Kiitokset taas asianosaisille festareista... viiskymppisiä odotellessa!
Enter The Void. Kiva että tämä oli täällä. Kuuluu osin samaan lajityyppiin, kuin 2001. Varmaan täytyy myös katsoa uudelleen kankaalta.
Väkivallan mies. Joskus 7 vuotta sitten katsottu enkä muistanut juuri muuta, kuin kasinossa jatkuvalla luupilla soivan huilusoolon, ihan ymmärrettävää. OK-viihdyttävä, mutta Starrett-skaalallakin heikoimmasta päästä konseptin puuttumisen takia.
Mister Superinvisible. Vähän oikeastaan sellasta saksalaistyylistä lapsellista komediaa. Teknis-taiteelliset puitteet oikein hyvät ja vauhdikasta menoa, meikäläisen (suht korkealla oleva) rasittavuuskynnys ei päässyt ylittymään. Tykkäsin kyl.
A Nightmare on Elm Street. Ihan okei, lopulta jopa hieman piinallinen ja pitäytyy perusteissa. Tätä tyylilajia alkaa vaan olla kurkkua myöten täynnä.
Pink Motel. Tosiaan tämmöstä yhdysvaltalaista kamarinäytelmää. Vähän silleen joo ja ei.
Incredible Paris Incident. Kasan mielenkiintoisin ekan leffan ohella ja sisältää oikein hyviä aineksia, mutta rytmi on hukassa, liian pitkä ja huippukohdaton. Ei ainakaan IMDB:n mukaan parituntinen vaikka siltä tuntui... Voi olla että toimii paremmin a) virkeämpänä b) dokailun taustalla c) kunnolla pilkkiessä. Tai sitten ei.
Bloodsport – viimeiseen asti. Ei lopulta mikään elämän tarkoituksen kiteytys kuten tavallaan kaikki aiemmat päätöselokuvat, vaan asiallisesti filmattua aikansa taistelulaji-kitschiä. Asenne neekereitä kohtaan aika mielenkiintoinen.
