei.



No, kauniisti kuvattu kuitenkin, paljon hienoja freimejä.



Tästä olisi saanut kymmenen mainiota lyhäriä, mutta nyt... booooring!

Katsokaa siis mielummin My Joy, jos kaipaatte itäeurooppalaista absurdia sikailua ja sekoilua.

Red Right Hand ( 18.9.2010 21:34)

Little Big Soldier

Odotukset olivat minimaaliset, ja ehkä siitä syystä pidin. Jotenkin elokuvassa oli se vanhojen Jackie-leffojen fiilis ja hymyilin ilosta melkein koko leffan ajan. Lopusta en digannut yhtään. Ei oikein sopinut elokuvan henkeen.

Lähdin katsomaan tuota juonikuvauksen perusteella. Itse kukin saa miettiä, mitä klassikkoelokuvia siitä tulee mieleen... Enkä joutunut pettymään. Ei mikään ikimuistoinen suurteos, mutta ylipäätään sympaattisimpia seikkailuelokuvia aikoihin. Vaikka visuaalinen look on aika hirveä, niin mitään ei ole totaalisesti pilattu ja monista muista oleellisista jutuista puolestaan löytyy yllättävän paljon perinnetietoisuutta. Nimenomaan tykkäsin rohkeasta lopusta, vaikka Missä muka tällaista näkee enää – ei missään!

Picco oli yllättävän hyvä ja tavattoman kuumottava.

I Am Love (Rakkautta italialaisittain) oli täyden kympin leffa. In the Mood For Loven jälkeen en muista nähneeni mitään visuaalisesti yhtä sykähdyttävää elokuvaa. Tulee ens kuussa levitykseen.

Toistaiseksi nähty Killer inside me ja Kaboom.

‑Killer.. on ihan jees leffa joka ei mielestäni missään vaiheessa lähtenyt kunnolla vauhtiin (vrt. kirja ja NV:ssä nähty versio). Päähenkilö oli pahis mutta ei tuntunut oikeasti pahalta.

‑Kaboom on huono. Ekat 2/3 tylsää teiniangstilla kliseilyä ja sen jälkeen heitetään sekavaa ja "kreisiä" juonenkäännettä urakalla kehiin. Kai tässä yritettiin jotain WTF-menoa mutta en mä ainakaan saanut tästä oikein mitään irti.

Rakkautta italialisittain siis ylivoimaisesti paras tähän asti. Muita:

Gainsbourg – Upea

35 Shots of Rum ei ollut aivan parasta mihin Denis kykenee, mutta hieno elokuva joka tapauksessa.

Lourdes ei aiheen masentavuuden vuoksi oikein napannut. Laiskuuttani lähdin pois, vaikka elokuva oli sinänsä ihan hyvin tehty.

Love Exposure – aika hauska

Kaboom oli varsin mainio Gregg Araki ‑pätkä, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Tuskin elokuvaan pääsi sisälle, jos miehen tyyli ei ollut tuttu jo entuudestaan.

Lourdes ei aiheen masentavuuden vuoksi oikein napannut. Laiskuuttani lähdin pois, vaikka elokuva oli sinänsä ihan hyvin tehty.

Ekat 2/3 on vähän hidasta ja turhan etäistä, sitten se muuttuu tosi pirulliseksi komediaksi.

Eilen nähtyjä.

Temptation of St. Tony: Tykkäsin todella paljon. Absurdi komedia, jonka vaikuttimet ovat toki itsestään selvät, mutta oli kuitenkin ohjaajansa näköinen elokuva. Lähentelee ihan täysiä pisteitä, mutta katson joskus uudelleen ja koitan ottaa vielä tolkkua niistä kohtauksista, joita en ekalla katselulla oikein tajunnut.



Life and Death of a Porno Gang: Alkaa hyväntuulisena (mustana) komediana, mutta päätyy päättömäksi rankisteluksi. Muutama kohtaus tuntui todella pahalta (mikä on harvinaista). Tykkäsin ajoittain, mutta jää selkeästi heikoimmaksi tähän asti nähdyistä.



Scott Pilgrim vs. the World: Todella positiivinen ylläri. Nokkelien elokuvien (Juno+kloonit) kärkikastia terästettynä nörtti- ja tietokonepelihuumorilla. Kuulostaa paskalta (eikä trailerikaan auta asiaa), mutta lopputulos toimii!

Jotain noista vielä esittämättömistä tulevista ensi-illoista.

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien-takaa/poimintoja-rakkautta-ja-anarkiaa-2010-elokuvafestivaalin-ohjelmistosta-osa-2

Red Right Hand ( 18.9.2010 21:34)

Katsokaa siis mielummin My Joy, jos kaipaatte itäeurooppalaista absurdia sikailua ja sekoilua.

Itäeurooppalaisesta sikailusta ja sekoilusta sanoo viimeisen sanan The Life and Death of a Porno Gang.

Flash ( 19.9.2010 17:03)

Red Right Hand ( 18.9.2010 21:34)

Katsokaa siis mielummin My Joy, jos kaipaatte itäeurooppalaista absurdia sikailua ja sekoilua.

Itäeurooppalaisesta sikailusta ja sekoilusta sanoo viimeisen sanan The Life and Death of a Porno Gang.

Tää kyllä kiinnostaisi, mutta kaikki näytökset klo 21. Ei mahiksia, ellei tule tokalle viikonlopulle lisänäytöstä.

Rubber oli ihan ok. Kuten vähän pelkäsinkin, niin helposti hypetettävää, mutta ei lopulta niin innostavaa katseltavaa. Tai no kyllähän sen katsoi ja ehkä eri yleisön kanssa olisin pitänyt enemmän.

Martin ( 19.9.2010 13:53)

Temptation of St. Tony: Tykkäsin todella paljon. Absurdi komedia, jonka vaikuttimet ovat toki itsestään selvät, mutta oli kuitenkin ohjaajansa näköinen elokuva. Lähentelee ihan täysiä pisteitä, mutta katson joskus uudelleen ja koitan ottaa vielä tolkkua niistä kohtauksista, joita en ekalla katselulla oikein tajunnut.

Näkisin jopa elokuvan vahvuudeksi sen, että vaikutteita on todella runsaasti. Joku näkee Lynchiä ja Kaurismäkeä, toiset Bela Tarria ja Kubrickia. En mä tiedä. Tykkäsin. Harmi, ettei välttämättä tule toista mahdollisuutta nähdä tätä kankaalta.

Nähdyistä leffoista jotain lyhyesti...

Joann Sfar: Gainsbourg

Mainio. Hieman nokkelampaa toteutusta oli lähdetty hakemaan mutta kuitenkin lopulta aika perus elämänkertaleffa nousuine ja laskuineen. Hieno pääosa!



Vladimir Perisic: Ordinary People

Kieltämättä aika paljon vaan odottelua ja istuskelua mutta kyllähän tuo kestonsa ajan toimi. Kaipa tämä ainakin osittain onnistuu peilaamaan tavallisten ihmisten päätymistä massamurhaajiksi



Zhang Yimou: Nainen, pyssy ja nuudelipuoti

Blood Simple menee kyllä festareiden jälkeen uusintakatseluun. Tämä ei nimittäin toiminut mulle yhtään. Pelkkää urpoilua pääosin vitun ärsyttävillä hahmoilla ja tapahtumilla. Erityisesti: Siinä on vissi ero olla herkkäsieluinen ja haluton väkivallan käyttöön kuin nyhverö idiootti.



Michael Winterbottom: The Killer Inside Me

Tosiaan tavallaan ei lähde missään vaiheessa lentoon vaan aika etenee aika tasaisesti koko kestonsa ajan. Siitä huolimatta toimi mulle ainakin helvetin hyvin. Hyvät roolit kautta linjan. Casey Afflect ei ehkä ole veljeään paljon ilmeikkäämpi mutta tekee tämän myötä ja toivottavasti jatkossakin huomattavasti munakkaampia roolivalintoja. Ja ensimmäistä kertaa Alba tekee oikeasti rohkean roolityön.



Christoffer Boe: Everything Will Be Fine

Ammattitadolla toteutettu ja paikoittain aika tehokaskin. Aikaperuskauraa kuitenkin ja loppuratkaisu aukenee monelle hyvissä ajoin.



Sion Sono: Love Exposure

Tämä uppos kyllä aivan helvetin hyvin. Eikä minuuttiakaan liikaa!

Tarviiko leffafestareilla oikeesti pitää kesken leffan jotain "pissataukoja"?!



Rodrigo Cortés: Buried

Ihan jees. Tämän kestoa olisin kyllä karsinut (vrt vaikka Phonebooth) ainakin n. 10 minuuttia. Ryan Reynolds ei ärsyttänyt mikä jo sinänsä plussaa. Olihan leffan Irakin sotaan suunnattu kritiikki kyllä melkoisen rautalanka kamaa.



Edgar Wright: Scott Pilgrim vs. the World

Tykkäsin. Mulla ei ollut mitään hajua mistä leffassa on sinänsä kyse muuta kuin jostain nuorten ihmissuhdekomedia á la Juno yms. Olihan dialogi vähän nykystandardin mukaisesti nokkelaa mutta en kyllä odottanut tällaista tehostetulitusta.



Gregg Araki: Kaboom

Minusta ihan kiva tuohon aikaan yöstä.



Tobias Lindholm, Michael Noer: R

Tanskan Profeetta karummalla lopetuksella.



Xavier Dolan: Heartbeats

Toimiva toteutus ja tyylikäs mutta eipä tästä hirveesti mitään irronnut. Veemäiset päähenkilöt.



Marco Bellocchio: Vincere

Alku mielenkiintoinen mutta tylsisty melkoisesti loppuakohden. Odotin että olis enemmän Mussolinista mutta kaipa olisi pitänyt lukea leffakuvaus tarkemmin.



Lisa Cholodenko: The Kids Are All Right

Aika perus indievääntöä hyvillä näyttelijöillä ja toimivalla dialogilla.



Pou-Soi Cheang: Accident

Mielenkiintoinen alku mutta menee nopeasti aika vaisuksi ja etenee hölmöhköillä käänteillä kohti arvattavaa lopputwistiä.

pikakommentteja ja suosituksia:

Evangelion 2.0 – katso, tai olet vajakki

Picco – katso. paitsi jos olet jo nähnyt Scumin

Rubber – skippaa. tylsä

Love Exposure – katso

Outrage – katso



Kaboom – katso

R – katso

City of Life And Death – katso tai skippaa, historian kuvitusta ilman kikkailuja

Accident – skippaa. hyvä idea, tylsä toteutus